keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Helsingin sisäilmaongelmat luovat kohtuuttomia tilanteita



Helsingin valtuusto käsitteli tänään Vasemmiston ryhmäaloitetta maailman puhtaimmasta sisäilmasta Helsinkiin. Olen jäsen kasvatus- ja koulutuslautakunnassa, jonne tuli erityisesti viime vuonna valtavasti palautetta sisäilmaongelmista. Eikä ihme: investointiohjelmassa odottaa 58 perusparannuskohdetta ja toimialalla tehdään 50-60 kuntotutkimusta ja 30-50 haitta-ainetutkimusta vuosittain. Näissä kaikissa kohteissa on siis laajasti koettu, että sisäilmaongelmat aiheuttavat haittaa. Jokainen kohde tarkoittaa kymmeniä ellei satoja lapsia, nuoria ja työntekijöitä, joita nämä asiat koskettavat. 

Ja tämä on vain jäävuoren huippu: se, että päädytään tekemään tutkimuksia, on usein pitkän ja hankalan selvittelyn takana. Monet vanhemmat ja työntekijät kokevat, että asioiden edistäminen on vaikeaa ja vaatii heiltä kohtuuttomasti voimavaroja. Eri kouluissa ja päiväkodeissa vanhemmilla ja henkilökunnalla on erilaiset mahdollisuudet käyttää aikaa ja tehdä vaikuttamistyötä. Sisäilmakorjausten ja selvitysten eteneminen ei saa olla kiinni aktiivisista vanhemmista.  

Sisäilmaongelmat ovat myös sosiaali- ja terveyspalveluiden asia. Vuonna 2016 tehty tutkimus käsitteli taloudellisesta näkökulmasta sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia. Väitöskirjatutkija Sari Mäki kirjoittaa: 

”Sisäilmasta sairastuneet asemoivat itsensä taloudellisesti köyhiksi, pakotetuiksi, kyvyttömiksi ja toivottomiksi. Köyhän asemassa korostuvat tulojen pienentyminen sekä kulujen kasvaminen sairastumisen myötä. Oireilun ja sairastumisen tunnustamattomuuden vuoksi koetaan taloudellisia pakkoja, jotka syventävät köyhyyden tunnetta. Kyvyttömyys näyttäytyy taloudellisena riippuvuutena läheisistä ihmisistä, ja sen vaikutus itsetuntoon on kielteinen.”
  
”Sisäilmasta sairastunut tulee kohdata erityisesti sairastumisen ja taloudellisen kriisin alkuvaiheessa, jolloin sairastuneen voimavarat ovat vähäiset. Taloudellisella, oikeudellisella ja terveydenhuollon tuella kriisiin joutuneelle ihmiselle voidaan tarjota välineitä arkeen palaamiseen ja elämän jatkumiseen.” 

Näissä tutkijan mainitsemissa kohtaamisissa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat avainasemassa. Jotta työntekijät tai sisäilmasta sairastuneet eivät joutuisi kohtuuttomiin tilanteisiin, esitin valtuustossa, että kaupungin sisäilmaohjelmaa valmisteltaessa selvitetään, millä tavalla voidaan systemaattisesti kartoittaa oppilaiden ja henkilöstön oireilua. Lisäksi esitin, että tarkennetaan toimintamallia sisäilmaepäilytilanteissa siten, että se sisältää ohjeet kouluille, oppilaiden vanhemmille ja kouluterveydenhuollolle tilanteisiin, joissa epäillään sisäilmaongelmia. Esitin myös, että varmistetaan että sosiaali- ja terveyspalveluissa on sovitut ja selkeät toimintamallit tilanteisiin, joissa palvelun käyttäjän tai potilaan tuen tarve liittyy koettuihin sisäilmaongelmiin. 

Esitykseni eivät menneet läpi. Valtuustossa muut puolueet ja pormestari vetosivat siihen, että asiaa käsitellään myöhemmin kiinteistöstrategiassa ja sisäilmaohjelmassa. Tekemäni esitykset perustuivat muiden kuntien hyviin käytäntöihin, vanhempien edustajien laajoihin näkemyksiin ja asiaa koskevaan tutkimukseen. Jatkan työtä sen eteen, että nämä näkemykset otetaan tulevaisuudessa huomioon. Kaupunkilaiset ansaitsevat puhtaan sisäilman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti