maanantai 23. joulukuuta 2013

Vuosi 2013: politiikkaa ja tietotekniikkaa

Tulin vuosi sitten kunnallispolitiikkaan täysin uutena. Vuoden 2013 olen ollut Helsingin kaupunginvaltuuston varavaltuutettu ja rakennuslautakunnan jäsen. Olen lukenut valtavan määrän esityslistoja sekä käynyt monia avartavia keskusteluja valtuustosalissa ja lautakunnan kokoushuoneessa. Olen perehtynyt Helsingin sosiaali- ja terveysasioihin, kaavoitukseen, rakentamiseen ja tietojärjestelmäosaamiseen. Olen myös käynyt kiperiä keskusteluja kaupungin budjetista. Vuottani voi tarkastella lukujenkin valossa: olen varavaltuutettuna ollut läsnä kolmessatoista kaupunginvaltuuston kokouksessa ja jättänyt neljä valtuustoaloitetta, koskien muun muassa toimeentulotuen käsittelypäivien julkaisua kaupungin verkkosivuilla. Aloitteeni johdosta julkaisu pyritään toteuttamaan, mikäli tämä onnistuu kohtuullisilla kustannuksilla.

Valtuustokeskusteluja voi seurata verkosta, mutta lautakuntatyöskentely ei ole samalla tavalla julkista. Rakennuslautakunta, jonka jäsen olen, on tämän vuoden aikana myöntänyt rakennusluvat Helsingissä aloitetuille suurille rakennushankkeille, käsitellyt rakentamiseen liittyviä valituksia ja antanut luvan purkaa joitakin helsinkiläisille tuttuja, huonoon kuntoon päässeitä rakennuksia. Omasta näkökulmastani erityisen kiinnostavia olivat lisäksi tietojärjestelmä- eli IT-hankintoja koskevat lautakunnassa käydyt keskustelut.

Rakennusvalvontavirastossa keskeytettiin keväällä epäonnistunut IT-hankintaprosessi. Huhtikuussa ilmoitettiin, että kahden järjestelmän integraatiohanke FactaAhjo tullaan hautaamaan miltei kolme vuotta kestäneen suunnittelun jälkeen. Toinen järjestelmätoimittajista oli ilmoittanut, että järjestelmän toimittaminen tulisi olemaan paljon kallimpaa kuin suunnittelun aiemmissa vaiheissa oli kaavailtu. Rakennusvalvontavirasto ja keskushallinto sopivat keskenään keväällä 2013, että hankkeesta luovutaan ja sähköisiä palveluita kehitetään toiselta pohjalta.

Pyysin heti huhtikuussa selvityksiä haudatun hankkeen aiheuttamista kustannuksista ja vastineeksi saadusta palvelusta. Sain tiedon, että hankkeeseen oli kulutettu 411 000 euroa. Pyydettyäni useampaan otteeseen tarkempia selvityksiä sain lopulta elokuussa tarkan selvityksen tilatuista palveluista. Tyhjentävää selitystä sille, mikä hankkeessa lopulta meni pieleen, ei ole saatavilla. Vaikutelmakseni kuitenkin jäi, että prosessiin oli osallisena monia tahoja, jotka tahtoivat kaikki viedä hanketta omiin suuntiinsa. Yhteisen ratkaisun löytyminen vaikeutui.

Sähköisen lupapalvelun kehittäminen on nyt aloitettu uudelleen. Hankkeeseen on tilattu konsultti määrittelemään vaatimuksia uudelle järjestelmälle. Virastossa ja lautakunnassa on kevään jälkeen valpastuttu IT-hankinnoissa: kun tällä kertaa pyysimme hankkeesta lisäselvityksiä, saimme kysymyksiimme perusteelliset vastaukset. Hankkeesta vastaavat virkamiehet tulivat pitämään meille hanke-esittelyn. Kävimme lautakunnassa perinpohjaisen keskustelun uudesta hankkeesta ja siihen liittyvistä riskeistä. Esitin lautakunnassa toiveen, että kaupunginhallituksen uusi tietotekniikkajaosto voisi ottaa kantaa uuden järjestelmän hankintaan. Lisäksi tulisi huomioida järjestelmän hyödynnettävyys pitkällä tähtäimellä ja testata järjestelmän käytettävyyttä ennen käyttöönottoa.

Kaupungin IT-hankintaosaamista on puitu julkisuudessa paljon. Puhutaan toimittajaloukusta, johon jouduttuaaan kaupunki joutuu tilaamaan kaiken jatkokehittämisen samalta toimittajalta hinnasta (tai laadusta) riippumatta. Jotta loukuista voitaisiin päästä pois, tulisi poliitikkojen laajamittaisesti valpastua IT-hankintoja koskevassa päätöksenteossa. Tarvitaan myös hyvää yhteistyötä hankintoja valmistelevien virkamiesten kanssa. Ilokseni voin todeta, että rakennuslautakunta on saavuttanut vuoden 2013 aikana tämän etapin, vaikka haasteita IT-hankinnoissa jatkossakin varmasti riittää. Poliitikkojen tulee keskustella tietojärjestelmistä, yhtä lailla kuin mistä tahansa muista kaupunkilaisille tärkeistä asioista.

Hyvää joulua ja uutta vuotta toivottaen,

Petra

torstai 7. marraskuuta 2013

Punavihreillä kokeiluilla kohti energiatehokkuutta

Muiden hyvistä käytännöistä oppiminen ja niiden soveltaminen on hyvä tapa tehdä kunnallispolitiikkaa. Syksyn aikana minä ja Vihreiden kaupungivaltuutettu Leo Stranius luimme lehdistä energiatehokkaista kokeiluista Vantaan, Jyväskylän ja Rovaniemen kouluissa. Näiden innoittamina teimme eilisessä valtuustossa yhdessä kaksi energian ja resurssien säästämiseen tähtäävää aloitetta: ylijääneen kouluruoan kokeiluluontoisesta myymisestä tai jakamisesta sekä koulujen ja muiden kaupungin tilojen energiansäästötoimien kohdentamisesta. Valtuusto lähti innolla mukaan kokeilujen tukemiseen - Leon aloitteen allekirjoitti 85 kaupunginvaltuutetusta huikeat 68 valtuutettua, minun aloitteeni 56 valtuutettua. Näin suuret allekirjoittajamäärät ovat harvinaisia. Alla aloitteemme. Pyrimme jatkossakin siihen, että ekotehokkaiden kokeilujen kulttuuri saa Helsingissä jalansijaa.

VALTUUSTOALOITE YLIJÄÄNEEN KOULURUOAN KOKEILULUONTOISESTA MYYMISESTÄ TAI JAKAMISESTA

Suomessa tuhlataan vuosittain yli 400 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa. Myös koulujen keittiöissä jää ruokaa yli, koska ruokaa joudutaan valmistamaan varmuuden vuoksi niin paljon, ettei se lopu kesken. Jyväskylässä Vaajakummun koulussa tehtiin kokeilu, jossa ylijäämäruokaa myytiin edulliseen hintaan lähialueen asukkaille. Pieni 1,5 euron maksu kattoi kaikki ylimääräisen ruokailijan aiheuttamat kulut. Ylijääneen ruoan myynti vähensi kaatopaikkajätettä. Osa lähiseudun asukkaista sai mahdollisuuden nauttia edullista ja terveellistä ruokaa ja eri-ikäisten asukkaiden kanssakäyminen lisääntyi, kun seudun perheet ja vanhukset lähtivät kotoaan kouluaterialle. Kokeilu sujui niin hyvin, että Jyväskylän kaupunki päätti jatkaa toimintaa ja harkitsee sen laajentamista muihin kouluihin. Myös Rovaniemellä on hyödynnetty koulujen ylijäämäruokaa jakamalla sitä maksutta alueen eläkeläisille.

Helsingin kaupungin arvoihin kuuluvat taloudellisuus ja ekologisuus. Ylijäämäruoan hyödyntäminen on resurssien viisasta käyttöä, joka voi vaikuttaa positiivisesti myös asukkaiden kanssakäymiseen ja hyvinvointiin. Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että myös Helsingissä otettaisiin käyttöön ylijääneen kouluruoan myynti- tai jakelukokeilu, josta saatujen kokemusten perusteella voitaisiin selvittää toiminnan laajempaa soveltuvuutta Helsinkiin.

Petra Malin (vas) ja Leo Stranius (vihr)


VALTUUSTOALOITE KOULUJEN JA MUIDEN KAUPUNGIN TILOJEN ENERGIANSÄÄSTÖTOIMIEN KOHDENTAMISESTA

Vantaan kouluissa säästettiin 280 000 euroa vuodessa 15 koulun omilla energiasäästötoimilla (Helsingin Sanomat 14.10.2013). Koulut ovat saaneet osan säästyneistä rahoista itselleen.

Myös seitsemässä helsinkiläiskoulussa on alkanut EU-kokeilu, jossa pyritään kahdeksan prosentin energiansäästöön. Koulut saavat itselleen puolet mahdollisesta säästösummasta.

Toinen puoli säästöistä voitaisiin ohjata esimerkiksi ylimääräiseen energiansäästörahastoon, josta jaettaisiin halpakorkoista lainaa asukkaille ja yrityksille hakemusten perusteella energiaa säästäviin ja taloudellisesti kannattaviin hankkeisiin sekä tukea kaupungin omille asuin- ja palvelukiinteistöille hakemusten perusteella. Lainat ja korot maksettaisiin kaupungille takaisin niillä kustannussäästöillä, joita hankkeet tuovat.

Kaupunginvaltuusto on hyväksymässään strategiaohjelmassa vuosille 2013-2016 sopinut mm. seuraavaa:
- ”Käynnistetään uusiutuvan energian käyttöön ja tuotantoon sekä energiatehokkuuteen liittyviä kokeiluja.”
- ”Koko Helsingin hiilidioksidipäästöjä vähennetään 30 % vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta.”

Me aloitteen allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kokeilua, jossa toimijat saavat puolet mahdollisesta säästösummasta, laajennetaan koulujen lisäksi myös muihin kaupungin kiinteistöihin, esimerkiksi päiväkoteihin, liikuntatiloihin ja muihin toimitiloihin.

Leo Stranius (vihr) ja Petra Malin (vas)

tiistai 15. lokakuuta 2013

Toimeentulotuella eläminen on selviytymistä


Viime viikolla heräsi keskustelu siitä, saako toimeentulotuen hakija olla tyytyväinen tilanteeseensa. Monet ovat ilmoittaneet, että heidän oikeustajuaan loukkaa, että joku saattaa saada rahaa tekemättä mitään. Tähän on vastattu esimerkiksi vertaamalla veronkierron monikertaisia kustannuksia toimeentulotuen käyttöön. Haluan tuoda esiin muutaman ajatuksen toimeentulotukityötä tehneen sosiaalityöntekijän näkökulmasta.

Pelko siitä, että toimeentulotuen hakijat viettäisivät tyytyväisinä kissanpäiviä, on turha. Kun ihminen hakee toimeentulotukea, on tilanteessa yleensä läsnä monta erilaista ongelmaa, joista pienin ei ole murhe siitä, miten käytettävissä olevilla rahoilla voi selvitä. 477,5 euroa kuukaudessa voi jonkun mielestä kuulostaa paljolta, mutta monet elävät tällä tai pienemmällä summalla vuosikausia ilman minkäänlaista toivoa paremmasta. Jos puhelin hajoaa tai koira pitää viedä eläinlääkäriin, vaihtoehtoina ovat usein leipäjono tai kuukausien velkakierteeseen vievä pikavippi. Energia menee jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen. Sosiaalityöllä voidaan tukea ihmisiä koulutukseen, kuntoutukseen tai työhön, joiden kautta myös taloudellinen tilanne voi helpottaa. Reitti ei kuitenkaan välttämättä ole helppo eikä pitkittyneisiin tilanteisiin löydy salamaratkaisuja.

Oma kokemukseni tukee sosiaalityön tutkimustuloksia, joiden mukaan luottamus on ehkä tärkein tekijä onnistuneessa sosiaalityön asiakassuhteessa. Jotta minkäänlaiseen pysyvään muutokseen voidaan tukea, asiakkaan on voitava luottaa työntekijän arvostelukykyyn. Luottamus on kaksisuuntainen asia - suhde ei toimi silloinkaan, jos työntekijä ei luota asiakkaaseen. Puheet tyytyväisistä tuilla makalijoista ovat loukkaavia niitä tuhansia ihmisiä kohtaan, jotka yrittävät selvitä toimeentulotuella päivästä toiseen ja uskoa samalla parempaan tulevaisuuteen. Puheet myös nakertavat yhteiskunnallista luottamusta. Jos marginaalisen väärinkäytön pelossa sosiaalityötä ohjataan entisestään kohti valvontaa ja kontrollia, tuhotaan luottamus työntekijän ja asiakkaan välillä.

Mitä sitten voitaisiin tehdä? Asiakkaat tietävät, että sosiaalialan ammattilaisen tapaamiselle on vaikea päästä. Toimeentulotukiasiakkaiden määrä on viime vuosina lisääntynyt räjähdysmäisesti, mutta työntekijöiden määrä on pysynyt samana. Jos halutaan, että asiakkaita tuetaan muutokseen, vähimmäisvaatimus on se, että työntekijällä on mahdollisuus edes tavata asiakkaansa. Suunta on kuitenkin ollut päinvastainen: sosiaalityöntekijöitä on ohjattu tekemään lakisääteisiä toimeentulotukipäätöksiä ja tapaamiset on saatettu jopa kieltää. Tilannetta ei voida enää ratkaista vippaskonstein. Nyt tarvitaan lisää työntekijöitä.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Kaartin lasaretin kohtalo

Olin eilen Hietalahden Kaartin lasaretin korttelin kaavakuulemistilaisuudessa. Alueelta halutaan purkaa kaksi 1800-luvun puutaloa hotellihankkeen tieltä. Mielipiteitä suunnitelmasta kerätään 14.10.2013 saakka. Elisessä tilaisuudessa oli paikalla paljon lähialueen asukkaita ja suhtautuminen hankkeeseen oli pääosin kriittistä.

Keskustelin tilaisuudessa kaupunkisuunnitteluviraston henkilökunnan ja hankkeesta vastaavan Lujatalon edustajan kanssa. Keskustelun perusteella puutalojen huono kunto ei vaikuta olevan perimmäinen syy purkuhaluihin, vaikka paljon kunnostamista taloissa varmasti onkin. Tontille on edellisessä 1980-luvun kaavamuutoksessa annettu lisää rakennusoikeutta, joka ei täyty, jos talot suojellaan nykyisellä paikallaan. Rakennuttajan intressissä on saada tontille maksimimäärä kerrosneliöitä. Jos puutalot puretaan, uudisrakennukselle jää 3300 m2 rakennusoikeutta, mikä tarkoittaa 4-5-kerroksista hotellirakennusta. Uudisrakennuksen tuotoilla kustannettaisiin sitten muiden rakennusten entisöimiset. Kerrosneliöt on rakennuttajan näkökulmasta jostakin saatava ja ne saadaan helpoiten purkamalla puutalot, joita ei ole suojeltu. Taustalla on jonkinlainen yhteisymmärrys Museoviraston kanssa, joka ei ole lähtenyt suojelemaan näitä rakennuksia, jotta muiden rakennusten suojeluun löytyisi rahaa.

Käytettävissä olevista puutalojen kuntoarvioista ei kaupunkisuunnitteluviraston henkilökunnan mukaan voi päätellä muuta kuin että kunnostaminen olisi mahdollista, mutta maksaisi paljon. Virastossa on myötämielisyyttä rakennusten siirtämiseen perustuvalle säilyttämisratkaisulle, mutta paikallaan pysyvä suojeluratkaisu ei ilmeisesti ole suotava juuri sen takia, että se ei mahdollista täyttä rakennusoikeutta. Tyypillisesti kaupunki ei ole lähtenyt rakennusoikeutta tonteilla laskemaan, mutta paikalla olevat keskustelijat toivat esiin kompromissivaihtoehtoja. Tontti kuuluu valtiolle, joten esimerkiksi rakennusoikeuden vaihtoa kaupungin ja valtion välillä jollakin toisella tontilla voisi harkita.

Kysymyksiä, joita minulle tilaisuudessa heräsi:

Onko todella niin, että hotellitoiminta tontilla ei ole kannattavaa ilman 4-5-kerroksista uudisrakennusta, vai voisiko joku hotellitoimija suostua tähän?

Voisiko kaupunki teettää puurakennuksista oman virallisen kuntotutkimuksen, josta saataisiin oikea tieto rakennusten kunnostettavuudesta ja kuluista?

Voisiko puutalot suojella ja hyödyntää, vaikkapa Hietalahden hallin yhteydessä?

Voisiko kaupunki olla aktiivisempi suojeluratkaisun löytämisessä, eikä heittää palloa yksin kuntalaisille? Nyt kuntalaisia on pyydetty esittämään oma-aloitteisesti suojelua edistävät ideat mahdollisine rahoituksineen.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

IT-häntä heiluttaa koiraa

Valtuutettujen kesäloma alkoi, kun valtuusto viimeisteli viime viikon keskiviikkona kevätkautensa. Kausi lopetettiin käsittelemällä tarkastuslautakunnan arviointikertomusta kaupungin toiminnasta ja päättämällä Roihuvuoren ala-asteen peruskorjauksesta. Pidin kokouksessa puheenvuoron kevään aikana tärkeäksi nouseesta kysymyksestä: kaupungin IT-osaamista.

Tein kevään aikana kolme valtuustoaloitetta, jotka olivat sosiaali- ja terveyslautakunnan käsittelyssä 4.6.2013. Yksi aloitteista koski toimeentulotuen käsittelyaikojen julkaisemista kaupungin verkkosivuilla.

Sosiaali- ja terveysvirasto tai -lautakunta eivät pitäneet mahdollisena toimeentulotuen käsittelypäivien julkaisua työnjärjestelyllisistä ja tietoteknisistä syistä. Toimeentulotukihakemuksia käsitelleenä tiedän, ettei papereihin perustuva käsittelyrakenne helposti mahdollista käsittelypäivien ilmottamista. Koska aikomus on siirtyä sähköiseen asiointiin, jatkossa päivien ilmoittaminen tulisi kuitenkin mahdolliseksi, jos järjestelmää muokattaisiin tähän suuntaan. Käsittelypäivän julkisuus olisi tärkeää tuhansille toimeentulotukiasiakkaille, jotka voisivat arvioida, onko heidän päätöksensä jo käsitelty, ilman että heidän tarvitsee ottaa puhelimitse yhteyttä työntekijään. Samalla kaikki kuntalaiset voisivat seurata lakisääteisten käsittelyaikojen täyttymistä.

Lautakunta piti käsittelypäivien julkaisua kannatettavana. Samalla se kuitenkin totesi, että toimeentulotuen sähköisen asioinnin hankkeessa ei oltu suunniteltu tällaista teknistä ratkaisua, jolloin toteuttaminen voi tulla kyseeseen vasta myöhemmässä vaiheessa. Sähköisen järjestelmän pilotointia ollaan juuri aloittamassa. Lautakunnassa ei kuitenkaan haluttu yhdistää pilotointiin käsittelypäivien julkaisukokeilua.

Asiaan voidaan palata vielä aloitteen tullessa valtuuston käsittelyyn. Kysymykseen liittyy kuitenkin toinen periaatteellisesti tärkeä asia: kaupungin osaaminen IT-hankinnoissa. Tietojärjestelmä ohjasi kysymyksessä kaupungin toimintaa, eikä päinvastoin. Järjestelmän muokkausta ei nähty tässä kohtaa mahdollisena. Onko kaupunki ottanut pilotoitavaksi järjestelmän, jota ei voikaan enää pilotointivaiheessa muokata?

Kaupungin IT-hankintaosaamista tulisi ehdottomasti parantaa, sillä järjestelmien ongelmat aiheuttavat paitsi joustamattomuutta kaupunkilaisten tarpeiden täyttämisessä, myös työajan ja rahan haaskausta. Viimeisessä valtuustokokouksessa tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen yhteydessä asiasta pitämäni puheenvuoro on luettavissa Vasemmiston valtuustoblogissa. Puheenvuorossa kerroin, että olen jäsen rakennuslautakunnassa, jossa epäonnistunut IT-hankintaprosessi johti juuri 411 000 euron hukkaamiseen. Järjestelmätoimittajille maksetuille rahoille ei saatu vastineeksi yhtään mitään. Onneksi IT-ongelmiin paneutuva kaupunginhallituksen IT-jaosto aiotaan perustaa elokuussa.

Kaupungin on tartuttava IT-härkää sarvista ja otettava aktiivinen rooli tietojärjestelmäasioissa. Olkoon kyse rakennuspiirrustuksista tai toimeentulotuesta, työntekijöillä ja kaupunkilaisilla on oikeus laadukkaisiin tietojärjestelmiin.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Onko piittaamattomuus maan tapa?


Eilisissä Helsingin Sanomissa (12.4.2013) uutisoitiin onnettomuustutkinnasta, joka koski viime heinäkuussa Espoossa tapahtunutta rakennustyömaan räjähdysturmaa. Kallioräjäytyksen yhteydessä Matinkylässä lensi kiviä asuintaloihin ja julkisiin tiloihin, myös 250 metrin päässä sijaitsevan kauppakeskus Ison Omenan luokse. Onnettomuudessa loukkaantui seitsemän, kaksi vakavasti. Louhintatöissä rikottiin useita turvallisuusmääräyksiä esimerkiksi poraamalla luvallista syvempiä reikiä kallioon ja ylipanostamalla. Räjäytyssuunnitelmat puuttuivat ja räjäytystyön johtaja oli muualla, kun työmaalla muutaman päivän työskennellyt panostaja teki räjäytyksen. HS siteeraa Onnettomuustutkintakeskuksen tutkinnanjohtaja Kai Valosta: ”Systeemissä on vikaa, kun tällaista pääsee tapahtumaan. Kaikkien alan toimijoiden rakennuttajista aliurakoitsijoihin pitäisi valvoa ja varmistaa, ettei turvallisuusriskejä oteta.”

Olen jäsen Helsingin rakennuslautakunnassa, joka valvoo poliittisena elimenä rakennustoimintaa. Käytännössä työn valvonnassa hoitaa Rakennusvalvontavirasto, joka valmistelee esitykset lautakunnalle ja tekee suurimman osan rakennuslupapäätöksistä. Lautakunnan jäsenenä osallistuin 21.-23.3.2013 Oulussa järjestetyille Rakennustarkastuspäiville, joilla Jouni Koiso-Kanttila, Oulun yliopiston arkkitehtuurin ja rakennusopin professori, esitti erittäin kriittisen puheenvuoron suomalaisen rakentamisen nykytilasta.

Koiso-Kanttilan mukaan työmaiden johtamisessa ja organisoinnissa on suuria ongelmia. Rakennusurakat ovat pirstaleisia ja ketjutus johtaa vastuun karkaamiseen. Suunnitteluun ei anneta riittävästi aikaa ja hankkeiden aikataulut ovat kokonaisuudessaan epärealistisia. Hätiköinti aiheuttaa virheitä ja rakennusmateriaalihävikkiä.

Päävastuu rakentamisesta ja sen laadusta on rakennuttajalla, mutta tällä ei ole useinkaan käsitystä siitä, miten työt työmaalla hoidetaan. Työt tekevät käytännössä alihankkijat, joiden takuuajat urakoiden osalta ovat lyhyet. Koiso-Kanttilan mukaan työmaajohto ei juurikaan ole paikalla työmaalla, jolloin ongelmatilanteissa yksittäinen työntekijä joutuu tekemään päätöksen siitä, miten edetään. Vaikka huomattaisiin, että suunnitelmissa on virhe, on alihankkijalle työskentelevän työntekijän kiireessä helpompi jatkaa virheellisten suunnitelmien mukaan, tietäen, ettei alihankkija tule joutumaan niistä vastuuseen.

Kyse ei ole vain rakennustöiden aikaisesta turvallisuudesta. Laukaan maneesiturma oli vakava muistutus siitä, mitä voi tapahtua, kun suunnittelu- tai rakennusvaiheessa hutiloidaan ja rakenteet pettävät. Lisäksi kosteusvaurioiden lisääntyminen uusissa rakennuksissa aiheuttaa valtavan määrän terveydellisiä ongelmia ja kustannuksia. Rakenteilla olevat talot seisovat suojaamatta sateessa eikä kiireaikataulussa varauduta betonin kuivumiseen.

Energiatehokkaiden talojen rakentaminen on ympäristön kannalta välttämätöntä. Kaupunkilaisen hiilijalanjäljestä 40 prosenttia syntyy asumisesta, josta taas suurin merkitys on lämmityksellä. Rakentamisen tänä vuonna tiukentuvat energiamääräykset ohjaavat tiiviimpien talojen rakentamiseen, mutta rakentamisen laatua on pakko parantaa, sillä energiatehokas rakentaminen ei siedä sellaista määrää virheitä kuin nyt tapahtuu. Jos nykymeno jatkuu, homepommi räjähtää pian käsiin.

Koiso-Kanttilan esitys herätti tuoreen rakennuslautakuntalaisen tarkkailemaan ympäristönsä rakennushankkeita: kostuneita eristeitä ja suojaamattomia rakenteita näkee tämän tästä. Alalla on myös hyviä ja vastuullisia toimijoita, mutta ongelmat ovat huolestuttavan yleisiä. Rakentamisen ongelmiin pureutuminen vaatii rakennusurakoitsijoiden ja suunnittelijoiden vastuiden lisäämistä, mutta myös asennemuutosta. Rakennusvalvonnan käytössä olevat keinot ja resurssit eivät riitä paikkaamaan sitä, jos piittaamattomuus on maan tapa.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Talousarvioaloitteet lapsiperheiden tilapäismajoituksesta ja sosiaalialan kehittämisestä

Tämän päivän valtuustossa oli viimeinen mahdollisuus jättää talousarvioaloitteita eli aloitteita, joilla on kustannusvaikutuksia vuoden 2014 budjettiin. Jätin kaksi aloitetta:


TALOUSARVIOALOITE ASUNNOTTOMIEN LAPSIPERHEIDEN TILAPÄISMAJOITUKSEN JÄRJESTÄMISESTÄ KAUPUNGIN OMANA TOIMINTANA

Asunnottomien lapsiperheiden määrä Helsingissä on kasvanut viime vuosina. Lastensuojelulaki edellyttää, että kaupunki järjestää asunnottomille lapsiperheille tilapäismajoituksen. Vuoden 2011 tilaston mukaan Helsingin kaupungin sosiaalitoimi järjesti tilapäismajoituksen lähes kolmellesadalle lapsiperheelle. Helsingin kaupungilla on kuitenkin tarjota omaa tilapäismajoitusta vain kahdeksalle lapsiperheelle. Omassa tilapäismajoituksessa Loviisankadun perheasunnoilla perheiden tukena toimii sosiaaliohjaaja, joka muun muassa auttaa perheitä asunnon haussa ja tekee tarvittaessa yhteistyötä lastensuojelun kanssa.

Muut perheet majoitetaan huoneistohotelleihin, matkustajakoteihin ja hotelleihin. Yksityisessä tilapäismajoituksessa asuvat perheet voivat joutua vaihtamaan majoituspaikkaa useasti. Majoituksen laatu vaihtelee eikä laadun valvominen ole helppoa. Perheille ei ole myöskään saatavilla samanlaista tukea kuin kaupungin omassa tilapäismajoituksessa asuville.

Kaupungin maksaman yksityisen tilapäismajoituksen kustannukset ovat koko ajan huomattavasti kasvaneet. On tärkeää pureutua lapsiperheiden asunnottomuuden syihin, pyrkiä estämään asunnottomuutta ja laajentaa toimintamalleja, joiden avulla asunnottomille lapsiperheille löydettäisiin pysyvä asumisratkaisu. Ottaen huomioon asunnottomien lapsiperheiden kasvavan tilapäismajoituksen tarpeen ja kaupungin oman lapsiperheiden tilapäismajoituksen vähäisyyden, me allekirjoittaneet valtuutetut ehdotamme, että kaupunki järjestää lapsiperheiden tilapäismajoituksen kaupungin omana toimintana ja perustaa sitä varten useampia perheasuntoyksikköjä varaten vuoden 2014 budjettiin tarvittavat määrärahat.


TALOUSARVIOALOITE SOSIAALIALAN TYÖN KEHITTÄMISRESURSSIEN LISÄÄMISESTÄ JA PALVELUN KÄYTTÄJIEN KEHITTÄJÄRYHMISTÄ

Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus ovat vaativia ammatteja, joissa yhdistyvät tuen ja kontrollin elementit. On tärkeää, että Helsingin kaupungin palveluksessa olevat sosiaalialan työntekijät ovat osaavia ja ammattitaitoisia ja työtä kehitetään edelleen palvelun käyttäjien tarpeita paremmin vastaavaksi. Sosiaalialan työtä kehittämällä voidaan tuottaa laadukkaampia ja vaikuttavia palveluita sekä luoda uusia toimintatapoja ja ammattikäytäntöjä, jotka auttavat ongelmien ratkaisemisessa ja ennaltaehkäisemisessä. Oman työn kehittyminen myös lisää työntekijöiden työssä jaksamista ja tekee kaupungista vetovoimaisemman rekrytoijan tulevaisuuden kiristyvässä kilpailussa osaajista.

Sosiaalialan työn kehittämiseen suunnatut resurssit vähenivät sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistyessä. Muun muassa lastensuojelun kehittämiseen keskittyneiden erityissosiaalityöntekijöiden virkoja lakkautettiin. Helsingin kaupungin rooli sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen tutkimus- ja kehittämisyksikön Heikki Waris-instituutin ja pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan toiminnassa on selvityksessä.

Sosiaalityön palvelun käyttäjät ovat usein yhteiskunnallisesti haavoittuvassa asemassa ja heidän osallisuuttaan palveluiden kehittämisessä on lisättävä. Palvelun käyttäjillä on arvokasta tietoa palveluista ja yhdessä tekeminen tuottaa sosiaalityöhön uutta toimintakulttuuria. Osallisuus kehittämisessä myös tukee kuntalaisten aktiivista osallisuutta ja kansalaisuutta Helsingissä on kokeiltu onnistuneesti palveluiden kehittämistä yhdessä palveluiden käyttäjien kanssa, muun muassa Sosiaalisen raportoinnin hankkeessa sekä Lastensuojelun nuoret kehittäjät –ryhmässä, joka sai viime vuonna oikeusministeriön demokratiapalkinnon. Kehittämiseen osallistuneet palvelun käyttäjät ovat toivoneet, että kehittäjäryhmien ja asiakasraatien toiminta laajenisi ja se saataisiin kaikkien palvelun käyttäjien ulottuville.

Sosiaalialan työn kehittämiseen suunnattujen resurssien lisääminen on tarpeen, jotta sosiaalialan työn kehittäminen voidaan turvata ja palvelun käyttäjien osallisuutta kehittämisessä voidaan lisätä. Me allekirjoittaneet valtuutetut ehdotamme, että kaupunki lisää kehittäjäsosiaalityöntekijöiden vakansseja ja tarjoaa jokaiselle työntekijälle mahdollisuuden osallistua oman työnsä kehittämiseen sekä laajentaa kehittäjäryhmien ja asiakasraatien toiminta Helsingissä koskemaan kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluja, varaten vuoden 2014 budjettiin tätä varten tarvittavat määrärahat.



keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Valtuustoaloite toimeentulotuen käsittelyaikojen ilmoittamisesta

Eilen illalla sain kutsun valtuustoon. Tänään päästiin tekemään enemmän politiikkaa kuin viimeksi tammikuussa kokouksessa käydessäni - jopa äänestysnappi tuli käyttöön. Kannatin muun Vasemmiston valtuustoryhmän kanssa Hannu Oskalan palautusehdotusta Emma Karin aloitteeseen Vaasankadun muuttamisesta kävely- tai pihakaduksi. Kaupunginhallitus katsoi, että liikennejärjestelyihin käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa ei ole mahdollista toteuttaa uusia kävelykatuja ydinkeskustan ulkopuolelle ainakaan lähivuosina. Valtuusto päätti kuitenkin palauttaa asian uuteen valmisteluun äänestyksen jälkeen siten, että kävelykatua kokeiltaisiin edullisella väliaikaisratkaisulla esimerkiksi kesäaikaan. Keskustelua käytiin myös Vuosaaren sillan kunnon selvittämisestä ja yli 75-vuotiaiden ilmaislipuista joukkoliikenteessä, mutta näiden asioiden osalta ei tehty palautusehdotuksia. 

Oma panokseni kokouksessa liittyi erityisesti valmistelemani valtuustoaloitteen jättämiseen. Tein valtuustoaloitteen toimentulotuen käsittelyaikojen ilmoittamisesta kaupungin verkkosivuilla. Aloitteen tarkoitus ei ole luoda lisäpaineita työntekijöille, vaan helpottaa toimeentulotuen hakijoiden asiointia ja tuen myöntämisen parissa työskentelevien työtä. Ehkä samalla voitaisiin saada toimeentulotuen ruuhkautunut käsittelytilanne paremmin näkyviin? 


ALOITE TOIMEENTULOTUEN KÄSITTELYAIKOJEN ILMOITTAMISESTA KAUPUNGIN VERKKOSIVUILLA

Toimeentulotuki on sen saajalle usein ainoa keino ravinnon, tarpeellisen lääkityksen ja asumisen turvaamiseksi. Toimeentulotuen käsittelyaikaan vaikuttavat monet seikat, kuten palveluiden järjestämistavat ja resursointi. Lain mukaan toimeentulotuki tulee käsitellä seitsemässä arkipäivässä. Tähän tavoitteeseen ei kuitenkaan ole aina päästy.

Toimeentulotuen hakijalla on tällä hetkellä mahdollisuus tiedustella hakemuksensa käsittelyvaihetta puhelimitse joko toimeentulotuen neuvonnasta virka-aikana tai omalta työntekijältään tämän puhelinaikana. Menettely aiheuttaa hakijalle ylimääräisiä kustannuksia ja asiaa koskeviin tiedusteluihin vastaaminen kuluttaa sosiaali- ja terveysviraston työntekijöiden työaikaa. Kaupunkilaisilla ei myöskään ole mahdollisuutta seurata sitä, pysyvätkö hakemukset lainmukaisen käsittelyajan piirissä tai ilmeneekö hakemusten käsittelyajoissa alueellista eriarvoisuutta kaupungin sisällä.

Tampereen kaupungin verkkosivuilla voi 15.2.2013 lähtien seurata kirjallisten toimeentulotukihakemusten käsittelyaikoja. Sivuille päivitetään jokaisena arkipäivänä tieto siitä, minä päivänä saapuneita toimeentulotukihakemuksia kyseisenä päivänä käsitellään. Asiaan liittyvistä erityiskysymyksistä kuten lisäselvityspyyntöjen vaikutuksesta käsittelyaikaan on myös tiedotettu verkkosivuilla. 

Huomioiden toimeentulotuen hakijoille nykymenettelystä aiheutuvat kustannukset sekä työntekijöiden työajan käyttö, me allekirjoittaneet valtuutetut ehdotamme, että myös Helsingin kaupungin verkkosivuilla aloitettaisiin toimeentulotuen käsittelypäivien julkaiseminen. Toiminta voidaan tarvittaessa ajoittaa toimeentulotuen sähköisen asioinnin käyttöönoton yhteyteen syksyllä 2013. 

Helsingissä 27.2.2013


Petra Malin

lauantai 19. tammikuuta 2013

Uutena valtuustossa

Helsingin kaupunginvaltuuston istuntosalissa on paikat 85 valtuutetulle. Keskiviikkona sain istua yhdellä näistä paikoista, kun osallistuin valtuuston kokoukseen Vasemmiston ensimmäisenä varavaltuutettuna.

Kokouksessa vahvistettiin tulevan valtuustokauden luottamushenkilövalinnat. Vasemmiston luottamuspaikkavalinnoista haluan erityisesti mainita Anna Vuorjoen sekä Jouko Kajanojan valitsemisen 13-paikkaiseen sosiaali- ja terveyslautakuntaan. Vasemmistolta tulee tähän uuteen ja tärkeään lautakuntaan kaksi edustajaa, mikä antaa meille hyvät mahdollisuudet vaikuttaa kaupungin sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Vuodenvaihteessa tapahtuneen sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistymisen jälkeen sosiaali- ja terveysasiat tulevat varmasti olemaan olennainen osa koko valtuustoryhmän työtä. Omalta kannaltani tärkeää oli tietysti se, että minut valittiin jäseneksi rakennuslautakuntaan. Kiitän luottamuksesta!

Kokous oli poikkeuksellisen lyhyt: se kesti 37 minuuttia. Osa ajasta kului, kun etsiskeltiin valokuvaajaa ikuistamaan valtuuston uutta puheenjohtajaa Mari Puoskaria (vihr) ja varapuheenjohtajia Harry Bogomoloffia (kok) sekä Sara Paavolaista (sd). Keskustelua ei siis juurikaan vielä syntynyt ja yömyöhään kestävien kokousten aika on vasta myöhemmin. Luottamushenkilövalintojen lisäksi ehdittiin kuitenkin päättää muun muassa Allianssi-talon laajentamisen mahdollistavasta kaavamuutoksesta.

Uudelle varavaltuutetulle jäi päällimmäisenä mieleen, että opeteltavaa on paljon istuntosalin vieruskaverin nimestä kokoussovelluksen käyttöön. Vasemmiston valtuustoryhmässä on paljon uutta verta ja samalla uutta puhtia viedä eteenpäin kaupunkilaisten asioita. Ilokseni pääsin jo allekirjoittamaan kahden uuden valtuusto- ja puoluetoverin tekemät valtuustoaloitteet: Vesa Korkkulan aloitteen Helsingin pyöräverkon ja pyöräilymahdollisuuksien kehittämisestä sekä Sami “Frank” Muttilaisen aloitteen Kruunuvuorenrannan nuorisotalosta. Tästä on hyvä jatkaa.

Tämä kirjoitus on julkaistu 17.1.2013 Helsingin Vasemmiston kuntablogissa