keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Taide on muutosvoima

 
Taide voi tehdä tutusta vierasta, ja vieraasta tuttua. Taiteen tehtävä on myös häiritä ja provosoida, ja auttaa tutustumaan maailmoihin, joihin ei muuten olisi pääsyä.

Näin totesi taiteen ja kasvatustieteen professori Eliot Eisner (2008). Teen työkseni väitöskirjaa taidelähtöisistä menetelmistä sosiaalityössä ja näen, että tämä Eisnerin määritelmä kuvaa hyvin sitä, miksi taide on tärkeää myös sosiaalisessa työssä. Vaikka taiteen päämääränä olisi tuottaa hyvinvointia, se ei tarkoita, että taiteen pitäisi olla kesyä, taiteellisesti kunnianhimotonta tai hampaatonta. Omat kokemukseni taiteesta sosiaalisen kentällä ovat yleensä olleet kaikkea muuta. 

Olen osallistunut kahteen eri taidelähtöisiä, soveltavan teatterin menetelmiä hyödyntäneeseen prosessiin, jossa toisessa hyödynnettiin sosiaalista sirkusta ja toisessa tarinateatteria. Sosiaalisessa sirkuksessa harjoitellaan ryhmässä sirkustaitoja ammattiohjaajien kanssa. Tarinateatterissa näyttelijät imrovisoivat esityksiä yleisön kertomuksista ohjaajan neuvojen mukaisesti. 

Tutkijana ja osallistujana tulin syvästi liikutetuksi, suututetuksi, surulliseksi, iloiseksi, turhautuneeksi ja toiveikkaaksi. Me paikalla olleet ihmiset, sosiaalipalveluita käyttävät, työntekijät, taiteilijat, tutkija, olimme läsnä toisillemme, koimme tulleemme nähdyiksi ja ymmärretyiksi. Tämä lisäsi paitsi muiden osallistujien hyvinvointia, myös omaa hyvinvointiani. 

Taiteen merkitystä nimenomaan sosiaalityön kentällä on tutkittu aiemminkin. Christina Sinding, Rachel Warren ja Cathy Paton (2014)  ovat löytäneet kolme yleistä tapaa hahmottaa taiteen merkitystä sosiaalityössä: jonkin vaikean ja ilmaisemattoman saaminen ulos, vieraileminen toisten maailmoissa, sekä totuttujen näkemisen ja tietämisen tapojen murtaminen. 

Kun sosiaalipalveluissa ollaan usein yhteistyössä ihmisten kanssa, joita tässä yhteiskunnassa leimataan ja työnnetään marginaaliin, on hyvin tärkeää löytää keinoja, joiden kautta voidaan käsitellä näitä syviä loukatuksi tulemisen ja ulossulkemisen kokemuksia, saada muita ymmärtämään niitä, ja löytää uusia tapoja ymmärtää sekä itseään että muita. Kokemukseni mukaan taidelähtöisten menetelmien käyttö vaikuttaa palveluita käyttävien ja työntekijöiden välisiin suhteisiin ja voi muokata niitä tasavertaisemmiksi. Taide onkin tärkeää paitsi yksilöiden hyvinvoinnin kannalta myös yhteiskunnallisesti. Se on muutosvoima. 

Sosiaalisen taiteen tärkeyden vuoksi sen rahoittaminen on paitsi taloudellinen, myös eettinen kysymys. Olemme nähneet viime vuosina monia erilaisia sosiaalisen taiteen hankkeita, mutta hyviä ja toimivia käytäntöjä on hyvin vaikea juurruttaa. Kun viranhaltijoina tai poliitikkoina kutsumme ihmisiä osallisuuteen taiteen kautta, meidän täytyy varmistaa, että voimme myös tarjota jatkuvuutta ja yhteistyötä hyvien ja osaavien tekijöiden kanssa. Nyt kun sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ovat jälleen kerran avoimina, meidän on varmistettava, että taiteelle ja kulttuurille löytyy niissä paikka.

Kannatan lämpimästi taiteen prosenttiperiaatetta sosiaali- ja terveyspalveluihin ja muille hallinnonaloille. Kannatan myös toimintamalleja, joissa taiteen tekijät, sosiaalisen ammattilaiset ja palveluita käyttävät lähtevät alusta alkaen yhteistyöhön, luoden yhdessä jotain rajoja ylittävää ja uutta. Ja kun toimintatapoja luodaan, meidän poliitikkojen tulee myös varmistaa, että niillä on jatkuvuus ja tulevaisuus. 

(Puheenvuoroni Taiteen Sulattamon Sosiaalisen taiteen innovaatioilta -tapahtumassa 26.3.2018.) 

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Uusi paljastus Ankkalammessa - päiväkoti toimi puoli vuotta ilman minkäänlaista valvontaa




Juuri kun luuli, että päiväkotiketju Ankkalammen tapaus ei voisi muuttua törkeämmäksi, niin asiasta paljastuu vielä uusia puolia. Ankkalammen päiväkoti Lauttasaaressa aloitti toimintansa ilman että kukaan viranomainen tiesi koko päiväkodin olemassaolosta, eikä päiväkoti ollut puoleen vuoteen minkäänlaisen lain vaatiman valvonnan piirissä. Päiväkodista ei ollut tehty ilmoitusta kaupungille eikä aluehallintovirastolle, saati sitten pelastuslaitokselle tai terveydensuojeluviranomaisille. 

Ensimmäinen asia, jota Ankkalampi päiväkodille haki, oli kaupungilta saatava yksityisen hoidon käynnistämistuki, ja rahahakemuksen yhteydessä luvattoman päiväkodin olemassaolo kävi viime vuoden alussa ilmi kaupungin viranhaltijoille. On täysin käsittämätöntä, että Ankkalammesta muistetaan kyllä hakea kaupungilta rahallista avustusta, mutta ei jättää sisään hakemuksia, joilla varmistettaisiin lasten turvallisuus tai toiminnan lainmukaisuus. Toiminnan aloittamisesta kesti lähes yhdeksän kuukautta ennen kuin päiväkodilla oli pedagogiselle toiminnalleen lain vaatima lupa. 

Myös Kela oli maksanut yksityisen hoidon tukea luvattomalle päiväkodille toiminnan alusta alkaen, koska Kelan lomakkeesta puuttui kohta, jossa olisi kysytty, onko kyseinen päiväkoti hyväksytty kunnassa. Kelan lomaketta on korjattu sittemmin, Ankkalammen toiminnan vuoksi. 

Käsittämättömältä tilanne tuntuu myös minusta kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnan jäsenenä. Olen kysynyt yksityisen päivähoidon toiminnasta lautakunnassa toistuvasti, nostanut esiin huolta tiloista ja tiedustellut myös erikseen Ankkalammen tapauksesta monta kertaa. En ole tähän päivään asti kuullut tästä asiasta mitään. Kun rakennuslupa-asiaa käsiteltiin, kukaan ei kertonut meille päätöksentekijöille, että saman toimijan päiväkodista oli itse asiassa jo aiemmin viime vuonna tehty toimialalta ilmoitus aluehallintovirastolle, koska se oli aloittanut toimintansa kokonaan ilman valvontaa ja lupia. 

Asia tuli nyt lautakunnalle tiedoksi, koska joku Ankkalammen asiakkaista on tehnyt valituksen aluehallintovirastolle. Vanhemmat ovat myös tehneet rikosilmoituksen Ankkalammen toiminnasta, ja hyvä niin. Aivan liian monissa, myös kaupungin omissa tiloissa, on havaittu ongelmia rakennusluvan hakemisen tai uusimisen suhteen, mutta näin kokonaisvaltaisen piittaamatonta toimintaa kuin Ankkalammessa on vaikea edes uskoa olevan olemassa. On hienoa, että kaupunki on tehnyt nyt rikosilmoituksen Ankkalammesta. On kuitenkin syytä myös kysyä, miksi asia nousi keskusteluun vasta nyt, kun ensimmäiset tiedot ongelmista tulivat esille jo vuosi sitten. 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Helsingin päiväkotitilat kuntoon

 
Helsingin päiväkodit ovat jo pitkään kärsineet tilanahtaudesta. Vuodesta 2013 Helsingissä on uusia päiväkoteja rakennettaessa noudatettu tilamitoitusta 8 m2 /lapsi tilapaikkaa kohden. Uusissa päiväkodeissa olevien lasten vanhemmat ovat viestineet tilanahtaudesta ja siitä, että tilat eivät ole pedagogisesti tarkoituksenmukaisessa käytössä. Esimerkiksi jotkut lapsiryhmät ovat toimineet suurimman osan päivästä päiväkodin eteistilassa, ruokailuja ja päiväunia myöten. 
 
Suurien lapsimäärien on myös koettu lisäävän meluhaittoja. Päiväkotien keskimääräinen melutaso on 90 dB ja tämä ylittää melutason (85 db), jolle altistuminen kahdeksan tunnin ajan päivittäin aiheuttaa kuulovaurion riskin. 

Jotta lapset ja aikuiset voisivat saada tarkoituksenmukaisemmat tilat, jätin tänään valtuustossa aloitteen, jonka mukaan varhaiskasvatuksen uusien ja merkittävästi peruskorjattavien tilojen osalta  lapsikohtaista tilamitoitusta tulee nostaa lukuun 9 m2/lapsi. Esitin lisäksi, että tilamitoitukseen ei tule laskea mukaan eteisiä, varastoja ja henkilökunnan taukotiloja. Lapset ansaitsevat hyvät ja oppimista tukevat tilat, ja työntekijät hyvät työolosuhteet.

(Jätin valtuustossa myös aloitteen maahan muuttaneiden lasten valmistavan opetuksen resursseista, josta voit lukea lisää Uuden Suomen blogistani.)

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Sote on kaatunut - eläköön sote



Hallituksen sote-malli sai tänään dramaattisen lopun, kun hallitus ilmoitti jättävänsä eronpyyntönsä. Malliin sisäänrakennettuja ongelmia, palvelujen pirstomista ja eriarvoisuuden kasvua, ei aiemmin tunnustettu vaan ongelmat on yritetty kieltää. Lopulta se ei ollut enää mahdollista.

Kuten muutkin, me Helsingin kaupunginvaltuutetut olemme eläneet sote-keskustelun kanssa jo pitkään. Jo vuosia sitten hallituksen sote-mallin alkumetreillä saimme valtuustossa valtionvarainministeriön virkamieheltä esittelyn sote-valmistelusta. Joku valtuutetuista kysyi häneltä, miten lainvalmistelun taso voidaan turvata näin kiireisessä aikataulussa. Virkahenkilö sanoi, että laatua ei tällä aikataululla voidakaan varmistaa. Soten ongelmat ovat varmasti olleet hallituksen tiedossa jo alusta lähtien. 

Marraskuussa 2016 käytin Vasemmiston valtuustoryhmän puheenvuoron sote-mallista. Vertasin silloin hallituksen sote-mallia junaan, joka oli matkalla kohti jyrkänteen reunaa. Totesin, että olisi korkea aika vetää hätäjarrusta. Myöhemmät tapahtumat eivät ole antaneet aihetta muuttaa mielipidettäni. 

Tämä ei ole soten loppu, vaan uuden alku. Palveluiden kehittäminen yhdenvertaisemmiksi ja tasa-arvoisemmiksi on saanut uuden mahdollisuuden. Nyt on korkea aika rakentaa reilu, julkisiin palveluihin perustuva sote, josta palvelut on helppo löytää ja saada. Sote on kaatunut, eläköön sote! 

(Teksti on julkaistu alun perin Uuden Suomen blogissani, tutustu siihen täällä!)