torstai 24. syyskuuta 2015

Katutaiteelle Helsingissä pelisäännöt ja pilottialue

Katutaidetta Hampurissa. Kuva: Petra Malin
Katutaiteen ystävät saivat eilen Helsingissä hyviä uutisia, kun valtuusto käsitteli aloitettani katutaiteen edistämisestä. Helsingin kaupungin virastot ja taidemuseo suhtautuivat aloitevastauksessa katutaiteeseen hyvin myönteisesti. Helsinki on nyt perustamassa ryhmän, joka laatii katutaidehankkeille selkeät pelisäännöt ja varmistaa tiedonkulun eri virastojen välillä. Tämä on hienoa, koska helsinkiläiset katutaiteen tekijät ovat pitkään toivoneet vastuutahoa, joka koordinoisi katutaiteeseen liittyviä lupia ja käytäntöjä. Lupaprosessi on vaatinut tähän asti taiteilijoilta kohtuuttomasti työtä.

Katutaide on ottanut pääkaupunkiseudulla tänä vuonna hyppäyksen eteenpäin. Vantaalla Myyrmäessä ja Espoossa eri alueilla on toteutettu alikulkutunneleihin kiitosta saaneita katutaideteoksia. Helsingin Arabianrannassa puolestaan on tehty upea muraalitaideteos kerrostalon seinään. Jopa Helsingin kaupungintalolla Virka-galleriassa on tällä hetkellä esillä katutaiteilija Salla Ikosen töitä.
 
Katutaide pitää sisällään muun muassa lyhytikäiseksi tarkoitettua graffitiseinätaidetta ja pysyvämpää muraalitaidetta. Nuorisoasiainkeskus on tehnyt hienoa työtä graffitiseinien osalta, mutta pysyviä katutaiteen tekemisen paikkoja ei Helsingissä ole juuri ollut. Pysyvämmän katutaiteen tilanne onkin Helsingissä jälkijunassa moneen muuhun Euroopan ja Suomen kaupunkiin verrattuna. Olen nähnyt esimerkiksi eräässä ranskalaisessa maalaiskylässä paikallisen taiteilijan muistomerkin muraalina toteutettuna, ja satukuvia tanskalaisten päiväkotien ulkoseinillä. Vastaavat hankkeet olisivat tervetulleita Helsinkiin.

Katutaiteen kehittymisen kannalta on olennaista, että pelisääntöjen laatimisen lisäksi katutaidetta edistetään aktiivisesti kaupungin toimesta. Kaupungilla on keinoja, esimerkiksi prosenttiperiaate ja lähiörahasto, joilla voidaan tukea taidetta asuinalueilla. Muualla toteutetuissa projekteissa on saatu hyviä kokemuksia siitä, että paikallisyhteisö on otettu mukaan katutaideprojektiin miettimään sopivia paikkoja taiteelle ja suunnittelemaan teoksia. Esimerkiksi tällaista toimintaa varten ehdotin aloitteessani katutaiteen pilottialueen valitsemista. Alueella saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää koko kaupungissa.
Aloitteen käsittelyn yhteydessä valtuusto hyväksyi eilen ponnen, jonka mukaan osana katutaiteen pelisääntöjä pohtivan työryhmän työtä selvitetään mahdollisuudet katutaiteen pilottialueen löytämiselle vuoden 2016 aikana. Helsinki on siis jo hyvin pian vähän värikkäämpi paikka.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Helsingissä ei hyväksytä varhaiskasvatuslain muutoksia

Helsingin varhaiskasvatuslautakunta otti eilen 15.9.2015 kielteisen kannan hallituksen suunnitelmiin muuttaa varhaiskasvatuslakia. Vasemmisto, Vihreät ja SDP asettuivat vastustamaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistoa ja ryhmäkokojen kasvattamista. Opetuslautakunta antoi samaan aikaan kokouksessaan samansisältöisen lausunnon.

Lausunto on tärkeä, koska suurena kaupunkina Helsingin mielipiteellä on painoarvoa. Lausunto jatkaa seuraavaksi kaupunginhallitukseen, jossa vasemmistovihreä yhteistyö varmasti jatkuu. Varhaiskasvatuksen leikkauksien estäminen vaatii kuitenkin yhä poliittista toimintaa ja kansalaisliikettä, sekä ennen kaikkea resursseja.

Myös kaupunginhallitus otti tänään kielteisen kannan varhaiskasvatuslain muutoksiin. Mahtava juttu! Lisää asiasta kirjoittamassani Vasemmiston valtuustoblogissa.

Lautakunta teki Helsingin lausuntoon seuraavanlaiset muutokset Vihreiden Jani Moliisin esittämänä ja minun kannattaminani:

"Lautakunta haluaa lausunnossaan korostaa subjektiivisen kokopäiväisen hoito-oikeuden tärkeyttä ja tuo esille, että subjektiivinen päivähoito-oikeus tulee säilyttää kaikkien lasten oikeutena. Esitetty päivähoito-oikeuden rajaaminen osa-aikaiseksi vanhempien työtilanteen perusteella on hyvin ongelmallinen niin periaatteena kuin käytännössä. Kuntien varhaiskasvatusviranomaisilla ei ole tällä hetkellä velvollisuutta eikä edellytyksiä seurata vanhempien tulo- tai työtilannetta. Jotta esitetty päivähoito-oikeuden rajaaminen voitaisiin toteuttaa, pitäisi varhaiskasvatusviranomaisilla olla jatkuva pääsy nykyistä huomattavasti kattavampiin tietolähteisiin, ja resurssit seurata lasten vanhempien elämäntilanteen muutoksia. Mikäli perheiden tulisi jakaa varhaiskasvatusviranomaisille laajasti tietoa vanhempien tulotilanteesta ja perheen elämäntilanteesta toisi se mukanaan uusia haasteita tietosuojaan ja salassapitoon. Lisäksi toteutuessaan esitysluonnos sisältää suuren riskin, että vaikeassa elämäntilanteessa olevat perheet eivät saa tarvitsemiaan palveluita, kun palvelun tarpeen todistaminen on perheiden itsensä vastuulla.

Moderni työelämä, jossa monilla vanhemmilla on hyvin katkonaisia ja lyhytkestoisia työsuhteita, johtaisi esityksen myötä siihen, että monien lapsien päivähoitotilanne vaihtelisi jatkuvasti. Tämä vaatisi huomattavasti nykyistä joustavampia hoitorakenteita ja johtaisi siihen, että lapset todennäköisesti joutuisivat vaihtamaan ryhmästä tai jopa päiväkodista toiseen.

Lautakunta katsoo, että toteutuessaan esitysluonnos vaikuttaa hyvin kielteisesti mahdollisuuksiin saavuttaa 1.8.2015 voimaan tulleen varhaiskasvatuslain asettamia sisältöjä ja tavoitteita varhaiskasvatustoiminnalle."

"Esitysluonnos kasvattaa toteutuessaan yli 3-vuotiaiden lasten määrää suhteessa hoito- ja kasvatushenkilöstöön ja tekee varhaiskasvatuksen laadun säilyttämisestä hyvin haastavaa. Varhaiskasvatuslautakunta katsoo, että nykyistä lasten määrää aikuista kohden ei tule kasvattaa. Varhaiskasvatus on yksi huonoimpia säästökohteita, koska korkealaatuinen varhaiskasvatus on erittäin kustannustehokas tapa ennaltaehkäistä lasten ja nuorten suurempia ongelmia myöhemmin. Lautakunta katsoo, että toteutuessaan esitysluonnos vaikuttaa hyvin kielteisesti mahdollisuuksiin saavuttaa 1.8.2015 voimaan tulleen varhaiskasvatuslain asettamia sisältöjä ja tavoitteita varhaiskasvatustoiminnalle."

"Esitysluonnos kasvattaa toteutuessaan yli 3-vuotiaiden lasten määrää suhteessa hoito- ja kasvatushenkilöstöön ja tekee varhaiskasvatuksen laadun säilyttämisestä hyvin haastavaa. Varhaiskasvatuslautakunta katsoo, että nykyistä lasten määrää aikuista kohden ei tule kasvattaa."

"Esityksen todellisia taloudellisia vaikutuksia on hyvin vaikea arvioida tarkasti, koska kaikkia esityksen toteuttamiseen liittyviä tekijöitä ei ole tiedossa. Esimerkiksi tietoa siitä, kuinka moni perhe käyttää tällä hetkellä kokopäiväistä varhaiskasvatusta, vaikka toinen vanhemmista on kotona, ei ole tiedossa. Lisäksi esitys tulee lisäämään hallinnollisia kustannuksia merkittävästi ja vaatii investointeja varhaiskasvatuksen ja muiden viranomaisten käyttämiin tietojärjestelmiin tarvittavien tiedonsiirtojen mahdollistamiseksi."

torstai 3. syyskuuta 2015

Hänen nimensä oli Aylan Kurdi

Joissakin maissa kuolleilla ei ole yksityisyyden suojaa. Asuin Espanjassa Madridin terrori-iskujen aikaan ja televisiossa helikopterikamera näytti suorana lähetyksenä kuvaa junista, jossa uhrit yhä makasivat. Lehden etusivulta omaiset saattoivat tunnistaa kuolleen läheisensä. En ole koskaan unohtanut etusivun kuvaa, enkä erityisesti siinä näkynyttä keltaiseen jakkupukuun pukeutunutta naista. Uutisointitapa ei rajoittunut terrori-iskuihin: television paikallisuutisissa näytettiin kuvaa maassa makaavasta perheväkivallan uhrista.

Olen viime aikoina alkanut epäröidä, kun kirjaudun sisään sosiaaliseen mediaan. Rasistiset äänenpainot ja syrjivät kannanotot tulivat jo aiemmin silmille, mutta niitä piti lukea, jotta niitä saattoi vastustaa. Sen sijaan kun uutisvirtaan alkoi ilmestyä kuolleiden lasten kuvia, alkoi tuntua siltä, että tämä on jo liikaa. Surullinen totuus on, että aivan liian monille tämä ei ole somen kuvavirtaa, jonka voi sulkea pois, vaan totista totta. Tulisiko näitä kuvia siis jakaa? 

Kuolleiden lasten kuvat järkyttävät ja herättävät ihmisiä huomaamaan, että pakolaisten hätä on todellinen. Kuitenkin mediakulttuurissa, jossa ei olla totuttu selailemaan ruumiskuvia kahvipöydässä, näyttäytyy näiden lasten yksityisyys ja ihmisarvo erilaisena kuin suomalaisten lasten. Jokainen ihminen, aikuinen tai lapsi, on arvokas. Tarvitsemmeko todella valokuvia kuolleista lapsista sen muistamiseksi? Ja minkälaisen hinnan lapsen läheiset tai vastaavia kohtaloita kokeneet tästä maksavat? Traumatyön ammattilaiset tietävät, että onnettomuudesta uutisoiminen, puhumattakaan siitä otetusta valokuvasta, pahentaa traumaa ja saa läheiset elämään trauman aina uudelleen.

En koskaan saanut tietää keltaiseen jakkupukuun pukeutuneen naisen nimeä. Turkkilaiselle rannalle kuolleen pojan nimi sen sijaan on julkaistu. Hänen nimensä oli Aylan Kurdi ja hänen ikänsä oli kolme vuotta. Kun me muistamme hänet, muistakaamme hänen nimensä. Ja muistakaamme myös, että tuhannet lapset ja aikuiset tarvitsevat apuamme, nyt.