tiistai 2. huhtikuuta 2019

Tasa-arvo ei toteudu työn ja perheen yhteensovittamisessa


"Naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia." Näin totesi pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelma vuonna 2015. Hallitus näki tasa-arvon asiana, joka on Suomessa jo toteutunut. Miltä tilanne näyttää, kun sitä katsotaan yhden keskeisen tasa-arvokysymyksen, työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta?

Viime viikolla MustRead haastatteli THL:n tutkimusjohtaja Johanna Tammi-Laskulaa, joka kertoi, että viimeisimpien tilastojen mukaan miehet käyttävät perhevapaista juuri ja juuri 10 prosenttia. Isien vanhempainvapaakuukausien käyttö on vähitellen lisääntynyt heille jyvitettyjen vapaakuukausien myötä, mutta kehitys on viime vuosikymmeninä ollut todella hidasta. 

Tänään Helsingin Sanomat järjesti keskustelun työn ja perheen yhteensovittamisesta. Keskustelussa haastateltiin nyt THL:n erikoistutkija Johanna Närveä. Närvi kertoi, että äitien ja isien kokemusmaailmat erkanevat perhevapaavaiheessa jo paljon, ja erot näkyvät yhä työelämään palaamisen jälkeen.

Vanhemmista äidit ovat niitä, jotka enimmäkseen lyhentävät työaikaansa lastenhoidon vuoksi. Näin tapahtuu siitäkin huolimatta, että isillä olisi työelämässä enemmän mahdollisuuksia etätyöhön tai asioiden hoitamiseen kesken päivän. Miehet ja naiset työskentelevät erilaisilla aloilla ja miehet ovat useammin tehtävissä, joissa työaika joustaa.

Suomen työmarkkinat ovatkin jakautuneet kansainvälisestikin vertaillen poikkeuksellisen vahvasti nais- tai miesenemmistöisiin ammatteihin. Vuonna 2016 tasa-ammateissa, eli tehtävissä, joissa miehiä ja naisia on yhtä paljon, oli Suomessa vain 9,3 prosenttia palkansaajista. Sosiaali- ja terveyspalveluissa naisten osuus on ollut 86,4 prosenttia. Johanna Närvi korostaakin, että naiset ovat useammin töissä aloilla, joissa ollaan kiinni ihmisten kanssa tehtävässä työssä koko päivän ajan.

Miehet eivät käytä joustoja, joihin heillä työtehtävien puolesta olisi parempi mahdollisuus. Tilanteeseen vaikuttavat monet asiat: monet vanhemmat toivoisivat esimerkiksi osa-aikatyötä, mutta työnantajat eivät aina halua järjestää tähän mahdollisuuksia. Johanna Närven mukaan työajan lyhentäminen ei useinkaan onnistu, tai tehtäväksi jää joka tapauksessa sama työmäärä pienemmällä palkalla.

Sukupuolten välinen tasa-arvo on Suomessa monin tavoin yhä kaukana toteutumisestaan. Vasemmisto esittää työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamiseksi uutta perhevapaamallia, jossa molemmille vanhemmille jyvitetään oma kuuden kuukauden ansiosidonnainen vapaajakso, ja kolmannen kuuden kuukauden jakson he voivat jakaa haluamallaan tavalla. Myös yhden vanhemman perheiden ja adoptioperheiden tilanne on huomioitava vapaajärjestelmässä nykyistä paremmin.

Työajan lyhentämisestä on tultava käytännössäkin mahdollista, kaikille sukupuolille. Työnantajille on luotava kannustimia työajan lyhentämisen helpottamiseksi. Työn ja perheen yhteensovittaminen on nähtävä tasa-arvokysymyksenä kaikilla työpaikoilla, ei vain naisvaltaisilla aloilla.

Tulevan hallituksen on kirjattava sukupuolten välinen tasa-arvo tavoitteeksi hallitusohjelmaansa, ja lisäksi kerrottava, miten hallitus aikoo saavuttaa tämän tavoitteen. Tasa-arvon ongelmat eivät katoa sillä, että niiltä sulkee silmänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti