lauantai 15. joulukuuta 2012

Lautakuntapaikan vaihdos

Poliittinen urani tosiaan alkaa jännittävin kääntein - viime hetkellä kävikin ilmi, että olenkin jäävi tarkastuslautakuntaan, koska olen kaupungilla töissä. Tilanne ratkaistiin niin, että vaihdoin lautakuntapaikkaa Mia Haglundin kanssa. Minua esitetään rakennuslautakuntaan. Tämä esitys on ja pysyy, eli aloitan ensi vuonna työskentelyn rakennustoiminnan valvonnan ja sen kehityksen seuraamisen parissa.

Kyseessä on tärkeä ja mielenkiintoinen tehtävä. Asumiseen ja rakentamiseen liittyvät asiat asettuvat Helsingissä monen eri toimielimen alaisuuteen: tärkeitä ovat ainakin kaupunkisuunnittelulautakunta, asuntotuotantotoimikunta, kiinteistölautakunta ja asuntolautakunta. Tarvitaan yhteistyötä sekä valtuustoryhmässä ja yli puoluerajojen, jotta erityisesti asuntorakentamisen ongelmiin löytyy ratkaisuja.




torstai 6. joulukuuta 2012

Tulevan varavaltuutetun kuulumisia

Vaalituloksen selvittyä olen ollut monessa mukana. Olen alkanut saada jonkinlaista kuvaa siitä, mitä tuleva tehtäväni pitää sisällään.

Ensimmäinen varavaltuutettu on olennainen osa valtuustoryhmää. Joka kerta, kun joku Vasemmiston varsinaisista valtuutetuista on estynyt, minulle tarjoutuu mahdollisuus osallistua valtuuston kokoukseen. Yksi valtuutetuista onkin ilmoittanut, ettei tule pääsemään uuden valtuuston ensimmäiseen kokoukseen, joka järjestetään 16.1.2013 klo 18. Olen siis paikalla jo ensimmäisessä kokouksessa. Tervetuloa vain seuraamaan, netissä tai paikan päälle. Kokoukset voivat esityslistojen perusteella vaikuttaa kuivakoilta, mutta yleisölehterillä voi olla yllättävän hauskaa. Retoriikka on paikoitellen aika lennokasta eikä väistyvän puheenjohtajan Minerva Krohnin puhe- ja nuijimisnopeutta voi kuin vain ihailla.

Myös ryhmän sisäisessä toiminnassa minulle tarjoutuu vaikuttamisen paikkoja muiden poissaollessa. Ensi maanantaina 10.12.2012 Vasemmiston valtuustoryhmä ja piiritoimikunta tekevät henkilövalinnat Helsingin luottamuselimiin ja olen äänioikeutettu paikkajaosta äänestettäessä. Kaikki varavaltuutetut ovat joka tapauksessa läsnäolo- ja puheoikeutettuja kokouksessa. Koko valtuustoryhmää ja kaikkia luottamustoimiin pääseviä tullaankin tarvitsemaan kaikkeen yhteiseen vaikuttamiseen koko ensi valtuustokauden ajan. 

Helsingin Vasemmisto sai tällä kertaa paikan tarkastuslautakuntaan. Helsingin Vasemmistolla ei ollut viime kaudella edustusta tarkastuslautakunnassa. Siitä kuulemani luonnehdinnat ovat olleet "tärkeä", "vaatii perehtymistä" ja "ei kovin mediaseksikäs". Lautakunta valmistelee valtuuston päätettäväksi hallinnon ja talouden tarkastusta koskevat asiat. Se arvioi vuosittain, ovatko valtuuston kaupungille asettamat tavoitteet toteutuneet. Sillä on myös suuri rooli kaupungin tilintarkastusten järjestämisessä.

Esitin mielenkiintoni tähän tehtävään. Näillä näkymin minua ehdotetaan tarkastuslautakunnan jäseneksi. Mikäli jäsenyyteni lautakunnassa toteutuu, yritän tehdä siitä ehkä vähän mediaseksikkäämmän avaamalla lautakunnan toimintaa blogissani. Tarkastuslautakunta arvioi muiden lautakuntien toimintaa ja vaikuttaa demokratian toteutumiseen Helsingissä. Uskon, että tämä lautakunta voi olla hyvä aitiopaikka koko kaupungin toiminnan kirjoon.

Viime maanantaina kaupungin virkamiesjohto lupasi ylipormestari Jussi Pajusen suulla kuunnella tarkalla korvalla meitä valtuutettuja. Toivottavasti näin tapahtuu. Uuden varavaltuutetun syksyn kohokohta on silti ollut vierailu Kontulan nuorten toimintakeskus Luupissa nuorten järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Nuoret esittivät kysymyksiä ja keskustelivat poliitikkojen kanssa pyöreissä pöydissä tärkeiksi kokemistaan aiheista kuten kouluruokailuista ja harrastusmahdollisuuksista.

Juttelin erään nuoren kanssa, kun koristelimme yhdessä pipareita. Kysyin, olisiko hänellä jotain kysyttävää. Nuori mietti hetken. Sitten hän kysyi: "Miksi aina ennen vaaleja kaikki lupaavat kaikenlaista, mutta mitään ei kuitenkaan sitten tapahdu?" Vastasin jotakin sen suuntaista, että kun kaikilla toimijoilla on omat tavoitteensa, joudutaan tekemään paljon kompromisseja. Jäin kuitenkin miettimään nuoren kysymystä. Onko ihme, että nuoret eivät usko politiikkaan, jos lupauksista huolimatta mitään ei tosiaan koskaan tapahdu?

Jatkoimme keskustelua nuoren kanssa tämän toiveista. Nuori toivoi kouluihin vähän lisää tukiopetusta sekä pulpetteja ja tuoleja, jotka eivät olisi rikki. Ei kuullosta kohtuuttomalta, vai mitä?

Hyvää itsenäisyyspäivää!

torstai 1. marraskuuta 2012

Lopullinen vaalitulos

Tänään sain virallisesti tiedon lopullisesta vaalituloksesta. Olen 444 äänellä Helsingin Vasemmiston ensimmäinen varavaltuutettu. Kiitos ja kumarrus! Tulos on ensikertalaiselle erittäin hyvä, erityisesti ottaen huomioon käytössä olleen budjetin pienuuden.

Uskon, että taustalla äänisaaliissani on äänestäjien halu vahvistaa sosiaalialan asiantuntemusta kunnallispolitiikassa. Sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistyminen on saanut monet ajattelemaan tavallista enemmän kuntalaisten, myös kunnan työntekijöiden, vaikutusmahdollisuuksia. Olen keskustellut kampanjan aikana tapaamieni ihmisten kanssa monista muistakin tärkeistä asioista. Arvostan suuresti äänestäjien luottamusta ja pyrin kaikin tavoin olemaan sen arvoinen.

Hyvä vaalitulos edellyttää hyvää vaalikampanjaa. Aloitin jo hyvissä ajoin keväällä tukiryhmäni kokoamisen. Ryhmään on matkan varrella tullut uusia jäseniä. Olen ollut erittäin onnekas, sillä taustallani on ollut innokas ja lahjakas porukka. Nämä nettisivut, vaalisarjakuvat tai kampanjatempaukset eivät olisi olleet mahdollisia ilman tukiryhmää. Olemme tehneet paljon töitä, mutta työ on ollut hauskaa.

Tästä työ kuitenkin vasta alkaa. Lähiaikoina pääsen esittämään toiveita lautakuntapaikasta. Vuorossa on myös tutustuminen nykyisen valtuustoryhmän työskentelyyn sekä tuleviin valtuutettuihin ja varavaltuutettuihin. Ensi vuonna aloitamme valtuustossa nuorentuneella ja uudistuneella ryhmällä. Jatkan tämän blogin kirjoittamista, en enää kuntavaaliehdokkaana, vaan varavaltuutettuna.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Jännitys jatkuu

Suuret kiitokset! Eilinen vaalitulos oli osaltani odottamattoman, yllättävän hyvä.

Tämän hetken laskujen mukaan olen saanut 443 ääntä, jotka riittävät Helsingin Vasemmiston ensimmäisen varavaltuutetun paikkaan. Tällä hetkellä jännitän tarkistuslaskentaa, sillä olen vain kolmen äänen päässä valtuustopaikasta. Viimeisenä valtuustoon valittiin Anna Vuorjoki 446 äänellä. Paljon onnea Annalle! Olen joka tapauksessa onnellinen lopputuloksesta, miten tahansa tässä käykin. Mikäli paikkani on ensimmäinen varavaltuutettu, tulen luultavasti pääsemään moneen valtuuston kokoukseen, sillä esimerkiksi ministerillä saattaa olla muita kiireitä.

Eilen sain vastata monta kertaa kysymykseen, mistä kaikki ääneni oikein tulivat. Tulokseni oli yllätys monille, koska olen ehdokkaana ensikertalainen. Uskon, että ratkaiseva tekijä on ollut tukiryhmäni loistava yhteispeli ja yhteishenki. Toivon myös, että aika on oikea niille asioille, joita ajoin kampanjassani: sosiaali- ja terveyspalveluihin panostamiselle, asuntopulaan reagoimiselle ja kunnallisdemokratian parantamiselle. Näiden teemojen ajaminen onnistuu varmasti myös varavaltuutetun paikalta.

Laitan lisätietoja tarkistuslaskennasta, kun tieto saapuu. Lopullinen tulos vahvistetaan keskiviikkona 31.10.2012 kello 18 alkavassa keskusvaalilautakunnan kokouksessa.

Jännittävää alkuviikkoa! 

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Äänestyskopista kuultua

Sain äsken ikävän viestin: eräs äänestäjä ei ollut löytänyt minua äänestyskopin ehdokaslistasta.

Tällä kertaa ehdokkaiden numerot kulkevat listassa vierekkäin, eivät allekkain. Tämä voi hämätä monia, koska ihmiset lukevat listoja luontaisesti ylhäältä alas. Minä siis löydyn ehdokaslistasta, mutta en 66:n alta, vaan viereisestä rivistä.

Tiedoksi siis: olen toki ehdolla ja minua voi äänestää turvallisin mielin, numero on 67! Toinen muistettava asia tänään on se seiskan poikkiviiva.

Kampanja on sujunut hyvin ja uskon, että se näkyy myös tämän illan tuloksessa. Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille,

Petra

perjantai 26. lokakuuta 2012

Vaikuta!

Vaalikampanjan aikana olen saanut vastata toreilla ja vaalimökillä kysymykseen, voiko äänestämällä todella vaikuttaa. Kunnallisdemokratiassa on ongelmia, joihin on syytä puuttua. Ongelmien vuoksi ei kuitenkaan kannata jättää äänestämättä, vaan sitä suuremmalla syyllä kannattaa äänestää.

Monet kokevat, etteivät he voi vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Erityisesti tältä tuntuu niistä, jotka on sivuutettu päätöksenteossa. Joiltakin ei koskaan kysytä, miten he toivoisivat asioidensa olevan. Toisaalta olen kuullut kampanjan aikana monilta, kuinka heitä koskevia päätöksiä tehdessä heidät saatetaan kyllä pyytää paikalle. Mielipiteitä kysellään ja ajatuksia kerätään, mutta kun päätökset tehdään, asianosaisten toivomuksia ei huomioida. Tämä koskee sekä eri kaupunginosien asukkaita että palvelujen käyttäjiä kuten myös kunnan työntekijöitä. Moni miettii, mitä järkeä on yrittää vaikuttaa, kun kukaan ei kuitenkaan kuuntele.

Toinen ongelma on korkeiden virkamiesten valta demokraattisesti valittuihin päättäjiin. Tämän päivän Helsingin Sanomissa (HS 26.10.2012) esitettiin huoli virkamiesvallan ja poliittisen vallan rajanvedon hämäryydestä. Erityisesti Helsingin kokoisessa kaupungissa valtuutetut eivät ehdi tutustumaan kaikkiin päätöksenteossa vastaan tuleviin asioihin huolella. Tällöin he saattavat joutua toimimaan valmistelevien virkamiesten antaman tiedon varassa. Lisäksi korkeat virkanimitykset ovat käytännössä usein poliittisia, mutta virkamies ei joudu vastaamaan äänestäjille tekemistään linjanvedoista.

Kunnallisessa päätöksenteossa tulee siirtyä näennäisestä kuulemisesta ja paperinmakuisesta byrokratiasta kohti suoraa ja avointa demokratiaa. Päätöksentekoa on tuotava lähemmäksi asukkaita. Helsingissä tulisi kokeilla mallia, jossa osa nykyisistä kaupunginvaltuuston tehtävistä siirrettäisiin kaupunginosavaltuustoille. Kun mittakaava olisi pienempi, asiantunteva päätöksenteko olisi mahdollista. Isoissa kysymyksissä, kuten kuntaliitoksissa, tulisi taas olla mahdollista käyttää kansanäänestystä. Päätösten valmistelun tulisi olla avointa. Näennäinen kuuleminen vain lisää epäluottamusta, joten asianosaisten mielipiteet tulisi kuunnella ja ottaa vakavasti. Erityisesti on varmistettava, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ääni saadaan kuuluville.

Tätä kaikkea voidaan ajaa ensi kaudella Helsingin kunnanvaltuustossa. Miten siihen päästään? Äänestämällä ehdokkaita, jotka haluavat avoimemman ja demokraattisen Helsingin. Ottamalla yhteyttä valtuutettuihin ja lautakuntien jäseniin vaalien jälkeenkin. Kysymällä ja kyseenalaistamalla. Ottamalla selvää, miten asiat ovat, ja miettimällä sitä, miten niiden tulisi olla.

Poliittinen vaikuttaminen ei ole ainoa vaikuttamisen muoto. Tarvitaan järjestäytynyttä ja järjestymätöntä kansalaistoimintaa, mielipidevaikuttamista ja yhteiskunnallista tutkimusta. Äänestäminen on silti olennaista. Yhteiskunta ei toimi ilman demokratiaa, eikä demokratia ei toimi ilman äänestäjää.

Kirjoitin vaikuttamisesta viime viikolla runon. Se kuuluu näin:

Aina uudestaan se taas sanotaan:
tässä ovat nyt nämä luvut. 
Ota tai jätä ja usko vaan.
Ole hiljaa, kun raha puhuu.

Aina kun valheita toistetaan
ne muuttuvat todemmiksi.
Kuinka oppisi suunsa avaamaan?
Kuinka oppisi kysymään: miksi?


Hyvää ylihuomista äänestyspäivää
toivoo Petra.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Ehdokkaana olemisesta

Olen nyt ensimmäistä kertaa kunnallisvaaliehdokkaana. Ehdokkaaksi lähtiessäni en tiennyt, mitä kampanjoinnin osalta odottaa. Kampanja vie toki aikaa ja jonkun verran rahaakin, mutta se on samalla avartava kokemus.

Ihmisten kanssa keskustellessani ja vaalikoneita täytellessäni olen selvittänyt itselleni monia kunnalliseen päätöksentekoon liittyviä asioita. Suuri oivallus on ollut, että Helsingin asuntopulaan voidaan kunnallisella tasolla ihan oikeasti reagoida monin eri tavoin, kun tahtoa vain löytyy. Kaavoituspolitiikalla, kunnallisella asuntorakentamisella, parkkipaikkojen vähentämisella ja ryhmärakentamisen helpottamisella on kaikilla osuutensa ongelman ratkaisussa. Liikennepolitiikastakin olen oppinut paljon uutta. Hämeentielle pyöräkaista ja Helsinkiin kävelykeskusta, kiitos! Helsinki on viime vuosina elävöitynyt erilaisten tapahtumien, pienten yritysten perustamisen ja kansalaistoiminnan myötä. Tätä kehitystä haluan olla tukemassa valtuustossa.

Kampanjan aikana olen tutustunut Amnestyn naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen kampanjaan ja päässyt puhumaan sitä koskevaan paneeliin asiakastyötä tekevän julkisen sektorin työntekijän näkökulmasta. On hyvä, että suuria linjoja suunnittelevat ja käytännön työntekijät istuvat keskustelemaan samaan pöytään. Matalan kynnyksen palveluiden tarve on suuri ja sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden tietoisuutta sekä asiantuntemusta väkivallan vastaisesta työstä on lisättävä. Ehdotetut sosiaalityön kehittämistoiminnan leikkaukset osuisivat kuitenkin esimerkiksi juuri kunnallisen väkivallan vastaisen työn kehittämiseen.

Tänään kävin päihdetyön tulevaisuutta koskevassa keskustelutilaisuudessa. Päihdealan työntekijät ja palvelun käyttäjät kokevat epävarmuutta omasta tulevaisuudestaan. Paikallaolijat peräänkuuluttivat palvelun käyttäjien äänen kuuntelemista, päihteiden käyttäjille sopivia kuntouttavia asumisratkaisuja ja nykyistä monipuolisempia kuntoutusvaihtoehtoja. Helsingin päätöksenteossa ja palvelujen suunnittelussa on lisättävä palvelun käyttäjien todellista osallisuutta näennäisen kuulemisen sijaan.

Vaikka asiat ovat joskus synkkiä ja aiheet raskaita, kampanjan tekeminen on myös hauskaa ja palkitsevaa. Helsingin Vasemmiston kampanjaporukassa on lämmin ja innostunut tunnelma. Olen tutustunut moneen mahtavaan tyyppiin. Hyvä esimerkki yhteen hiileen puhaltamisesta ovat Punaisen Vaaran talkooporukalla laatimat ehdokasvideot. Juuri tällaisella meiningillä saadaan valtuustoon lisäpaikkoja.

Kun tukiryhmäläiset tulevat mukaan sateeseen jakamaan esitteitä, tuntemattomat lähettävät tsemppiviestejä tai joku sanoo keskustelun jälkeen valinneensa minut ehdokkaakseen, tiedän, että tämä on ollut vaivan arvoista. Nyt on loppukirin aika, vaaliuurnilla tavataan.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Otsikoissa tänään: Sosiaalipalvelut

Olen saanut viime viikkoina huomata toimivani ajankohtaisella alalla.

"Epäpätevyys vaivaa sosiaalialaa." "Eläkeläinen väsyi joka sentin raportoimiseen." (HS 9.10.2012). "Sosiaalityön yliopistokoulutukseen vaaditaan lisää aloituspaikkoja" (Yle 11.10.2012). "Kunta-ala helpottaisi sosiaalialan kelpoisuusehtoja" (HS 12.10.2012). "Lastensuojelu on hukkateillä" (HS Mielipide 12.10.2012). "Ministeri oikoi tietoja Suomen lastensuojelusta" (Iltalehti 13.10.2012).

Sosiaalityö ja sosiaaliala ovat tällä hetkellä kriittisen ja joskus kovasanaisenkin keskustelun kohteina.  Osa keskustelijoista on sitä mieltä, että sosiaaliviranomaiset puuttuvat ihmisten asioihin liikaa ja liian nopeasti, osa taas sitä mieltä, että liian myöhään ja liian vähän. Kysytään, tulevatko ihmiset sosiaalitoimen kautta autetuksi vai joutuvatko he vain byrokraattiseen paperinpyöritysrumbaan. Lisäksi keskustellaan alan kelpoisuusehdoista ja siitä, tulisiko tehtäviä hoitaa yliopisto- vai ammattikorkeakoulututkinnolla. Mielipiteitä on monia. Näkemyksiä esitetään sekä tiedon että luulon perusteella.

Sosiaalityö hoitaa suomalaisessa yhteiskuntajärjestelmässä tehtäviä, joihin kuuluvat sekä tuki että kontrolli. Sosiaalialalla toimivien kuuluu toimia ihmisten kanssa yhdessä heidän tilanteensa helpottamiseksi, mutta myös selvittää lain edellyttämällä tavalla, ovatko ihmiset esimerkiksi oikeutettuja toimeentulotukeen tai tarvitseeko lapsiperheen tilanteeseen puuttua kevyemmillä tai raskailla pakkokeinoilla. Tilanne on lähtökohtaisesti jännitteinen. Organisaatio tai lainsäädäntö voivat vaatia yhtä ja asiakkaan etu toista. Tilanteessa voi myös olla monta osapuolta, joiden edut voivat olla keskenään ristiriidassa.

Työntekijän tehtävä on vaativa eikä sitä helpota työhön liittyvä ainainen kiire. Aikuissosiaalityö ja lastensuojelu, kuten myös päihde-, vammais- ja vanhustyö, ovat jo pitkään toimineet asiakasmäärään nähden liian pienillä resursseilla. Asiakasmäärät ovat kasvaneet, mutta työntekijöiden määrä ei. Tuoreen tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista sosiaalityöntekijöistä tuntee paljon kuormitusta työssään. Naiset ovat työntekijöiden enemmistössä, heistä paljon kuormitusta tuntee 62,5 prosenttia. Luku on huomattavasti korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa.

Työntekijät reagoivat tilanteeseen äänestämällä jaloillaan. Kunnilla on vaikeuksia pitää kiinni pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Ratkaisuksi on esitetty pätevyysvaatimusten muutoksia. Monia sosiaalityön tehtäviä hoitavat sosionomi (AMK) -koulutuksen saaneet henkilöt yliopistokoulutuksen saaneen henkilöstön sijasta ja on esitetty, että pätevyysvaatimuksia muuttamalla saataisiin pysyvää henkilöstöä.

Itse kuulun siihen kasvavaan joukkoon, joka on suorittanut sosionomi (AMK) -tutkinnon ammattikorkeakoulussa ja jatkaa sosiaalityön opiskelua yliopistossa. Olen nyt saanut valtiotieteiden kandidaatin paperit, mutta olen lähes kahdeksan vuoden opiskelun ja kahden opinnäytetyön jälkeen edelleen sosiaalityöntekijän työhön muodollisesti epäpätevä. Kokemukseni mukaan molemmissa koulutuksissa on ansionsa. Sosionomitutkinto valmisti hyvin ryhmien kanssa työskentelyyn ja arkielämän asioissa tukemiseen, yliopistossa opiskelu toi mukaan lisää ymmärrystä yhteiskunnan rakenteista. Molempia koulutuksia tarvitaan. Kokemukseni mukaan kiire ajaa työpaikoilta pois hyviä työntekijöitä taustakoulutuksesta riippumatta.

Yleisessä keskustelussa syyttävä sormi tuntuu nyt osoittavan työntekijöihin. Kotimainen ja ulkomainen media ruotivat työntekijöiden tekemiä ratkaisuja. Olen kuullut monen taitavan ja omistautuneen opiskelukaverini miettivän, uskaltavatko he valmistuttuaan hakeutua lastensuojelun tai aikuissosiaalityön työtehtäviin. Tämä ei helpota alan pahenevaa työvoimapulaa.

Keskustelussa sivurooliin jäävät työn tekemisen reunaehdot. Helsingissä sosiaali- ja terveyspalveluiden jatkuva alibudjetointi tarkoittaa, että ennaltaehkäisevään työhön ja tukipalveluihin ei koskaan ole riittävästi rahaa, mutta loppuvuodesta joudutaan aina ylittämään budjetti esimerkiksi huostaanotoista syntyvien kustannusten vuoksi. Vuodesta toiseen tilanne on pysynyt samanlaisena. Kuka kirjoittaisi aiheesta vetävän otsikon lööppeihin? Kuntapäättäjien on jatkossa toimittava viisaammin ja ymmärrettävä alibudjetoinnin inhimilliset seuraukset. Työntekijät eivät voi kantaa vastuuta palveluiden onnistumisesta yksin.

torstai 27. syyskuuta 2012

Meillä ei ole asuntoja

”Olen pahoillani, mutta meidän kauttamme ei ole saatavilla asuntoja. Meillä on vain asuntolapaikkoja. Valitettavasti meillä ei ole mitään vaikutusvaltaa kaupungin vuokra-asuntojen asukasvalintaan. Voimme antaa sinulle listan pääkaupunkiseudun vuokranantajista, nyt kannattaa vain yrittää itse hakea asuntoa mahdollisimman monesta paikasta.”

Tämä puheenvuoro on tullut minulle tutuksi. Aikuispalveluiden sosiaalityöntekijänä olen monesti henkilö, jonka puoleen käännytään, kun asunnon löytämisessä on ongelmia. Apua asunnonhaussa kysytään lähes päivittäin. Pulmana saattaa olla asunnon suhteettoman kallis vuokra, josta on vaikea suoriutua pienillä tuloilla, tai se, että nyt tai lähitulevaisuudessa asuntoa ei ole laisinkaan. Työntekijänä näissä tilanteissa toivoisi, että ratkaisu tilanteeseen olisi tarjota, mutta useinkaan hyvää ratkaisua ei pystytä löytämään.  Monesti yhteyttä ottaneen ihmisen on vaikea uskoa, että työntekijän vaikutusmahdollisuudet tilanteessa ovat niin vähäiset kuin ovat.

Ihmiset joutuvat asunnottomiksi monista eri syistä. Joillekin tulee parisuhteessa ero, toisella välit vanhempiin kiristyvät. Kolmannella elämänhallinta rakoilee ja vuokrat jäävät maksamatta. Jos tarve on tuetulle asumiselle, mahdollisuudet löytää jonkinlainen asunto sosiaaliviraston kautta ovat olemassa. Tukiasuntoihin on kuitenkin kuukausien jono ja odotusaika vietetään usein kavereiden nurkissa. Nurinkurisesti jopa ongelmallisempaa saattaa olla, jos tuetun asumisen tarvetta ei ole. Tällöin ainoaksi avuksi usein jää tukeminen yksityisen markkinoiden vuokra-asunnon etsinnässä. Pienituloisille sopivan hintaisia asuntoja ei kuitenkaan ole markkinoilla juurikaan.

Entäs Helsingin kaupungin vuokra-asunnot? Asuntojonossa on tuhansia hakijoita. Yksinäiset, työttömät tai eläkkeellä olevat asunnottomat ihmiset eivät yleensä ole niitä, joille harvoja vapautuvia asuntoja tarjotaan. Kaupungin asuntotoimistosta on kantautunut tieto, että hekin toivoisivat mieluiten työssäkäyviä asunnonhakijoita. Jos kaupunki ei tarjoa asuntoa asunnottomalle, niin kuka sen tekee?

Samaan aikaan Helsingissä ei aloitettu tänä vuonna yhdenkään vuokra-asuntorakennuksen rakennustöitä. Aiesopimusta 2400 – 2600 valtion tukemasta vuokra-asunnosta Helsingin seudulla ei ole mahdollisuuttakaan enää täyttää. Iso osa kaupungin asukkaista, erityisesti pienituloiset ja yksinasuvat, käyttävät leijonanosan tuloistaan asumiseen. Yksityisten markkinoiden asuntojen hinnat hipovat pilviä.

Asuntopula esitetään usein ratkaisemattomana ongelmana, joka kuuluu suuren kaupungin luonteeseen. Jos Helsinki pitäisi asuntomaan hankinnan ja kaavoituksen omissa käsissään ja perustaisi oman rakentamis- ja korjausyksikön, asuntojen rakentamiseen voitaisiin vaikuttaa huomattavasti nykyistä paremmin. Ehkä yksittäisen sosiaalityöntekijän ei ole mahdollista ratkaista asuntopulaa, mutta Helsingin kaupungin voisi olla mahdollista se tehdä. 

lauantai 18. elokuuta 2012

Miten tyhjät tilat saadaan kaupunkilaisten käyttöön?

Helsingissä on paljon tyhjiä taloja. Monet kaupungin omistamat rakennukset rapistuvat autioina samaan aikaan, kun kaupunkilaiset etsivät tilaa toimia yhdessä. Miten tyhjät tilat voitaisiin saada parempaan käyttöön? Syitä tilojen tyhjenemiseen on monia. Useat vanhat puurakennukset, kuten Hietaniemen vanha kahvila tai Herttoniemessä sijaitseva Fastholman huvila, ovat kunnostuksen tarpeessa. Kunnostus vaatii aikaa ja rahaa, jota ei kaupungilta aina tunnu löytyvän. Viime aikoina erilaiset kaupunkiaktiivit ja alueiden asukkaat ovat ehdottaneet ja aloittaneetkin yllä mainittujen tilojen kunnostamista vapaaehtoisin voimin sillä ajatuksella, että tilat saataisiin kaupunkilaisten käyttöön. Loistava juttu: kaikki voittavat. Siis missä pulma?

Hukkatilojen käytöstä kiinnostuneet ovat saaneet huomata, että kaupungin virkamiehistöstä on hyvin vaikea löytää henkilöä, jolla olisi paitsi asioiden eteenpäin viemiseen tarvittava valta, myös asiantuntemusta tilatarpeista. Henkilö, joka hoitaa vuokralle antamista ei tiedä siitä, minkälaista toimintaa kyseiselle alueelle tarvittaisiin. Tiedusteluun liittyvä puhelumaraton vaatii sitkeyttä, sillä yhteys pitää saada suureen määrään virkamiehiä, jotka eivät välttämättä tiedä toistensa vastuualueisiin kuuluvista asioista.

Kaupungin tilojen vuokrat myös määräytyvät joustamattomalla laskukaavalla, joka perustuu nimelliseen markkinavuokraan. Paperilla näyttää hyvältä, että kaupunki omistaa tyhjiä kartanoita, joista voisi mahdollisesti saada kuvitteellisilta vuokralaisilta isot rahat. Laskukaavassa ei oteta huomioon sitä, olisiko tyhjälle tilalle todellisuudessa tiedossa yhtään kiinnostunutta vuokralaista. Tilojen saaminen yhteishyödylliseen käyttöön ei paina prosessissa juurikaan. Laskukaavan suhde kiinteistömarkkinoiden todellisuuteen on vähintäänkin häilyvä, mutta kaavan vuoksi voi olla vaikea vakuuttaa päättävä taho siitä, että on parempi antaa tyhjä tila kaupunkilaisten käyttöön halvalla kuin makuuttaa sitä tyhjillään.

Kiinteistövirastossa ollaan lisäksi aikeissa laittaa kaupungin puuhuviloita myyntiin. Tietämättä sitä, onko huviloille tiedossa ostajaehdokkaita, voidaan silti kysyä, voiko kaupunki tehdä yhteisestä tilasta yksityistä selvittämättä ensin, minkälaiseen käyttöön kaupunkilaiset puuhuvilansa haluaisivat.

Olisiko mahdollista, että kaupunki voisi saada tilansa käyttöön ja että tilojen kysyntä ja tarjonta voisivat kohdata? Tarvittaisiin ainakin joustavampi tilavuokrien laskukaava, mutta myös tilankäyttöä koordinoiva taho, jolla olisi tieto tilatarpeista ja tilaresursseita. Tahoksi voitaisiin määrittää perinteiseen tyyliin jokin kaupungin virkamies, mutta eikö kaupungin tilojen käytöstä tehtävien päätöksien tulisi perustua asukkaiden asiantuntemukseen ja tahtoon?

Helsingin Vasemmiston kunnallisvaaliohjelmassa ehdotetaan kaupunginosavaltuustojen perustamista yhtenä keinona kunnallisdemokratian parantamiselle. Alueen asukkailla on usein paras tieto asuinalueensa tarpeista ja tyhjistä tiloista, joten voisivatko asukkaista koostuvat kaupunginosavaltuustot toimia tilankäytön koordinaattoreina? Asuinalueensa kehittämisestä kiinnostuneet voisivat jopa osallistua aluettaan koskevien päätöksien tekemiseen. Lisäksi kaikki alueen asukkaat tietäisivät, kuka päättää heidän asuinalueensa tilojen käytöstä, ja mitkä perusteet vaakakupissa painavat. Juuri nyt sitä ei tunnu tietävän ehkä kukaan.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Suuria muutoksia

Istuin kahdessa seminaarissa kahtena peräkkäisenä työpäivänä. Ensimmäisessä käsiteltiin Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston yhdistymiseen kytkeytyvää organisaatiouudistusta, joka tapahtuu ensi vuodenvaihteessa. Toisessa seminaarissa käsiteltiin edellistä organisaatiouudistusta, joka tehtiin sosiaalivirastoon kuuluvalla työpaikallani puoli vuotta sitten. Tulossa on reilun viiden vuoden aikana kolmas organisaatiouudistus.

On epäselvää, miten paljon uudet muutokset tulevat missäkin vaikuttamaan. Uudistusta suunnittelee sosiaali- ja terveysvirastojen korkeista virkamiehistä koostuva muutostiimi, jonka edustaja kertoi seminaarissa, että suuriin muutoksiin on syytä varautua. Muutos etenee vauhdilla: esitys uudesta organisaatiorakenteesta hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 6.6.2012 ja uudet yksikkörakenteet menevät päätettäväksi sosiaali- ja terveysjaostoon jo 22.8.2012. Työntekijöille on pidetty infotilaisuuksia, mutta mitään konkreettista tietoa muutoksista ei vielä ole muuten kuin hallintopalveluiden osalta. Ne keskitetään omaksi yksikökseen, kauemmaksi peruspalveluista. Tämä on herättänyt huolta siitä, joutuvatko perustyötä tekevät työntekijät jatkossa käyttämään enemmän aikaansa hallinnollisiin tehtäviin.

Suunnitteilla olevassa organisaatiossa on mahdollisuudet hyvään. Palveluita halutaan sujuvoittaa ja vähentää yhtäaikaista asiointitarvetta monessa eri virastossa. Esimerkiksi päihde- sekä mielenterveyspalvelut sijoittuvat jatkossa molemmat uuteen terveys- ja päihdepalvelujen yksikköön. Tämän lisäksi perhe- ja sosiaalipalvelut sekä sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelut muodostavat omat yksikkönsä. Palvelukartta onkin tähän asti ollut monimutkainen ja väliinputoaminen helppoa. Mikäli tähän saadaan muutos, on uudistus lunastanut paikkansa. Nopea muutostahti ja kalvosulkeisia muistuttavat henkilöstön kuulemistilaisuudet eivät kuitenkaan tue parhaimmalla mahdollisella tavalla henkilöstön tai palvelun käyttäjien todellista osallisuutta muutoksen suunnitteluun.

Organisaatiouudistus on sana, joka kätkee taaksensa monenlaista. Hyviä ja huonoja ajatuksia palveluiden uusista järjestämistavoista. Virkojen pitämistä tyhjillään ja työntekijämuutoksia. Epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Sadoittain henkilötyötunteja eri seminaareissa ja palavereissa. Kun kaksi palvelukulttuuria yhdistyy, kahdet eri toimintatavat kohtaavat. Käytössä olevista hyvistä toimintatavoista ei saa tulla sivullisia uhreja virastojen vanhoilla rajoilla käytävissä arvovaltakamppailuissa. Kumpikaan virasto ei ole toista parempi eikä toiselle alisteinen.

Juuri äsken yhden organisaatiouudistuksen läpi käyneellä työpaikallani tunnelmat ovat tässä vaiheessa väsyneet. Esitän lämpimän toiveeni organisaatiouudistusta suunnitteleville virkamiehille. Suunnitelkaa nyt niin hyvä organisaatio, ettei sitä tarvitse heti uudistaa.