lauantai 18. helmikuuta 2017

Ryhmäkokoja pienentämällä maailman parhaaseen varhaiskasvatukseen



Vasemmisto kampanjoi tänään maailman parhaiden koulujen ja varhaiskasvatuksen puolesta. Monella paikkakunnilla Vasemmiston valtuutetut ovat tehneet tällä viikolla aloitteita ryhmäkokojen pienentämisestä ja kaikkien lasten päivähoito-oikeuden palauttamisesta.

Olemme Helsingissä paremmassa asemassa kuin moni muu, sillä päiväkotien ryhmäkokoja ei täällä olla kasvatettu eikä subjektiivista päivähoito-oikeutta lakkautettu. Helsinki on ollut suurena kaupunkina näyttämässä tietä ja osoittamassa, että meillä on mahdollisuus valita toisin.

Helsingin varhaiskasvatuksesta on silti kuulunut huolestuttavia uutisia. Työntekijät kertovat kiireestä, tilanahtaudesta ja lisääntyvästä työntekijöiden siirtelystä ryhmästä tai päiväkodista toiseen. Lasten määrä on Helsingissä noussut tuhansilla viimeisen kymmenen vuoden aikana eivätkä palvelut ole pysyneet perässä.

Tiukassa tilanteessa päiväkodeille on asetettu tavoitteeksi toteuttaa sovittua seitsemän lapsen suhdelukua mahdollisimman tarkasti. Myös tiloihin sovitetaan niin monta lasta kuin laskennallisesti on mahdollista, riippumatta siitä, ovatko neliöt oikeasti lasten käytettävissä. Sijaisten palkkaamisen sijaan joissakin päiväkodeissa on suosittu ammattilaisten siirtelyä ryhmästä toiseen. Henkilöstön vaihtuessa jatkuvasti voi jäädä huomaamatta, jos joku lapsi tarvitsisi erityistä tukea eikä oppimiseen liittyviä suunnitelmia ole helppo toteuttaa.

Vasemmiston vaalitulos ja punavihreä yhteistyö ratkaisevat sen, lähteekö Helsinki jatkossa suurentamaan ryhmäkokoja tai rajaamaan päivähoito-oikeutta. Jos Helsinki haluaa olla varhaiskasvatuksen edelläkävijä, nykytilanteen säilyttäminen ei kuitenkaan vielä riitä. Maailman parhaaseen varhaiskasvatukseen tarvitaan laatua, mihin taas tarvitaan pieniä ryhmäkokoja ja pysyvyyttä.

Olen esittänyt Vasemmiston tavoitteeksi tulevaan valtuustostrategiaan, että Vasemmisto ajaisi Helsinkiin entistäkin pienempiä varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja. Tavoitteeksi tulisi asettaa kuusi lasta työntekijää kohden nykyisen seitsemän sijaan. Mikäli tulen valituksi valtuustoon, tämä on yksi asioista joita aion ajaa.

Lisäksi päivähoitoon tulee palkata riittävästi vakituista varahenkilöstöä ja tiukista tilanormeista on luovuttava. Sijoitukset varhaiskasvatuksen laatuun maksavat myöhemmin itsensä takaisin. Helsinki on jo osoittanut, että se voi tehdä hyviä ratkaisuja silloinkin, kun laki ei siihen velvoita. Jatketaan samalla tiellä!


lauantai 4. helmikuuta 2017

Sote-vallankumous hyvinvointiyhteiskunnassa

Hyvinvointiyhteiskunnassa on käynnissä vallankumous. Olemme tilanteessa, jossa julkiset palvelut ollaan hallituksen sote-uudistuksen myötä pilkkomassa ja yhtiöittämässä kilpailua varten. Osassa sosiaalipalveluita suunnitellaan jo kuumeisesti palvelupaketteja, joille voidaan laskea suoritehintoja. Vastaavaa uudistusta ei ole koskaan tehty missään, mutta se ollaan ajamassa Suomessa läpi kahdessa vuodessa. Asiantuntijat ja virkamiehet viestittävät, että uudistus vain syventää eriarvoisuutta ja palveluiden pirstaleisuutta, mutta tätä huolta ei kuunnella.

Sosiaalialan ammattilaiset ovat epätietoisia tulevaisuudestaan. Ovatko he jatkossa töissä yksityisissä sote-keskuksissa neuvomassa ja ohjaamassa suhteellisen hyvinvoivia ihmisiä heidän arjen pulmissaan? Vai maakunnissa antamassa viimesijaista hätäapua niille, jotka ovat uudistuksen myötä pudonneet peruspalveluiden kelkasta?

Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden ääni ei ole kuulunut uudistuksen valmistelussa. On herännyt kysymys, ovatko alan asiantuntijat ja ammattilaiset tehneet tarpeeksi vaikuttaakseen uudistuksen sisältöön. Voimmeko vielä tuoda panoksemme mukaan ja vaikuttaa siihen, mikä on sosiaalisen paikka tässä uudistuksessa? Sosiaalityöntekijänä ja kunnallisessa päätöksenteossa mukana olevana henkilönä olen miettinyt tätä kysymystä paljon. 

Perustavanlaatuinen ongelma kysymyksenasettelussa on se, että tämä sote-uudistus on näkemykseni mukaan lähtökohdiltaan sosiaalityön eettisten periaatteiden vastainen. Ihmisten todelliset tarpeet eivät voi koskaan määrittää maakunnissa sitä, miten paljon palveluja tarjotaan, vaan menoille on asetettu automaattinen katto. Vanhusten, vammaisten tai muiden paljon palveluita tarvitsevien ihmisarvon turvaaminen näissä olosuhteissa ei ole mahdollista. Lisäksi uudistus on kasvattamassa palveluiden asiakasmaksuja. Jo nyt ihmisen taloudellinen asema vaikuttaa hänen terveyteensä, hyvinvointiinsa ja jopa hänen elämänsä pituuteen. Kun rahasta tulee entistä useammalle este palveluihin hakeutumiselle, nämä ongelmat vain syvenevät. Uudistukseen liittyy myös monta muuta eriarvoisuutta lisäävää piirrettä. 

Mikä on sosiaalityön paikka sote-uudistuksessa? Mikäli uudistus astuu voimaan, sosiaalityön tehtävä on pyrkiä huolehtimaan siitä, että sen vaikutukset kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Sosiaalityön paikka voi tällöin entistä useammin olla perinteisen viranomaisjärjestelmän ulkopuolella, kansalaisyhteiskunnan aktiivisena toimijana ja vaikuttajana. Juuri nyt sosiaalityön paikka on kuitenkin tuoda esiin uudistuksen ongelmia, ja kaikin keinoin pyrkiä vaikuttamaan siihen, että uudistus ei tässä muodossaan toteutuisi.