maanantai 23. joulukuuta 2013

Vuosi 2013: politiikkaa ja tietotekniikkaa

Tulin vuosi sitten kunnallispolitiikkaan täysin uutena. Vuoden 2013 olen ollut Helsingin kaupunginvaltuuston varavaltuutettu ja rakennuslautakunnan jäsen. Olen lukenut valtavan määrän esityslistoja sekä käynyt monia avartavia keskusteluja valtuustosalissa ja lautakunnan kokoushuoneessa. Olen perehtynyt Helsingin sosiaali- ja terveysasioihin, kaavoitukseen, rakentamiseen ja tietojärjestelmäosaamiseen. Olen myös käynyt kiperiä keskusteluja kaupungin budjetista. Vuottani voi tarkastella lukujenkin valossa: olen varavaltuutettuna ollut läsnä kolmessatoista kaupunginvaltuuston kokouksessa ja jättänyt neljä valtuustoaloitetta, koskien muun muassa toimeentulotuen käsittelypäivien julkaisua kaupungin verkkosivuilla. Aloitteeni johdosta julkaisu pyritään toteuttamaan, mikäli tämä onnistuu kohtuullisilla kustannuksilla.

Valtuustokeskusteluja voi seurata verkosta, mutta lautakuntatyöskentely ei ole samalla tavalla julkista. Rakennuslautakunta, jonka jäsen olen, on tämän vuoden aikana myöntänyt rakennusluvat Helsingissä aloitetuille suurille rakennushankkeille, käsitellyt rakentamiseen liittyviä valituksia ja antanut luvan purkaa joitakin helsinkiläisille tuttuja, huonoon kuntoon päässeitä rakennuksia. Omasta näkökulmastani erityisen kiinnostavia olivat lisäksi tietojärjestelmä- eli IT-hankintoja koskevat lautakunnassa käydyt keskustelut.

Rakennusvalvontavirastossa keskeytettiin keväällä epäonnistunut IT-hankintaprosessi. Huhtikuussa ilmoitettiin, että kahden järjestelmän integraatiohanke FactaAhjo tullaan hautaamaan miltei kolme vuotta kestäneen suunnittelun jälkeen. Toinen järjestelmätoimittajista oli ilmoittanut, että järjestelmän toimittaminen tulisi olemaan paljon kallimpaa kuin suunnittelun aiemmissa vaiheissa oli kaavailtu. Rakennusvalvontavirasto ja keskushallinto sopivat keskenään keväällä 2013, että hankkeesta luovutaan ja sähköisiä palveluita kehitetään toiselta pohjalta.

Pyysin heti huhtikuussa selvityksiä haudatun hankkeen aiheuttamista kustannuksista ja vastineeksi saadusta palvelusta. Sain tiedon, että hankkeeseen oli kulutettu 411 000 euroa. Pyydettyäni useampaan otteeseen tarkempia selvityksiä sain lopulta elokuussa tarkan selvityksen tilatuista palveluista. Tyhjentävää selitystä sille, mikä hankkeessa lopulta meni pieleen, ei ole saatavilla. Vaikutelmakseni kuitenkin jäi, että prosessiin oli osallisena monia tahoja, jotka tahtoivat kaikki viedä hanketta omiin suuntiinsa. Yhteisen ratkaisun löytyminen vaikeutui.

Sähköisen lupapalvelun kehittäminen on nyt aloitettu uudelleen. Hankkeeseen on tilattu konsultti määrittelemään vaatimuksia uudelle järjestelmälle. Virastossa ja lautakunnassa on kevään jälkeen valpastuttu IT-hankinnoissa: kun tällä kertaa pyysimme hankkeesta lisäselvityksiä, saimme kysymyksiimme perusteelliset vastaukset. Hankkeesta vastaavat virkamiehet tulivat pitämään meille hanke-esittelyn. Kävimme lautakunnassa perinpohjaisen keskustelun uudesta hankkeesta ja siihen liittyvistä riskeistä. Esitin lautakunnassa toiveen, että kaupunginhallituksen uusi tietotekniikkajaosto voisi ottaa kantaa uuden järjestelmän hankintaan. Lisäksi tulisi huomioida järjestelmän hyödynnettävyys pitkällä tähtäimellä ja testata järjestelmän käytettävyyttä ennen käyttöönottoa.

Kaupungin IT-hankintaosaamista on puitu julkisuudessa paljon. Puhutaan toimittajaloukusta, johon jouduttuaaan kaupunki joutuu tilaamaan kaiken jatkokehittämisen samalta toimittajalta hinnasta (tai laadusta) riippumatta. Jotta loukuista voitaisiin päästä pois, tulisi poliitikkojen laajamittaisesti valpastua IT-hankintoja koskevassa päätöksenteossa. Tarvitaan myös hyvää yhteistyötä hankintoja valmistelevien virkamiesten kanssa. Ilokseni voin todeta, että rakennuslautakunta on saavuttanut vuoden 2013 aikana tämän etapin, vaikka haasteita IT-hankinnoissa jatkossakin varmasti riittää. Poliitikkojen tulee keskustella tietojärjestelmistä, yhtä lailla kuin mistä tahansa muista kaupunkilaisille tärkeistä asioista.

Hyvää joulua ja uutta vuotta toivottaen,

Petra