keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Tehdään yhdessä hauska ja oikeudenmukainen Helsinki


Jännitys tiivistyy: tänään ennakkoäänestys alkaa. Viime päivinä sivuillani on käynyt kova kuhina, yli viisisataa kävijää päivässä! Uskomaton juttu. Toivottavasti se lupaa hyvää myös vaalituloksen kannalta. Viime kerralla valtuustopaikka jäi kuudesta äänestä kiinni, joten mahdollisuudet ovat nyt hyvät ja jokaisella äänellä on merkitystä. 

Varavaltuutettuna olen tehnyt aloitteen suojatieturvallisuuden parantamisesta, mikä on johtamassa selvitykseen kaupungin turvattomista suojateistä. Olen helpottanut katutaiteen lisäämistä Helsingissä tekemällä aloitteen sen edistämisestä. Olen tehnyt töitä sosiaali- ja terveyspalveluiden, hävikkiruoan hyödyntämisen, työntekijöiden hyvinvoinnin, asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien, energiansäästön, sisäilmaongelmien ehkäisyn ja järkevien IT-hankintojen eteen. Olen myös puolustanut ympäristöä ja ihmisoikeuksia. 

Varhaiskasvatuslautakunnassa olen puolustanut pieniä ryhmäkokoja ja jokaisen lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen sekä pitänyt esillä hyvien tilojen ja pysyvän henkilöstön merkitystä. 

Jos haluat tukea minua jatkamaan työtä näiden ja muiden tärkeiden asioiden puolesta, voit äänestää minua Helsingin valtuustoon numerolla 302. 

Alla kuvia ja tunnelmia viime viikkojen kampanjoinnista. 

Tällä porukalla tehtiin yhteinen vaalibiisi, aiheena sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja muutoksen mahdollisuus. Tee päätös, vaadi muutosta! Kuvassa kanssani ehdokkaat Laura Lintula ja Anna Vuorjoki. Kuva: Jasse Merivirta

Kampanjoimassa elävien lähiöiden puolesta Malmin torilla. Kuva: Pedro Aibeio

Olohuonetentissä Kalliossa paikallisten ehdokkaiden kanssa. Keskustelussa puhuttiin paljon siitä, kuinka asumisen hinta on monella tavalla este Helsingin kehitykselle. Kuva: Suvi Kiesiläinen

Keskustelemassa varhaiskasvatuksesta, sotesta ja kouluista leikkipuisto Sepässä. Kuvassa myös ehdokkaat Aura Kostiainen ja Silvia Modig. Kuva: Juha Arhinmäki

Sosiaalityöntekijävoimaa Kontulassa! Viisi Vasemmiston listoilla ehdoilla olevaa yhteiskuntaan vaikuttavaa sosiaalityöntekijää: Mika Törnström, Tiina Lintunen, Seppo Paakkinen, minä ja Annikki Kaikkonen. Vasemmisto on johdonmukaisesti puolustanut sosiaalipalveluita ja sosiaalialan työntekijöitä ja on todella sosiaalisesti oikeudenmukainen puolue. Kuva: Oili Martimo Andersson. 

Vetämäni keskustelutilaisuus lasten tasa-arvosta Gaudeamus Kirja & Kahvissa. Sote-uudistus on johtamassa pirstaleiseen palvelumalliin ja varhaiskasvatuksen tehostamistoimet aiheuttavat lapsille vaikeuksia. Asiantuntevina keskustelijoina kanssani paikalla tutkijat VTT Harry Lunabba ja FT Maiju Paananen. Kuva: Virpi Ropponen.





sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Sisäilma sairastuttaa - mitä Helsinki voi tehdä?

Sisäilmasta sairastuneiden tarkkaa määrää ei tiedetä. Ympäristöministeriö arvioi, että 600 000 - 800 000 henkilöä altistuu Suomessa päivittäin kosteus- ja homevaurioille. Ongelmat ovat siis hyvin yleisiä. Kuntavaaleissa monet ovat ottaneet koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmien korjaamisen teemakseen. Tämä on hienoa, koska korjaukset ovat välttämättömiä. Ne eivät kuitenkaan vielä riitä sisäilmaongelmien ratkaisuun.

Olin muutama vuosi sitten jäsen Helsingin rakennuslautakunnassa, jonka alaisuudessa toimii Helsingin rakennusvalvonta. Lautakunnan jäsenenä sain kuulla rakentamisen kulttuurin ongelmista ja ketjutettujen kilpailutusten aiheuttamasta vastuunpakoilusta. Jos virheisiin puuttumisesta joutuu kiireisissä urakoissa hankaluuksiin, mutta tehdyistä virheistä ei juuri koskaan joudu vastuuseen, ohjaa se huolimattomuuteen ja virheiden peittelyyn.

Urakoitsijan vastuu on lakiin perustuva asia, jota ei vielä kuntavaaleissa voida ratkaista. Voidaan kuitenkin panostaa rakennusvalvontaan ja asettaa rakennuttajille tarkempia vaatimuksia esimerkiksi sääsuojauksen suhteen. Lisäksi tarvitaan sisäilmaosaamista kunnan omiin rakennuttamis- ja korjaushankkeisiin.

Olen itsekin joutunut kerran vaihtamaan asuntoa ja kerran työhuonetta sisäilmaongelmien vuoksi. En onnekseni saanut pitkäaikaisia oireita, mutta monelle muulle on käynyt huonommin. Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että sisäilmasairastuneiden taloudellinen asema on heikko ja heidän asemansa tunnistetaan palveluissa huonosti. Tukijärjestelmiä tulisi kehittää niin, että sisäilmaongelmaiset eivät johtuisi kohtuuttomiin tilanteisiin, ja kunnan tulisi tarjota soveltavia ratkaisuja osatyökykyisille sekä sisäilmaltaan puhtaat työskentelytilat. On myös hyvin olennaista, että kunnan palveluissa lisätään tietoisuutta sisäilmaongelmista, jotta jokainen palveluihin tuleva sisäilmasta sairastunut voisi tulla kuulluksi ja autetuksi.


torstai 16. maaliskuuta 2017

Mitä Helsingin varhaiskasvatukselle kuuluu?


Tänään on kansallinen varhaiskasvatuspäivä. Mitä Helsingin varhaiskasvatukselle kuuluu? Helsinkiä pidetään monella tavalla varhaiskasvatuksen edelläkävijänä. Samaan aikaan kentältä on kuulunut huolestuneita viestejä päivähoidon kiireestä ja tilanahtaudesta.
Tällä viikolla järjestin asiantuntijakeskustelun lasten tasa-arvosta, jossa varhaiskasvatuksen tutkija Maiju Paananen kertoi äskettäin julkaistusta väitöskirjastaan ja tutkimuksestaan varhaiskasvatuksen tasa-arvoa selvittävässä hankkeessa. Paanasen mukaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on aiheuttanut päiväkotiryhmien paisumista, koska osa-aikaisessa päivähoidossa olevia lapsia voi olla päivän aikana enemmän ryhmissä kuin kokoaikaisia.  Jos jollakin alueella usealla lapsella on oikeus vain osapäivähoitoon vaikkapa vanhempien työttömyyden vuoksi, alueen päiväkotiryhmät kasvavat. Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutuminen vaikeutuu kaikkien ryhmän lasten osalta. Tästä kärsivät eniten ne, jotka hyötyisivät laadukkaasta varhaiskasvatuksesta.
On suuren poliittisen väännön ja punavihreän yhteistyön ansiota, että Helsinki ei ole lähtenyt rajoittamaan päivähoito-oikeutta tai kasvattamaan ryhmäkokoja. Päivähoidon tehostamistoimet vaikuttavat kuitenkin myös täällä. Helsinki on tehostanut tilankäyttöä niin, että käytännössä monissa päiväkodeissa lapset joutuvat käyttämään tiloja vuoroittain. Paanasen mukaan tämä aiheuttaa ongelmia erityisesti niille lapsille, joiden on vaikea pysyä mukana tiukoissa aikatauluissa, vaikka rauhallisemmassa rytmissä he selviäisivät ryhmässä hyvin. Päivähoidon henkilöstön kierrättäminen ryhmästä toiseen sijaisten palkkaamisen sijaan vaikeuttaa myös lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimista.
Minut oli kutsuttu tänään Helsingin lastentarhanopettajien aamukahveille, jossa keskustelin lastentarhanopettajaksi opiskelevan henkilön kanssa. Kysyin, millaisia kehittämiskohteita tai ajatuksia hän varhaiskasvatuksessa näkee. Opiskelija kertoi, että parannettavaa löytyy esimerkiksi työnkuvien selkeyttämisessä. Samaan aikaan suuri kysymys lastentarhanopettajien työssä on palkka. Opiskelija kertoi, että suuri osa lastentarhanopettajaksi opiskelevista ei koskaan päädy lastentarhanopettajan työhön juuri riittämättömän palkkatason vuoksi.
Pääkaupunkiseudulta puuttuu tällä hetkellä satoja lastentarhanopettajia. Sosiaalityöntekijänä olen itsekin töissä naisvaltaisella pienipalkkaisella alalla, jossa on pulaa työntekijöistä. Jos me poliitikot haluamme ratkaista näiden alojen työvoimapulan, emme voi luottaa pelkästään työntekijöiden kutsumukseen ja hyvään sydämeen, vaan meidän tulee huolehtia siitä, että palkkataso on oikeudenmukainen ja palkalla tulee toimeen myös pääkaupunkiseudulla, jossa asuminen on kallista.
Varhaiskasvatuksella on mahdollisuus kukoistaa ja tukea kaikkien lasten kasvua. Tulevalla valtuustolla on tässä tärkeä rooli. On turvattava pienet ryhmäkoot, kaikkien lasten oikeus varhaiskasvatukseen, toimivat tilat ja riittävä varahenkilöstö, jotta varhaiskasvatus voi jatkossakin olla Helsingin ylpeydenaihe.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Miksi kuntavaaleissa ei kannata äänestää pormestaria?


"Ovatko nämä nyt pormestarivaalit?" kysyi ystäväni eilen minulta. Viimeaikaisten lehtijuttujen perusteella hänelle oli tullut vaikutelma, että pormestarin valinta on yksi Helsingin kuntavaalien tärkeimmistä kysymyksistä. Hän mietti, että voiko äänestää sitä ehdokasta, jota oikeastaan haluaisi äänestää, vai pitäisikö hänen valita pormestariehdokkaiden välillä.

Helsingin johtamisjärjestelmä muuttuu ja seuraava valtuusto valitsee keskuudestaan pormestarin. Tämä on muutos, koska aiemmin meillä on ollut kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtajat, jotka ovat olleet virkamiehiä, mutta joiden valinta on kuitenkin tehty poliittisin perustein: käytännössä kolme suurinta puoluetta eli Kokoomus, Vihreät ja SDP ovat neuvotelleet paikat keskenään. Se, että valinnan poliittisuus tehdään nyt avoimeksi, on hyvä asia. 

On kuitenkin ongelmallista, jos samalla hämärtyy se, mistä kuntavaaleissa on kyse. Äänestäminen kuntavaaleissa pormestarin perusteella on kuin äänestäisi eduskuntavaaleissa presidentin perusteella. Pormestari on jatkossa kaupungin keulakuva ja hänellä on esittelyvaltaa esimerkiksi kaupunginhallituksessa, mutta valtuusto on edelleen se, joka tekee lopulliset päätökset ja linjaa kaupungin politiikan suunnan. 

Valtuustossa ei ole samalla tavalla hallitusta ja oppositiota kuin eduskunnassa. Päättyvällä kaudella Helsingin kaupunginvaltuustossa on ollut mahdollisuus punavihreään enemmistöön. Jos valtuusto olisi halunnut tehdä hallitus-oppositiopolitiikkaa, olisivat Vihreät, SDP ja Vasemmisto voineet tehdä päätöksiä ilman Kokoomusta, Perussuomalaisia ja Keskustaa ja heidän leikkausvaatimuksiaan jo nyt. Hyvää punavihreää yhteistyötä onkin tehty esimerkiksi lasten tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden ja turvapaikanhakijoiden oikeuksien puolesta. Muut puolueet eivät ole kuitenkaan halunneet lähteä mukaan Vasemmiston vaatimuksiin laajemmasta leikkauspolitiikan vastustamisesta esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa. 

Vasemmiston erityiset vahvuudet kunnallispolitiikassa ovat sosiaali- ja terveyspalveluiden,  työntekijöiden hyvinvoinnin, kohtuuhintaisen asumisen ja ihmisoikeuksien puolustaminen. Teemme edistyksellistä kasvatus-, koulutus- ja ympäristöpolitiikkaa ja teemme aloitteita muun muassa pyöräilyn ja kaupunkikulttuurin edistämisestä. Olemme myös puolue, jossa eri taustoista tulevien ihmisten on mahdollista osallistua politiikkaan taloudellisesta tilanteestaan riippumatta: esimerkiksi Vihreiden ja Kokoomuksen ehdokkaat joutuvat maksamaan kuntavaaliehdokkuudestaan ison ehdokasmaksun. 

Jos kaupungissa jatkossa sinivihreä enemmistö vahvistuu, yhteisen punavihreän politiikan tekeminen päivähoito- ja ihmisoikeuskysymyksissä on vaikeampaa. Aiempien politiikan painotusten perusteella on lisäksi helppo arvioida, että sosiaali- ja terveyspalveluita ja kaupungin työntekijöiden asemaa olisi sinivihreässä Helsingissä vaikeampi puolustaa. Kun seuraava valtuusto näillä tiedoin valmistelee siirtymisen soteen, on näiden kysymysten esillä pitäminen siirtymäkaudella kuitenkin entistäkin olennaisempaa.

Nämä eivät siis ole pormestarivaalit, vaan kuntavaalit. Kerroin ystävälleni, että hänen kannattaa äänestää sitä ehdokasta, joka pitää esillä hänelle tärkeitä teemoja, sillä valtuusto on se, joka tekee jatkossakin päätökset. 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Toimeentulotuen siirrosta tuli kansallinen kriisi - ei tehdä sotessa samaa virhettä



Toimeentulotuen Kela-siirto on ollut otsikoissa pari viikkoa. Toimeentulotuen asiakkaat ja kuntien aikuissosiaalityössä työskentelevät olivat jo koko alkuvuoden yrittäneet tuoda esiin sitä, että nyt on jotain pahasti pielessä. Päätöksiä on hylätty tai ne ovat olleet myöhässä, vuokravakuuksiin ei ole saatu tukea, asiakkaita on lähetetty Kelasta kuntaan ja kunnasta takaisin Kelaan, ihmiset ovat istuneet tuntikausia sosiaalitoimiston aulassa selvittelemässä, mistä saisivat heille aivan välttämättömät lääkkeet.

Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat kokevat, että he ovat joutuneet eettisesti kestämättömään tilanteeseen, kun he eivät ole voineet turvata ihmisten elämisen välttämättömiä menoja. Asiakkaat kertovat, että vuokrat ovat myöhässä ja että pitää valita ruoan ja lääkkeiden väliltä. Samalla toimeentulotuen perusosan alennukset ovat lisääntyneet päätöksenteon siirryttyä Kelaan. Sosiaalialan ammattilaiset ovat ennen käyttäneet kunnissa harkintaa ja huomioineet hakijoiden kokonaistilanteen, mutta nyt harkintaa vaativia päätöksiä tehdään usein kiireellä ja täysin ilman sosiaalialan koulutusta.

Jo silloin, kun kävi selväksi, että Kelan pitäisi tehdä päätökset puolella kuntien toimeentulotuen käsittelyn henkilöstöstä, kuntien sosiaalialan ammattilaiset viestivät huolestaan henkilökunnan riittävyydestä. Tätä huolta ei otettu vakavasti.

Kela rekrytoi nyt lisähenkilöstöä. Onneksi Kelan kantoja on myös pikkuhiljaa tarkistettu ja alkuvaiheen joustamattomista käytännöistä on osin jo luovuttu. On kuitenkin kestämätöntä, että tuhansien ihmisten elämä menee sekaisin sillä aikaa, kun Kelassa hiotaan toimintatapoja ja rekrytoidaan riittävää henkilöstöä.

Vaikka tämä uudistus on historiallinen ja koskee suurta määrää ihmisiä, valmistelussa oleva sote-uudistus on mittakaavaltaan aivan eri luokkaa. Toimeentulotuen uudistus koskee satoja tuhansia, mutta sote-uudistus miljoonia ihmisiä. Jos jotain tästä kriisistä on opittavissa, se on, että huono valmistelu johtaa huonoon lopputulokseen. Sote-uudistuksesta ei saa tulla kansallista kriisiä tai epäonnistunutta ihmiskoetta, eikä sitä voi valmistella säästötavoitteet edellä.

Kelassa kaivataan nyt sosiaalialan asiantuntemusta, jotta kriisistä selvitään eteenpäin. Jotta sote-uudistuksesta ei tule kansallinen katastrofi, tulee siinäkin nostaa sosiaalialan asiantuntemus keskiöön. Valmistelussa on palattava sellaiseen vaiheeseen, joka mahdollistaa sosiaalialan näkökulman tasavertaisen huomioimisen, asukkaiden tasa-arvon ja palveluiden todellisen yhteensovittamisen.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Suojateiden turvallisuuden puolesta


Politiikka on perinteisesti nähty ihanteellisesti järjen asiana jota puolustetaan järkevin argumentein. Todellisuudessa tunteet ja henkilökohtainen sitoutuminen vaikuttavat kuitenkin todella paljon politiikkaan. Nyt valtuustossa käsiteltiin asiaa, joka oli minulle henkilökohtaisesti todella tärkeä.
 Viime kesänä eräät kaikkein läheisimmät ihmiseni olivat jäädä auton alle. Oli ihan muutamasta sentistä kiinni, että koko elämäni ei olisi sekunnissa muuttunut. Nyt kävi onni onnettomuudessa, ja mitään ei tapahtunut, vaikka todella läheltä piti.
Kaikilla ei valitettavasti käy sama tuuri. Suomessa kuolee joka vuosi ihmisiä suojatiellä tapahtuvissa onnettomuuksissa. Loukkaantuneita on satoja. Joka neljäs suomalainen kuski näkee, että se ei ole vakava rike, jos ei anna suojatiellä tietä jalankulkijalle.
Vaarallisilla asenteilla on vaaralliset seuraukset. Asenteisiin voidaan kuitenkin vaikuttaa valvonnalla ja kampanjoimalla suojateiden turvallisuuden puolesta. Tutkimusten mukaan kuljettajat ymmärtävät liikenneturvallisuuden merkityksen parhaiten omassa lähiympäristössään. 
Tein aloitteen ja valtuustossa ponnen, että kaupunki järjestäisi kyselyn asukkaille, jossa kartoitettaisiin turvattomaksi koetut suojatiet ja että kaupunki toteuttaisi myöhemmin suojateiden turvallisuuteen liittyvän kampanjan, jossa tätä selvitystä voitaisiin hyödyntää.
Vaikka tähän asiaan liittyy minulla tunteita, sitä voidaan puolustaa myös järjellä. Helsingin poliisilaitos antoi lausunnon aloitteestani ja totesi, että mikäli tämän tyyppinen kysely toteutettaisiin, heidän olisi helpompi kohdentaa suojatievalvontaa oikeisiin paikkoihin. Tätä tietoa siis tarvitaan. Esitin, että tämä kysely voitaisiin toteuttaa ennen syksyä ja koulujen alkamista, mutta se voidaan toki tehdä myöhemminkin, jos aikataulu on liian tiukka.
Oli hienoa, että valtuuston enemmistö näki myös, että tämä asia on tärkeä. Helsinki selvittää nyt mahdollisuudet toteuttaa kysely ja kampanja suojateiden turvallisuuden puolesta.