keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Helsingin budjetti ei edistä hyvinvointia

Pidin tänään 5.11.2014 valtuuston kokouksessa alla olevan puheenvuoron koskien Helsingin ensi vuoden budjettia.

Tänään on puhuttu paljon vastuullisuudesta. Haluan kysyä, onko tämä todella vastuullinen budjetti?

Joka vuosi sosiaali- ja terveyspalveluihin on varattu liian vähän rahaa. Näin teemme tänäkin vuonna. On todennäköistä, että toimeentulotuen menot ja työmarkkinatuen kuntaosuusmaksut jälleen kasvavat eikä budjetti tule riittämään niiden kattamiseen. Tänä vuonna sosiaali- ja terveysvirasto joutuu nousseiden kustannusten vuoksi vähentämään 200 työntekijää pysyäkseen budjetissa. Herää kysymys, miten ensi vuonna käy. Vuodesta toiseen jatkuva sosiaali- ja terveyspalveluiden alibudjetointi ei voi olla vahinko, vaan sen on oltava tahallista. Kuinka vastuullista tämä on?

Sosiaali- ja terveyspalveluiden ahdinkoon liittyy myös tiedon puute. Poliitikoille ei kantaudu kunnolla tietoa siitä, millaisia vaikutuksia tehdyillä päätöksillä on palveluihin. Hallinnosta säästäminen saattaa kuulostaa kivalta turhien byrokraattien karsimiselta. Hallinnosta on kuitenkin jo nyt säästetty erityisesti sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatuspuolella niin paljon, että hallinnon vähäisten resurssien vuoksi tällä hetkellä ei ole mahdollista saada tarpeeksi tietoa palveluiden laadusta tai niiden kohdentumisesta. Nyt sovittuja hallinnon leikkauksia ei tule kohdistaa sosiaali- ja terveysviraston tai varhaiskasvatusviraston hallintoon.

Hyvät valtuutetut. Tässä kaupungissa asuu yrittäjien ja lapsiperheiden lisäksi yksin asuvia aikuisia, pariskuntia ja vanhuksia. On hienoa, että budjetissa on satsattu varhaiskasvatukseen, turvattu koulunkäyntiavustajat ja estetty leikkaukset tuntikehyksestä. Sen sijaan vanhusten laitoshoidon, päihdekuntoutusjaksojen, sosiaalityön tai toimeentulotuen ajanmukaisen käsittelyn kohtalon budjetti jättää auki. Helsinkiläiset lapset ovat osa aikuisten palveluita tarvitsevia perheitä. He myös kasvavat aikuisiksi ja tarvitsevat palveluita täysi-ikäisinäkin.

Erityisesti kaupunginjohtaja Pajunen ja Kokoomuksen edustajat korostivat puheenvuorossaan strategiaohjelman tavoitteiden toteuttamista, mutta strategian tavoitteista tuntui samalla unohtuvan puolet pois: hyvinvointi- ja terveyserojen kaventumista tämä budjetti ei edistä. Me tiedämme, että tänään täällä useasti mainittu tuottavuustavoite vaikuttaa jatkuvien palveluiden leikkausvaatimusten takana. Imatran mallin ihanuutta on turha julistaa, jos Helsingissä ei olla valmiita panostamaan palveluiden kehittämiseen. Leikkauspolitiikka ei tuota uusia ideoita. Tuottavuustavoitteesta luopuminen tulee ottaa ensi vuonna vakavaan tarkasteluun, jotta seuraavina vuosina emme ole vielä rankempien leikkauksien edessä. Tähän tarvitsemme puolueiden välistä yhteistyötä. Vastuullisuus ei ole kaupunkilaisten hylkäämistä oman onnensa nojaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti