torstai 16. maaliskuuta 2017

Mitä Helsingin varhaiskasvatukselle kuuluu?


Tänään on kansallinen varhaiskasvatuspäivä. Mitä Helsingin varhaiskasvatukselle kuuluu? Helsinkiä pidetään monella tavalla varhaiskasvatuksen edelläkävijänä. Samaan aikaan kentältä on kuulunut huolestuneita viestejä päivähoidon kiireestä ja tilanahtaudesta.
Tällä viikolla järjestin asiantuntijakeskustelun lasten tasa-arvosta, jossa varhaiskasvatuksen tutkija Maiju Paananen kertoi äskettäin julkaistusta väitöskirjastaan ja tutkimuksestaan varhaiskasvatuksen tasa-arvoa selvittävässä hankkeessa. Paanasen mukaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on aiheuttanut päiväkotiryhmien paisumista, koska osa-aikaisessa päivähoidossa olevia lapsia voi olla päivän aikana enemmän ryhmissä kuin kokoaikaisia.  Jos jollakin alueella usealla lapsella on oikeus vain osapäivähoitoon vaikkapa vanhempien työttömyyden vuoksi, alueen päiväkotiryhmät kasvavat. Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutuminen vaikeutuu kaikkien ryhmän lasten osalta. Tästä kärsivät eniten ne, jotka hyötyisivät laadukkaasta varhaiskasvatuksesta.
On suuren poliittisen väännön ja punavihreän yhteistyön ansiota, että Helsinki ei ole lähtenyt rajoittamaan päivähoito-oikeutta tai kasvattamaan ryhmäkokoja. Päivähoidon tehostamistoimet vaikuttavat kuitenkin myös täällä. Helsinki on tehostanut tilankäyttöä niin, että käytännössä monissa päiväkodeissa lapset joutuvat käyttämään tiloja vuoroittain. Paanasen mukaan tämä aiheuttaa ongelmia erityisesti niille lapsille, joiden on vaikea pysyä mukana tiukoissa aikatauluissa, vaikka rauhallisemmassa rytmissä he selviäisivät ryhmässä hyvin. Päivähoidon henkilöstön kierrättäminen ryhmästä toiseen sijaisten palkkaamisen sijaan vaikeuttaa myös lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimista.
Minut oli kutsuttu tänään Helsingin lastentarhanopettajien aamukahveille, jossa keskustelin lastentarhanopettajaksi opiskelevan henkilön kanssa. Kysyin, millaisia kehittämiskohteita tai ajatuksia hän varhaiskasvatuksessa näkee. Opiskelija kertoi, että parannettavaa löytyy esimerkiksi työnkuvien selkeyttämisessä. Samaan aikaan suuri kysymys lastentarhanopettajien työssä on palkka. Opiskelija kertoi, että suuri osa lastentarhanopettajaksi opiskelevista ei koskaan päädy lastentarhanopettajan työhön juuri riittämättömän palkkatason vuoksi.
Pääkaupunkiseudulta puuttuu tällä hetkellä satoja lastentarhanopettajia. Sosiaalityöntekijänä olen itsekin töissä naisvaltaisella pienipalkkaisella alalla, jossa on pulaa työntekijöistä. Jos me poliitikot haluamme ratkaista näiden alojen työvoimapulan, emme voi luottaa pelkästään työntekijöiden kutsumukseen ja hyvään sydämeen, vaan meidän tulee huolehtia siitä, että palkkataso on oikeudenmukainen ja palkalla tulee toimeen myös pääkaupunkiseudulla, jossa asuminen on kallista.
Varhaiskasvatuksella on mahdollisuus kukoistaa ja tukea kaikkien lasten kasvua. Tulevalla valtuustolla on tässä tärkeä rooli. On turvattava pienet ryhmäkoot, kaikkien lasten oikeus varhaiskasvatukseen, toimivat tilat ja riittävä varahenkilöstö, jotta varhaiskasvatus voi jatkossakin olla Helsingin ylpeydenaihe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti