maanantai 30. maaliskuuta 2015

Unohtuvatko sosiaalipalvelut?

Kun sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus kaatui perustuslaillisiin ongelmiin, olin sosiaalialan työntekijänä tyytyväinen. Uudistusta oli valmisteltu voimakkaasti terveyspalvelujen näkökulmasta ja sosiaalipalveluiden asema oli jäänyt hyvin epäselväksi, vaikka sosiaalipalvelut muodostavat puolet koko sote-kokonaisuudesta. Lisäksi suunnitellussa mallissa päätösvalta olisi karannut kuntayhtymään eikä kansalaisella olisi enää käytännössä ollut mahdollista vaikuttaa demokraattisesti palveluidensa järjestämiseen. Uudessa sote-valmistelussa on mahdollisuus ottaa sosiaalipalvelut ja demokratia paremmin huomioon.

Tyytyväisyyteni muuttui kuitenkin pian huoleksi. Edellisen mallin vahvuus oli sen perustuminen vahvasti julkisiin palveluihin. Julkiset palvelut ovat hyvinvoinnin kannalta elintärkeitä: ne eivät pyri tuottamaan voittoa, niistä maksetaan verot Suomeen ja päättäjien on mahdollista saada niistä halutessaan tietoa ja ohjata niitä demokraattisesti. Yksityisissä palveluissa työntekijöiden asema hankaloituu, tiedon saanti vaikeutuu ja verot karkaavat veroparatiiseihin. Puolueiden välillä on suuria erimielisyyksiä yksityisten palveluntuottajien asemasta. Olen kuullut väitteitä, että uudistuksen annettiin nyt tahallaan kaatua, jotta yksityisten palveluiden osuutta voitaisiin ensi vaalikaudella pyrkiä lisäämään. Yksityisten palveluntuottajien nostaminen tasavertaisiksi julkisten kanssa on ainakin Kokoomuksen tavoite. Jos nämä tavoitteet toteutuvat, uusi sote-malli on entistä huonompi.

Toive sosiaalipalveluiden aseman paranemisesta on ainakin toistaiseksi ollut turha. Helsingin Sanomien haastattelussa sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty totesi, ettei valtaosalle väestöstä ole merkitystä sillä, onko terveyskeskuksessa myös sosiaalityöntekijä ja että vain pieni osa väestöstä tarvitsee paljon sekä sosiaali- että terveyspalveluja. Jos sosiaalityö nähdään marginaalisena toimintana ja terveyspalvelut taas kaikille tärkeinä, on selvää, että sosiaalipalveluiden organisoiminen jää jatkossakin sote-uudistuksessa sivurooliin. Sosiaalipalveluita tarvitsevat ihmiset, jotka ovat joutuneet kohtaamaan monia sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia, mutta myös ihmiset, joita kohtaa kriisi, kuten oma sairastuminen tai omaisen kuolema. Sosiaalialan työ voi myös ennaltaehkäistä ongelmia ja tuoda palveluihin kokonaisvaltaista näkökulmaa.

Uudistuksen valmistelussa on korostettu kansalaisten osallisuutta. Osallisuus jää kuitenkin näennäiseksi, jos sosiaalipalveluiden käyttäjien ääntä ei kuulla. Poliittisten laatikkoleikkien sijaan jatkossa tarvitaan sosiaalialan työntekijöiden ja palvelun käyttäjien asiantuntemuksen hyödyntämistä. Palvelukatkokset ja tehottomuudet näkyvät parhaiten käytännön työssä ja käyttäjien kokemuksessa. Mikä tahansa uusi sote-malli onkaan, palveluiden järjestämistä varten tulee luoda pysyvät rakenteet työntekijöiden ja palvelun käyttäjien osallisuudelle. Jos sosiaalipalvelut eivät saa poliitikoilta ansaitsemaansa arvostusta ja huomiota, sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus on tuomittu epäonnistumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti