keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Työtä ilman toimeentuloa

Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa kerrotaan, että työssäkäyvien toimeentulotukiasiakkaiden määrä kasvaa. Helsingissä määrä on noussut viidessä vuodessa 7,8 prosentista 8,9 prosenttiin. Koko maan tilastojen mukaan noin puolet työssäkäyvistä toimeentulotuen hakijoista saa tukea yhtäjaksoisesti yli 9 kuukautta.

Tieto ei yllätä toimeentulotuen parissa työskentelevää sosiaalityöntekijää.  Kun olen tavannut uusia toimeentulotuen asiakkaita he ovat yhä useammin olleet pienipalkkaisia työssäkäyviä: siivoojia, myyjiä, yhden hengen yritystä pyörittäviä kampaajia tai urheiluhierojia. Kokopäivätyötä tekevän siivoojan palkkakuitissa näkyvä summa pyörii lähellä tuhatta euroa. Suurin osa toimeentulotuen hakijoista on yksinasuvia. Pääkaupunkiseudun vuokrien nousu on pitänyt huolen siitä, että reilun tonnin palkalla ei ole mitään mahdollisuutta maksaa vuokraa niin, että rahaa jäisi välttämättömiin menoihin. Tämän lisäksi toimeentulotuen asiakkaina on monia tarvittaessa työhön kutsuttavia, joiden palkka voi joskus olla tuhat, joskus nolla euroa.

Asumisen kalleuteen vaikuttaa asuntopula. Kaupunki on kaavoittanut tontteja 5500 asunnolle vuosittain, mutta uusia asuntokohteita on aloitettu hitaasti. Valtion tukema vuokra-asuntotuotanto, nuorisoasuntojen ja erityisryhmien asuntojen rakentaminen laahaavat tavoitteistaan, koska rakennuttajia kiinnostaa tällä hetkellä sääntelemätön asuntotuotanto - eli kalliiden asuntojen rakentaminen.

Jos asumisen kalleuteen halutaan puuttua, julkisen vallan tulisi ottaa vastuu vuokra-asuntojen rakentamisesta. Julkisen rakennusyhtiön perustaminen Helsinkiin tai valtiollisesti olisi taloudellisesti kannattavaa: rakennuskustannuksia voitaisiin kattaa vuokrilla, ihmisillä jäisi rahaa käytettäväksi muuhunkin kuin asumiseen ja toimeentulotuen ja asumistuen menot pienenisivät.

Asumisen hinnan lisäksi toimeentulotuen tarvetta lisäävät epävarmat työsuhteet ja matalat palkat. Erityisesti nuoret ja naisvaltaisilla aloilla työskentelevät joutuvat kasaamaan toimeentulonsa monesta eri lähteestä. Käytännössä veronmaksajat joutuvat siis kattamaan osan matalapalkka-alojen työntekijöiden palkkakustannuksista. Nuoria myös kannustetaan yrittäjyyteen, mutta unohdetaan mainita, että yrittäjän asema sosiaaliturvajärjestelmässä on yhä hyvin vaikea.

Kun sanotaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa, unohtuu, että työssäkäyvätkin alkavat jo tarvita sosiaaliturvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti