Eilisissä Helsingin Sanomissa (12.4.2013) uutisoitiin onnettomuustutkinnasta,
joka koski viime heinäkuussa Espoossa tapahtunutta rakennustyömaan räjähdysturmaa.
Kallioräjäytyksen yhteydessä Matinkylässä lensi kiviä asuintaloihin ja
julkisiin tiloihin, myös 250 metrin päässä sijaitsevan kauppakeskus Ison Omenan
luokse. Onnettomuudessa loukkaantui seitsemän, kaksi vakavasti. Louhintatöissä
rikottiin useita turvallisuusmääräyksiä esimerkiksi poraamalla luvallista
syvempiä reikiä kallioon ja ylipanostamalla. Räjäytyssuunnitelmat puuttuivat ja
räjäytystyön johtaja oli muualla, kun työmaalla muutaman päivän työskennellyt panostaja
teki räjäytyksen. HS siteeraa Onnettomuustutkintakeskuksen tutkinnanjohtaja Kai
Valosta: ”Systeemissä on vikaa, kun tällaista pääsee tapahtumaan. Kaikkien alan
toimijoiden rakennuttajista aliurakoitsijoihin pitäisi valvoa ja varmistaa,
ettei turvallisuusriskejä oteta.”
Olen jäsen Helsingin rakennuslautakunnassa, joka valvoo poliittisena elimenä rakennustoimintaa. Käytännössä työn
valvonnassa hoitaa Rakennusvalvontavirasto, joka valmistelee esitykset
lautakunnalle ja tekee suurimman osan rakennuslupapäätöksistä. Lautakunnan
jäsenenä osallistuin 21.-23.3.2013 Oulussa järjestetyille
Rakennustarkastuspäiville, joilla Jouni Koiso-Kanttila, Oulun yliopiston
arkkitehtuurin ja rakennusopin professori, esitti erittäin kriittisen
puheenvuoron suomalaisen rakentamisen nykytilasta.
Koiso-Kanttilan mukaan työmaiden johtamisessa ja
organisoinnissa on suuria ongelmia. Rakennusurakat ovat pirstaleisia ja
ketjutus johtaa vastuun karkaamiseen. Suunnitteluun ei anneta riittävästi aikaa
ja hankkeiden aikataulut ovat kokonaisuudessaan epärealistisia. Hätiköinti
aiheuttaa virheitä ja rakennusmateriaalihävikkiä.
Päävastuu rakentamisesta ja sen laadusta on rakennuttajalla,
mutta tällä ei ole useinkaan käsitystä siitä, miten työt työmaalla hoidetaan.
Työt tekevät käytännössä alihankkijat, joiden takuuajat urakoiden osalta ovat
lyhyet. Koiso-Kanttilan mukaan työmaajohto ei juurikaan ole paikalla työmaalla, jolloin ongelmatilanteissa yksittäinen
työntekijä joutuu tekemään päätöksen siitä, miten edetään. Vaikka huomattaisiin,
että suunnitelmissa on virhe, on alihankkijalle työskentelevän työntekijän kiireessä
helpompi jatkaa virheellisten suunnitelmien mukaan, tietäen, ettei alihankkija tule
joutumaan niistä vastuuseen.
Kyse ei ole vain rakennustöiden aikaisesta turvallisuudesta.
Laukaan maneesiturma oli vakava muistutus siitä, mitä voi tapahtua, kun
suunnittelu- tai rakennusvaiheessa hutiloidaan ja rakenteet pettävät. Lisäksi kosteusvaurioiden
lisääntyminen uusissa rakennuksissa aiheuttaa valtavan määrän terveydellisiä
ongelmia ja kustannuksia. Rakenteilla olevat talot seisovat suojaamatta
sateessa eikä kiireaikataulussa varauduta betonin kuivumiseen.
Energiatehokkaiden talojen rakentaminen on ympäristön
kannalta välttämätöntä. Kaupunkilaisen hiilijalanjäljestä 40 prosenttia syntyy asumisesta, josta taas suurin merkitys on lämmityksellä. Rakentamisen tänä
vuonna tiukentuvat energiamääräykset ohjaavat tiiviimpien talojen
rakentamiseen, mutta rakentamisen laatua on pakko parantaa, sillä energiatehokas
rakentaminen ei siedä sellaista määrää virheitä kuin nyt tapahtuu. Jos nykymeno
jatkuu, homepommi räjähtää pian käsiin.
Koiso-Kanttilan esitys herätti tuoreen rakennuslautakuntalaisen tarkkailemaan ympäristönsä rakennushankkeita: kostuneita eristeitä ja suojaamattomia rakenteita näkee tämän tästä. Alalla on myös hyviä ja vastuullisia toimijoita, mutta ongelmat ovat huolestuttavan yleisiä. Rakentamisen ongelmiin pureutuminen vaatii rakennusurakoitsijoiden
ja suunnittelijoiden vastuiden lisäämistä, mutta myös asennemuutosta. Rakennusvalvonnan
käytössä olevat keinot ja resurssit eivät riitä paikkaamaan sitä, jos
piittaamattomuus on maan tapa.