lauantai 13. lokakuuta 2012

Otsikoissa tänään: Sosiaalipalvelut

Olen saanut viime viikkoina huomata toimivani ajankohtaisella alalla.

"Epäpätevyys vaivaa sosiaalialaa." "Eläkeläinen väsyi joka sentin raportoimiseen." (HS 9.10.2012). "Sosiaalityön yliopistokoulutukseen vaaditaan lisää aloituspaikkoja" (Yle 11.10.2012). "Kunta-ala helpottaisi sosiaalialan kelpoisuusehtoja" (HS 12.10.2012). "Lastensuojelu on hukkateillä" (HS Mielipide 12.10.2012). "Ministeri oikoi tietoja Suomen lastensuojelusta" (Iltalehti 13.10.2012).

Sosiaalityö ja sosiaaliala ovat tällä hetkellä kriittisen ja joskus kovasanaisenkin keskustelun kohteina.  Osa keskustelijoista on sitä mieltä, että sosiaaliviranomaiset puuttuvat ihmisten asioihin liikaa ja liian nopeasti, osa taas sitä mieltä, että liian myöhään ja liian vähän. Kysytään, tulevatko ihmiset sosiaalitoimen kautta autetuksi vai joutuvatko he vain byrokraattiseen paperinpyöritysrumbaan. Lisäksi keskustellaan alan kelpoisuusehdoista ja siitä, tulisiko tehtäviä hoitaa yliopisto- vai ammattikorkeakoulututkinnolla. Mielipiteitä on monia. Näkemyksiä esitetään sekä tiedon että luulon perusteella.

Sosiaalityö hoitaa suomalaisessa yhteiskuntajärjestelmässä tehtäviä, joihin kuuluvat sekä tuki että kontrolli. Sosiaalialalla toimivien kuuluu toimia ihmisten kanssa yhdessä heidän tilanteensa helpottamiseksi, mutta myös selvittää lain edellyttämällä tavalla, ovatko ihmiset esimerkiksi oikeutettuja toimeentulotukeen tai tarvitseeko lapsiperheen tilanteeseen puuttua kevyemmillä tai raskailla pakkokeinoilla. Tilanne on lähtökohtaisesti jännitteinen. Organisaatio tai lainsäädäntö voivat vaatia yhtä ja asiakkaan etu toista. Tilanteessa voi myös olla monta osapuolta, joiden edut voivat olla keskenään ristiriidassa.

Työntekijän tehtävä on vaativa eikä sitä helpota työhön liittyvä ainainen kiire. Aikuissosiaalityö ja lastensuojelu, kuten myös päihde-, vammais- ja vanhustyö, ovat jo pitkään toimineet asiakasmäärään nähden liian pienillä resursseilla. Asiakasmäärät ovat kasvaneet, mutta työntekijöiden määrä ei. Tuoreen tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista sosiaalityöntekijöistä tuntee paljon kuormitusta työssään. Naiset ovat työntekijöiden enemmistössä, heistä paljon kuormitusta tuntee 62,5 prosenttia. Luku on huomattavasti korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa.

Työntekijät reagoivat tilanteeseen äänestämällä jaloillaan. Kunnilla on vaikeuksia pitää kiinni pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Ratkaisuksi on esitetty pätevyysvaatimusten muutoksia. Monia sosiaalityön tehtäviä hoitavat sosionomi (AMK) -koulutuksen saaneet henkilöt yliopistokoulutuksen saaneen henkilöstön sijasta ja on esitetty, että pätevyysvaatimuksia muuttamalla saataisiin pysyvää henkilöstöä.

Itse kuulun siihen kasvavaan joukkoon, joka on suorittanut sosionomi (AMK) -tutkinnon ammattikorkeakoulussa ja jatkaa sosiaalityön opiskelua yliopistossa. Olen nyt saanut valtiotieteiden kandidaatin paperit, mutta olen lähes kahdeksan vuoden opiskelun ja kahden opinnäytetyön jälkeen edelleen sosiaalityöntekijän työhön muodollisesti epäpätevä. Kokemukseni mukaan molemmissa koulutuksissa on ansionsa. Sosionomitutkinto valmisti hyvin ryhmien kanssa työskentelyyn ja arkielämän asioissa tukemiseen, yliopistossa opiskelu toi mukaan lisää ymmärrystä yhteiskunnan rakenteista. Molempia koulutuksia tarvitaan. Kokemukseni mukaan kiire ajaa työpaikoilta pois hyviä työntekijöitä taustakoulutuksesta riippumatta.

Yleisessä keskustelussa syyttävä sormi tuntuu nyt osoittavan työntekijöihin. Kotimainen ja ulkomainen media ruotivat työntekijöiden tekemiä ratkaisuja. Olen kuullut monen taitavan ja omistautuneen opiskelukaverini miettivän, uskaltavatko he valmistuttuaan hakeutua lastensuojelun tai aikuissosiaalityön työtehtäviin. Tämä ei helpota alan pahenevaa työvoimapulaa.

Keskustelussa sivurooliin jäävät työn tekemisen reunaehdot. Helsingissä sosiaali- ja terveyspalveluiden jatkuva alibudjetointi tarkoittaa, että ennaltaehkäisevään työhön ja tukipalveluihin ei koskaan ole riittävästi rahaa, mutta loppuvuodesta joudutaan aina ylittämään budjetti esimerkiksi huostaanotoista syntyvien kustannusten vuoksi. Vuodesta toiseen tilanne on pysynyt samanlaisena. Kuka kirjoittaisi aiheesta vetävän otsikon lööppeihin? Kuntapäättäjien on jatkossa toimittava viisaammin ja ymmärrettävä alibudjetoinnin inhimilliset seuraukset. Työntekijät eivät voi kantaa vastuuta palveluiden onnistumisesta yksin.