maanantai 8. huhtikuuta 2019

Varhaiskasvatuksen ryhmäkoot kuntoon muutenkin kuin paperilla


 "Vein lapseni päiväkotiin, ja vastaanottamassa oli yksi työntekijä, jolla oli hoidettavanaan jo kymmenen lasta. Osa oli alle kolmivuotiaita. Voiko tämä olla oikein? Eikö laissa sanota, että ryhmäkoko on pienempi?"

Kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsenenä olen saanut lukemattomia tällaisia yhteydenottoja. Lisäksi on usein ihmetelty, miten päiväkodista puuttuu koko päivän työntekijä eikä sijaista ole, tai miksi varhaiskasvatuksen opettaja joutuukin siirtymään päiväksi toiseen ryhmään ja suunniteltu toiminta peruuntuu.

Tämä kaikki juontaa juurensa varhaiskasvatuslakiin. Helsinkiläisessä päiväkodissa pitää olla vähintään yksi aikuinen seitsemää (laissa kahdeksaa) yli kolmivuotiasta lasta kohden jossain vaiheessa päivän aikana, mutta määrästä saa poiketa useita tunteja joka päivä. Lisäksi lapsikohtaista suhdelukua sovelletaan yleisesti niin, että suhdeluku lasketaan päiväkotikohtaisesti, ei ryhmää kohden. Tämän vuoksi yhdessä lapsiryhmässä voi olla hyvinkin tiukka tilanne, jos muissa ryhmissä mitoitus on kunnossa, koska paperilla tilanne näyttää päiväkodin tasolla riittävältä. Yleensä työntekijät kuitenkin siirtyvät ryhmästä toiseen paikkaamaan työntekijätilannetta, jolloin kaikissa ryhmissä on vajetta ja suunniteltu toiminta jää pitämättä.

Viime viikolla julkaistiin kansalaisaloite varhaiskasvatuksen suhdelukujen tarkemmasta määrittelystä. Aloitteella halutaan turvata, että varhaiskasvatuksessa on aina riittävä määrä henkilökuntaa paikalla. Aloitteessa ehdotetaan, että suhdeluvuista ei enää saisi poiketa työntekijöiden suunniteltujen poissaolojen ajaksi, ja että työntekijöiden määrä laskettaisiin lapsiryhmäkohtaisesti, ei päiväkodin tasolla. Aloitteen ideoimisessa on ollut mukana iso joukko ammattilaisia ja meitä muita varhaiskasvatuksen aktiiveja. Suosittelen lämpimästi allekirjoittamaan sen. Varhaiskasvatuksen arjen haastavuudesta iso osa liittyy arjen ennakoimattomuuteen, ja aloitteen avulla tätä saataisiin korjattua.

Muita ratkaisujakin tarvitaan. Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen on palautettava kaikille lapsille - ei ole oikein, että lapsen oikeus varhaiskasvatukseen riippuu vanhemman tilanteesta. Lakia on muutettava myös siltä osin, että ryhmäkokoja on kokonaisuudessaan pienennettävä. Olisi syytä myös pohtia, tulisiko siirtyä monimutkaisesta suhdelukuajattelusta kohti selkeitä ryhmäkohtaisia henkilöstömitoituksia. Myös osapäivähoitoon osallistuvien lasten ryhmissä on oltava sama määrä henkilöstöä kuin kokopäiväryhmissä silloin kun lapset ovat paikalla yhtä aikaa. Palkkaus on alalla saatava kuntoon, jotta myös sijaisia olisi saatavilla paremmin.

Nämä kaikki vaativat paljon poliittista työtä. On tärkeää, että myös suhdelukujen tarkastelu nostetaan politiikan agendalle. Varhaiskasvatuksen haasteet muodostuvat monen tekijän summasta, ja muutoksia pohtiessa on syytä kuunnella henkilöstöä. Heillä on usein paras käsitys siitä, palveleeko nykyinen lainsäädäntö käytäntöä parhaiten. Jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja turvalliseen arkeen.

(Pääset allekirjoittamaan aloitteen täällä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti