sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Puheenjohtajan terveiset


Helsingin Vasemmiston puheenjohtaja Petra Malin, varapuheenjohtaja Ilpo Haaja ja varapuheenjohtaja Veera Minkin. Kuva: Elina Vainikainen.
Sain eilen ilon ja kunnian tulla valituksi Helsingin Vasemmiston puheenjohtajaksi. Edustan helsinkiläisiä Vasemmiston jäseniä ja teen yhteistyötä Vasemmiston valtuustoryhmän kanssa sen eteen, että jäsenten ääni kuuluu kunnallispolitiikassa. Eilen valitulla puheenjohtajistolla ja piirihallituksella on myös tärkeä tehtävä valmistautua tuleviin kunnallisvaaleihin. Otan tehtävän vastaan innostuneena.

Minulle vasemmistolaisuus edustaa oikeudenmukaisuutta. Kaikkia tuntemiani Vasemmiston aktiiveja yhdistää voimakas sitoutuminen oikeudenmukaisuuteen ja eriarvoisuuden vastustamiseen. Tämä sitoutuminen on suuri voima, joka on jatkossa saatava parhaaseen mahdolliseen käyttöön.

Yleensä politiikkaan lähdetään jostain arkisesta ja itselle läheisestä syystä. Minulle se oli kokemus sosiaalityöstä. Kohtasin työssä ongelmia, joihin en pystynyt vaikuttamaan yksittäisenä työntekijänä tarpeeksi. Erityisesti asunnottomuus ja asumisen kalleus olivat tekijöitä, joihin halusin lähteä politiikassa vaikuttamaan. Helsingin Vasemmiston tehtävänä on löytää ne ihmisille tärkeät, pienet arkiset asiat, joihin he haluavat muutosta, ja viedä niitä yhdessä eteenpäin. Näin voidaan saada aikaan suurempi myönteinen muutos.

Kunnallisvaaleissa tärkeiksi kysymyksiksi nousevat kuinka turvata varhaiskasvatus ja koulutus, kuinka puuttua asumisen kalleuteen, kuinka rakentaa hauskaa ja viihtyisää Helsinkiä ja kuinka tuoda esiin sote-uudistuksen vaikutukset ihmisten arkeen ja varmistaa se, että ketään ei jätetä ilman tukea. Helsingin tulee myös kantaa vastuunsa ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä ja pakolaisten vastaanottamisessa.

Helsingin Vasemmistossa me vaadimme tasa-arvoista, syrjimätöntä ja oikeudenmukaista Helsinkiä. Tämä tarkoittaa monenlaisia asioita. Kaikilla on oikeus kulkea kadulla ja toimia verkossa ilman äärioikeiston uhkaa tai muun syrjinnän kohteeksi joutumista. Työntekijät tarvitsevat oikeudenmukaisen palkkauksen ja hyvät työolot. Ketään ei saa jättää ilman tarvitsemaansa apua tai tukea. Lähden innolla tekemään työtä näiden tavoitteiden eteen yhdessä Helsingin Vasemmiston jäsenien ja muiden helsinkiläisten kanssa.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia on parannettava

Työterveyslaitos julkisti 25.10.2016 kansainvälisen selvityksen kunta-alan työntekijöiden työhyvinvoinnista. Selvitys toi esiin hälyttäviä puutteita sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnissa: sairauspoissaolot ovat jatkuvasti muita kuntatyöntekijöitä korkeammalla tasolla ja sosiaalityöntekijöillä on noin 1,5–2 -kertainen riski joutua mielenterveysongelmien vuoksi työkyvyttömäksi verrattuna psykologeihin, erityisopettajiin ja lastentarhanopettajiin.
Työterveyslaitos vaatii toimia sosiaalityön kuormitustekijöihin puuttumiseksi. Sosiaalityöntekijöitä kuormittavat erityisesti resurssipula, kiireinen työtahti, vastuu asiakkaista ja asiakkaiden ongelmien moninaisuus. Tutkimushankkeessa sosiaalityön tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat työn määrä, työn organisointi ja esimiestyö. Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi on tärkeää paitsi työntekijöiden ja työyhteisöjen kannalta, myös palveluita käyttävien kannalta. Työhyvinvoinnin puutteet ovat riski palveluiden laadulle.
Helsingin yhtenä suurimmista sosiaalialan työnantajista on toimittava aktiivisesti sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin parantamiseksi. Tein valtuustossa 2.11.2016 aloitteen siitä, että kaupunki selvittää sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin tilanteen Helsingissä ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kuormittavien tekijöiden vähentämiseksi ja työhyvinvoinnin parantamiseksi. 

torstai 20. lokakuuta 2016

Käytännön apua köyhyyteen

Mikä auttaa, jos rahat eivät riitä? Perussuomalaisten Mika Niikon mielestä leipäjonoon lähteminen. Niikkoa lähellä oleva ruoka-apuhanke on saanut satojen tuhansien eurojen avustuksen sosiaali- ja terveysministeriöltä, vaikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi kilpailevan hankkeen selvästi paremmaksi. Maria Ohisalo kritisoi päätöstä blogissaan ja totesi, että rahalla olisi saatu palkattua esimerkiksi 20 sosiaalityöntekijää. Niikko vastasi kutsumalla sosiaalityöntekijöiden työtä "voivotteluksi" ja totesi, että ruoka-apu on käytännöllisempi tapa auttaa ihmisiä kuin sosiaalityö.

Aikuissosiaalityöntekijänä olen tehnyt pitkään töitä ihmisten kanssa, joiden on vaikeaa saada rahojaan riittämään elämiseen. Osa heistä käy leipäjonossa, mutta kukaan ei ole sanonut, että tekisi niin, jos ei olisi pakko. Sosiaalipalveluihin hakeutuminenkin saattaa saada jotkin ihmiset tuntemaan häpeää, mutta myös ruokajonossa seisominen koetaan nöyryyttäväksi. Ruokajakelua toteuttavat vapaaehtoiset tekevät tärkeää työtä, mutta siinä vaiheessa, kun ruoka-avun tarve on syntynyt, järjestelmä on jo pettänyt.

Syitä rahattomuuteen on monia. Osa ei ole tietoinen kaikista heille kuuluvista etuuksista, osalla on vaikea suoriutua veloistaan, osa joutuu kattamaan yllättäviä kuluja, joihin he eivät ole voineet varautua. Sairastuminen, vaikea perhetilanne tai pitkittynyt työttömyys voivat altistaa taloudellisille vaikeuksille. Kaikissa näissä asioissa sosiaalityöntekijä voi toimia yhdessä ihmisen kanssa tilanteen parantamiseksi. Lisäksi aikuissosiaalityössä on täydentävän ja ennaltaehkäisevän toimeentulotuen käyttämisen mahdollisuus silloin, kun ihmisen tilanne niin vaatii.

Toki on sellaisiakin asioita, joihin sosiaalityössä ei voida suoraan vaikuttaa. Perusturvan riittämätön taso ja työpaikkojen vähäinen määrä suhteessa työttömiin ovat asioita, joille sosiaalityössä ei voida mitään. Ne ovat rakenteellisia ongelmia, joihin puuttumisesta vastaavat lainsäätäjät: hallitus, johon Perussuomalaisetkin kuuluvat.

Mitä hallitus tekee? Suunnittelee leikkauksia perusturvaan ja asumismenojen omavastuun palauttamista toimeentulotukeen. Aiempina vuosikymmeninä havaittiin, että asumismenojen omavastuu ei toimi minkäänlaisena kannustimena, koska työpaikkoja tai edullisia asuntoja ei yksinkertaisesti ole kaikille saatavilla. Esityksellä saataisiin aikaan vain lisää toimeentulovaikeuksia, velkaantumista ja asunnottomuutta.

Leipäjonon ehdottaminen ratkaisuksi ongelmiin, joita on samalla omalla politiikallaan aiheuttamassa ja pahentamassa, on äärimmäisen kyynistä ja lyhytnäköistä. Sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus auttaa ihmisiä löytämään tilanteisiinsa pitkäkestoisia ratkaisuja ja samalla tuoda esiin sitä, millaisia käytännön seurauksia nyt tehdyillä päätöksillä on ihmisten arkeen.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Turvaa suojateille

Kesällä perheenjäseneni olivat jäädä suojatiellä auton alle. Oli hyvin lähellä, että takaa kääntynyt auto ei törmännyt heihin kovalla vauhdilla. Asiasta tehtiin poliisi-ilmoitus, ja kuski myönsi syyllisyytensä. Mitään pahempaa ei onneksi tapahtunut.

Kaikki tilanteet eivät kuitenkaan pääty yhtä hyvin. Viime vuonna suojatieonnettomuuksissa kuoli Suomessa 9 ihmistä ja loukkaantui 256 ihmistä. Liikenneturvan teettämän tutkimuksen mukaan vaaratilanteisiin suojatiellä vaikuttavat erityisesti autoilijan tarkkaavaisuuden herpaantuminen, kiire ja liian kova tilannenopeus. Lisäksi asiaan vaikuttavat asenteet. Liikenneturvan mukaan 25 prosenttia suomalaisista kuljettajista ei näe vakavana rikkeenä sitä, että he eivät anna suojatiellä jalankulkijalle esteetöntä kulkua.

Liikenneympäristöllä ja nopeusrajoituksilla on asiaan suuri vaikutus. Kuljettajien asenteisiin voidaan lisäksi vaikuttaa tiukemmalla valvonnalla ja kampanjoimalla suojateiden turvallisuuden puolesta. Liikenneturvan mukaan autoilijan huono käytös jalankulkijoita kohtaan tulisi saada yhteiskunnassa yhtä paheksuttavaksi kuin esimerkiksi rattijuopumus. Tutkimuksissa on todettu, että ihmiset ymmärtävät liikenneturvallisuuden merkityksen paremmin omassa lähiympäristössään.

Jotta Helsinki olisi jatkossa turvallisempi suojatiekaupunki, jätin tänään valtuustossa aloitteen. Esitin, että kaupunki kartoittaa asukkaille suunnatulla kyselyllä kaupungin turvattomiksi koetut suojatiet, ja selvittää mahdollisuudet tarvittaessa lisätä liikennevaloja, lisätä hidasteita tai suojatien korotuksia, laskea nopeusrajoitusta tai tehdä muita tarpeellisiksi katsottuja toimia näiden suojateiden lähistöllä. Esitin myös, että kaupunki neuvottelee poliisin kanssa mahdollisuuksista lisätä suojateiden valvontaa turvattomiksi koetuissa paikoissa. Lisäksi esitin, että kaupunki aloittaisi Helsingin oman, pitkäjänteisesti toteutettavan kampanjan suojateiden turvallisuuden puolesta. Tätä kampanjaa varten voitaisiin kerätä eri kanavien kautta kaupunkilaisten ideoita siitä, miten autoilijoiden asenteisiin ja liikenteen riskikäyttäytymiseen voitaisiin parhaiten vaikuttaa heidän lähiympäristössään.