lauantai 20. lokakuuta 2012

Ehdokkaana olemisesta

Olen nyt ensimmäistä kertaa kunnallisvaaliehdokkaana. Ehdokkaaksi lähtiessäni en tiennyt, mitä kampanjoinnin osalta odottaa. Kampanja vie toki aikaa ja jonkun verran rahaakin, mutta se on samalla avartava kokemus.

Ihmisten kanssa keskustellessani ja vaalikoneita täytellessäni olen selvittänyt itselleni monia kunnalliseen päätöksentekoon liittyviä asioita. Suuri oivallus on ollut, että Helsingin asuntopulaan voidaan kunnallisella tasolla ihan oikeasti reagoida monin eri tavoin, kun tahtoa vain löytyy. Kaavoituspolitiikalla, kunnallisella asuntorakentamisella, parkkipaikkojen vähentämisella ja ryhmärakentamisen helpottamisella on kaikilla osuutensa ongelman ratkaisussa. Liikennepolitiikastakin olen oppinut paljon uutta. Hämeentielle pyöräkaista ja Helsinkiin kävelykeskusta, kiitos! Helsinki on viime vuosina elävöitynyt erilaisten tapahtumien, pienten yritysten perustamisen ja kansalaistoiminnan myötä. Tätä kehitystä haluan olla tukemassa valtuustossa.

Kampanjan aikana olen tutustunut Amnestyn naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen kampanjaan ja päässyt puhumaan sitä koskevaan paneeliin asiakastyötä tekevän julkisen sektorin työntekijän näkökulmasta. On hyvä, että suuria linjoja suunnittelevat ja käytännön työntekijät istuvat keskustelemaan samaan pöytään. Matalan kynnyksen palveluiden tarve on suuri ja sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden tietoisuutta sekä asiantuntemusta väkivallan vastaisesta työstä on lisättävä. Ehdotetut sosiaalityön kehittämistoiminnan leikkaukset osuisivat kuitenkin esimerkiksi juuri kunnallisen väkivallan vastaisen työn kehittämiseen.

Tänään kävin päihdetyön tulevaisuutta koskevassa keskustelutilaisuudessa. Päihdealan työntekijät ja palvelun käyttäjät kokevat epävarmuutta omasta tulevaisuudestaan. Paikallaolijat peräänkuuluttivat palvelun käyttäjien äänen kuuntelemista, päihteiden käyttäjille sopivia kuntouttavia asumisratkaisuja ja nykyistä monipuolisempia kuntoutusvaihtoehtoja. Helsingin päätöksenteossa ja palvelujen suunnittelussa on lisättävä palvelun käyttäjien todellista osallisuutta näennäisen kuulemisen sijaan.

Vaikka asiat ovat joskus synkkiä ja aiheet raskaita, kampanjan tekeminen on myös hauskaa ja palkitsevaa. Helsingin Vasemmiston kampanjaporukassa on lämmin ja innostunut tunnelma. Olen tutustunut moneen mahtavaan tyyppiin. Hyvä esimerkki yhteen hiileen puhaltamisesta ovat Punaisen Vaaran talkooporukalla laatimat ehdokasvideot. Juuri tällaisella meiningillä saadaan valtuustoon lisäpaikkoja.

Kun tukiryhmäläiset tulevat mukaan sateeseen jakamaan esitteitä, tuntemattomat lähettävät tsemppiviestejä tai joku sanoo keskustelun jälkeen valinneensa minut ehdokkaakseen, tiedän, että tämä on ollut vaivan arvoista. Nyt on loppukirin aika, vaaliuurnilla tavataan.