lauantai 18. elokuuta 2012

Miten tyhjät tilat saadaan kaupunkilaisten käyttöön?

Helsingissä on paljon tyhjiä taloja. Monet kaupungin omistamat rakennukset rapistuvat autioina samaan aikaan, kun kaupunkilaiset etsivät tilaa toimia yhdessä. Miten tyhjät tilat voitaisiin saada parempaan käyttöön? Syitä tilojen tyhjenemiseen on monia. Useat vanhat puurakennukset, kuten Hietaniemen vanha kahvila tai Herttoniemessä sijaitseva Fastholman huvila, ovat kunnostuksen tarpeessa. Kunnostus vaatii aikaa ja rahaa, jota ei kaupungilta aina tunnu löytyvän. Viime aikoina erilaiset kaupunkiaktiivit ja alueiden asukkaat ovat ehdottaneet ja aloittaneetkin yllä mainittujen tilojen kunnostamista vapaaehtoisin voimin sillä ajatuksella, että tilat saataisiin kaupunkilaisten käyttöön. Loistava juttu: kaikki voittavat. Siis missä pulma?

Hukkatilojen käytöstä kiinnostuneet ovat saaneet huomata, että kaupungin virkamiehistöstä on hyvin vaikea löytää henkilöä, jolla olisi paitsi asioiden eteenpäin viemiseen tarvittava valta, myös asiantuntemusta tilatarpeista. Henkilö, joka hoitaa vuokralle antamista ei tiedä siitä, minkälaista toimintaa kyseiselle alueelle tarvittaisiin. Tiedusteluun liittyvä puhelumaraton vaatii sitkeyttä, sillä yhteys pitää saada suureen määrään virkamiehiä, jotka eivät välttämättä tiedä toistensa vastuualueisiin kuuluvista asioista.

Kaupungin tilojen vuokrat myös määräytyvät joustamattomalla laskukaavalla, joka perustuu nimelliseen markkinavuokraan. Paperilla näyttää hyvältä, että kaupunki omistaa tyhjiä kartanoita, joista voisi mahdollisesti saada kuvitteellisilta vuokralaisilta isot rahat. Laskukaavassa ei oteta huomioon sitä, olisiko tyhjälle tilalle todellisuudessa tiedossa yhtään kiinnostunutta vuokralaista. Tilojen saaminen yhteishyödylliseen käyttöön ei paina prosessissa juurikaan. Laskukaavan suhde kiinteistömarkkinoiden todellisuuteen on vähintäänkin häilyvä, mutta kaavan vuoksi voi olla vaikea vakuuttaa päättävä taho siitä, että on parempi antaa tyhjä tila kaupunkilaisten käyttöön halvalla kuin makuuttaa sitä tyhjillään.

Kiinteistövirastossa ollaan lisäksi aikeissa laittaa kaupungin puuhuviloita myyntiin. Tietämättä sitä, onko huviloille tiedossa ostajaehdokkaita, voidaan silti kysyä, voiko kaupunki tehdä yhteisestä tilasta yksityistä selvittämättä ensin, minkälaiseen käyttöön kaupunkilaiset puuhuvilansa haluaisivat.

Olisiko mahdollista, että kaupunki voisi saada tilansa käyttöön ja että tilojen kysyntä ja tarjonta voisivat kohdata? Tarvittaisiin ainakin joustavampi tilavuokrien laskukaava, mutta myös tilankäyttöä koordinoiva taho, jolla olisi tieto tilatarpeista ja tilaresursseita. Tahoksi voitaisiin määrittää perinteiseen tyyliin jokin kaupungin virkamies, mutta eikö kaupungin tilojen käytöstä tehtävien päätöksien tulisi perustua asukkaiden asiantuntemukseen ja tahtoon?

Helsingin Vasemmiston kunnallisvaaliohjelmassa ehdotetaan kaupunginosavaltuustojen perustamista yhtenä keinona kunnallisdemokratian parantamiselle. Alueen asukkailla on usein paras tieto asuinalueensa tarpeista ja tyhjistä tiloista, joten voisivatko asukkaista koostuvat kaupunginosavaltuustot toimia tilankäytön koordinaattoreina? Asuinalueensa kehittämisestä kiinnostuneet voisivat jopa osallistua aluettaan koskevien päätöksien tekemiseen. Lisäksi kaikki alueen asukkaat tietäisivät, kuka päättää heidän asuinalueensa tilojen käytöstä, ja mitkä perusteet vaakakupissa painavat. Juuri nyt sitä ei tunnu tietävän ehkä kukaan.