lauantai 13. huhtikuuta 2013

Onko piittaamattomuus maan tapa?


Eilisissä Helsingin Sanomissa (12.4.2013) uutisoitiin onnettomuustutkinnasta, joka koski viime heinäkuussa Espoossa tapahtunutta rakennustyömaan räjähdysturmaa. Kallioräjäytyksen yhteydessä Matinkylässä lensi kiviä asuintaloihin ja julkisiin tiloihin, myös 250 metrin päässä sijaitsevan kauppakeskus Ison Omenan luokse. Onnettomuudessa loukkaantui seitsemän, kaksi vakavasti. Louhintatöissä rikottiin useita turvallisuusmääräyksiä esimerkiksi poraamalla luvallista syvempiä reikiä kallioon ja ylipanostamalla. Räjäytyssuunnitelmat puuttuivat ja räjäytystyön johtaja oli muualla, kun työmaalla muutaman päivän työskennellyt panostaja teki räjäytyksen. HS siteeraa Onnettomuustutkintakeskuksen tutkinnanjohtaja Kai Valosta: ”Systeemissä on vikaa, kun tällaista pääsee tapahtumaan. Kaikkien alan toimijoiden rakennuttajista aliurakoitsijoihin pitäisi valvoa ja varmistaa, ettei turvallisuusriskejä oteta.”

Olen jäsen Helsingin rakennuslautakunnassa, joka valvoo poliittisena elimenä rakennustoimintaa. Käytännössä työn valvonnassa hoitaa Rakennusvalvontavirasto, joka valmistelee esitykset lautakunnalle ja tekee suurimman osan rakennuslupapäätöksistä. Lautakunnan jäsenenä osallistuin 21.-23.3.2013 Oulussa järjestetyille Rakennustarkastuspäiville, joilla Jouni Koiso-Kanttila, Oulun yliopiston arkkitehtuurin ja rakennusopin professori, esitti erittäin kriittisen puheenvuoron suomalaisen rakentamisen nykytilasta.

Koiso-Kanttilan mukaan työmaiden johtamisessa ja organisoinnissa on suuria ongelmia. Rakennusurakat ovat pirstaleisia ja ketjutus johtaa vastuun karkaamiseen. Suunnitteluun ei anneta riittävästi aikaa ja hankkeiden aikataulut ovat kokonaisuudessaan epärealistisia. Hätiköinti aiheuttaa virheitä ja rakennusmateriaalihävikkiä.

Päävastuu rakentamisesta ja sen laadusta on rakennuttajalla, mutta tällä ei ole useinkaan käsitystä siitä, miten työt työmaalla hoidetaan. Työt tekevät käytännössä alihankkijat, joiden takuuajat urakoiden osalta ovat lyhyet. Koiso-Kanttilan mukaan työmaajohto ei juurikaan ole paikalla työmaalla, jolloin ongelmatilanteissa yksittäinen työntekijä joutuu tekemään päätöksen siitä, miten edetään. Vaikka huomattaisiin, että suunnitelmissa on virhe, on alihankkijalle työskentelevän työntekijän kiireessä helpompi jatkaa virheellisten suunnitelmien mukaan, tietäen, ettei alihankkija tule joutumaan niistä vastuuseen.

Kyse ei ole vain rakennustöiden aikaisesta turvallisuudesta. Laukaan maneesiturma oli vakava muistutus siitä, mitä voi tapahtua, kun suunnittelu- tai rakennusvaiheessa hutiloidaan ja rakenteet pettävät. Lisäksi kosteusvaurioiden lisääntyminen uusissa rakennuksissa aiheuttaa valtavan määrän terveydellisiä ongelmia ja kustannuksia. Rakenteilla olevat talot seisovat suojaamatta sateessa eikä kiireaikataulussa varauduta betonin kuivumiseen.

Energiatehokkaiden talojen rakentaminen on ympäristön kannalta välttämätöntä. Kaupunkilaisen hiilijalanjäljestä 40 prosenttia syntyy asumisesta, josta taas suurin merkitys on lämmityksellä. Rakentamisen tänä vuonna tiukentuvat energiamääräykset ohjaavat tiiviimpien talojen rakentamiseen, mutta rakentamisen laatua on pakko parantaa, sillä energiatehokas rakentaminen ei siedä sellaista määrää virheitä kuin nyt tapahtuu. Jos nykymeno jatkuu, homepommi räjähtää pian käsiin.

Koiso-Kanttilan esitys herätti tuoreen rakennuslautakuntalaisen tarkkailemaan ympäristönsä rakennushankkeita: kostuneita eristeitä ja suojaamattomia rakenteita näkee tämän tästä. Alalla on myös hyviä ja vastuullisia toimijoita, mutta ongelmat ovat huolestuttavan yleisiä. Rakentamisen ongelmiin pureutuminen vaatii rakennusurakoitsijoiden ja suunnittelijoiden vastuiden lisäämistä, mutta myös asennemuutosta. Rakennusvalvonnan käytössä olevat keinot ja resurssit eivät riitä paikkaamaan sitä, jos piittaamattomuus on maan tapa.