tiistai 16. huhtikuuta 2019

Vaalivoitto ihmisoikeuksille ja ilmastolle


Kiitos, kiitos ja kiitos. Sain eduskuntavaaleissa 1465 ääntä, mikä on valtava määrä. Äänimääräni kasvoi yli 800 äänen verran. Vasemmisto sai kolme paikkaa Helsingissä, ja eduskuntaan valittiin osaavan konkarin Paavo Arhinmäen lisäksi hienot uudet tulokkaat Mai Kivelä ja Veronika Honkasalo. Tähän tulokseen ei voi olla olematta tyytyväinen, vaikka en itse tällä kertaa sisälle päässytkään.

Kampanjasta jäi mieleen todella hyvä meiniki. Teen pienipalkkaista työtä väitöskirjatutkijana ja kampanjani olikin budjetiltaan pieni. Oli mahtavaa, että tukiryhmään osallistui moni taitava ja ahkera osaaja, joiden työ auttoi kuromaan pientä budjettia umpeen. Näin hyvä tulos ennustaa erittäin hyviä mahdollisuuksia tuleviin vaaleihin. Jos haluat tulla tukemaan työtäni esimerkiksi kahden vuoden päästä kuntavaaleissa, voit hyvin jo ilmoittautua mukaan!

Työtä kasvatuksen, koulutuksen, ilmaston, ympäristön, kulttuurin, ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisten sote-palveluiden eteen jatketaan toistaiseksi Helsingin kaupunginvaltuustossa. Kampanjan aikana saamani yhteydenotot ja kohtaamiset ovat edelleen mielessäni. Aion viedä ihmisille tärkeitä asioita eteenpäin kunnallispolitiikassa ja vinkata valituille edustajille niistä, jotka vaativat lainsäädäntötyötä. Sanoin kampanjan aikana monelle juttelemaan tulleelle, että aina saa olla yhteydessä, jos jokin asia kaupungin politiikassa askarruttaa, ja tarkoitan sitä.

Vaikka politiikassa on nyt myös epävarmuutta ja huolta, on hyvä muistaa, että vaalitulos oli voitto ilmastoa ja ihmisoikeuksia puolustaneille. Parempi tulevaisuus on mahdollinen. Jatketaan työtä sen eteen!



lauantai 13. huhtikuuta 2019

Parempi tulevaisuus tehdään nyt

Valitsemme suunnan tulevaksi neljäksi vuodeksi aikana, jona moni asia tuntuu olevan murroksessa. Ilmastonmuutos ja ihmisoikeuksien kyseenalaistaminen pelottavat monia, toiset taas ovat huolissaan lisääntyvästä eriarvoisuudesta ja siitä, miten tässä maassa tulevaisuudessa voidaan tarjota hyvää varhaiskasvatusta jokaiselle lapselle ja hyvä hoito jokaiselle vanhukselle.

Kun ihmiskunta painii maapallon kokoisten ongelmien kanssa, voivat omat vaikutusmahdollisuudet tuntua pieniltä. Monet joutuvat myös kohtaamaan vihaa ja epäoikeudenmukaisuutta.

Me tarvitsemme politiikkaa, joka perustuu ajatukselle paremmasta tulevaisuudesta ja yhteiskunnasta, jossa ihmiset välittävät toisistaan ja kunnioittavat toistensa ihmisoikeuksia. Parempien tulevaisuuksien kuvitteluun tarvitaan niin luovuutta kuin tutkittua tietoakin. Tieteen ja taiteen tekijät ovat pitkään sinnitelleet pienellä toimeentulolla ja kulttuurin ja koulutuksen toimintamahdollisuuksista on leikattu. Me tarvitsemme nyt kunnon satsauksen koulutukseen, tutkimukseen ja kulttuuriin. Jokaiselle lapselle on myös tarjottava tasa-arvoiset oppimisen mahdollisuudet jo pienestä pitäen ja tulee varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on hyvä ympäristö oppimiselle ja mahdollisuus saada tukea, jos hän sitä tarvitsee.

Ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittaminen edellyttää paitsi yhdenvertaisuuden lisäämistä ja erilaisten syrjinnän muotojen vähentämistä lainsäädännön avulla, myös tukea ja huolenpitoa. Meidän on tehtävä työtä sen eteen, että jokainen ihminen voisi elää Suomessa syrjinnästä vapaata elämää ja saada riittävän toimeentulon ja ne sosiaali- ja terveyspalvelut, joita hän tarvitsee. Ne ovat perusoikeuksia. Myös ilmastonsuojelua ja eläinten oikeuksia pitää politiikassa puolustaa.

Se, mitä jokainen äänioikeutettu voi tehdä paremman tulevaisuuden eteen, on äänestää. Vasemmiston ajatus paremmasta tulevaisuudesta on tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen Suomi, jossa ilmastonmuutoksen eteneminen on pysäytetty ja jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään. Vasemmistolla on mahdollista saada Helsingissä nyt kolmas kansanedustajapaikka. Jokaisella äänellä on tässä merkitystä.

Parempi tulevaisuus on mahdollinen. Tehdään se nyt!



torstai 11. huhtikuuta 2019

Lisääntyvä keinovalo sekoittaa luonnon rytmiä

Satelliittikuva öisestä Euroopasta ja Afrikan pohjoisreunasta.

Ihmisten pimeyteen tuoma keinovalo sekoittaa luonnon rytmiä. Vain 17 prosenttia maailman ihmisistä voi nähdä täysin valosaasteettoman yötaivaan. Tutkimusten mukaan erityisesti lyhytaaltoinen keinovalo, jota on valkosävyisissä led-lampuissa, aiheuttaa voimakkaita biologisia vaikutuksia. Led-lamppujen yleistyessä ulkovalaistuksessa niiden vaikutus luontoon korostuu. 

Tällainen keinovalo on erityisen haitallista monille hyönteis- ja eläinlajeille, ja ympäristönsuojelullisesti olisi perusteltua pyrkiä välttämään sitä ulkovalaistuksessa. Yöllisellä keinovaloaltistuksella on vaikutusta myös ihmisten hormonitoimintaan. 

Kirkkailla tai välkkyvillä valoilla on myös muuta epäsuotuisaa vaikutusta ihmiseen. Kirkas valaistus tai välkkyvät mainosvalot voivat laukaista migreenin, josta kärsii keskimäärin joka kymmenes ihminen. Migreeni on huomattavasti yleisempi naisilla kuin miehillä. Julkinen tila, jossa on välkkyviä valoja, ei ole migreenistä kärsiville viihtyisä eikä esteetön.

Valomainonta lisääntyy jatkuvasti laitteiden halpenemisen myötä. Mainosnäyttöjä on nyt runsaasti erilaisissa julkisissa tiloissa. Valomainonnan sääntely on tällä hetkellä osittain tulkinnanvaraista eikä valvonnalla ole riittävästi mahdollisuuksia puuttua sääntöjen vastaiseen toimintaan, jolloin monet näytöt kaupunkitilassa ovat liian kirkkaita tai välkkyviä.

Jätin eilen kaupunginvaltuustossa aloitteen siitä, että kaupunki selvittäisi keinovalaistuksen ympäristö- ja terveysvaikutuksia, sekä tarvetta säädellä kaupunkialueella tarkemmin valaistuksen kirkkautta ja välkkymistä ulkovalaistuksessa ja valomainonnassa, sekä tarvetta säädellä valomainosten määrää alueellisesti. 

Meillä ei ole varaa menettää enää yhtään hyönteis- tai eläinlajia, ja julkisen tilan on oltava mahdollisimman esteetöntä kaikille. Valosaaste pitää ottaa huomioon ympäristönsuojelussa yhtä lailla kuin melukin.


keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Miten sote-uudistus saadaan onnistumaan?


Sote-uudistuksen epäonnistumisen syistä on julkisuudessa esitetty erilaisia tulkintoja. Tänään Helsingin Sanomat julkaisi tietoja valtioneuvoston kanslian loppuraportin luonnoksesta, johon on haastateltu laajasti sotea valmistelleita virkahenkilöitä ja asiantuntijoita. Selvityksen mukaan uudistus kaatui Sipilän hallituksen asettamiin mahdottomiin reunaehtoihin ja liian kiireiseen aikatauluun, sekä Kokoomuksen ja Keskustan poliittiseen lehmänkauppaan. Siinä Kokoomukselle annettiin soteen laaja palveluiden markkinaehtoistaminen ja Keskustalle maakuntamalli. Raporttia ei ole julkaistu kokonaisuudessaan, koska sote-uudistuksen projektijohtaja Päivi Nerg päätti lykätä sen julkaisun vaalien yli.

Raportti vahvistaa sen tiedon, joka meillä sosiaali- ja terveysalan toimijoilla on ollut jo pitkään: hallituksen malli ei ollut toimiva, sen valmistelussa ei ollut kuunneltu asiantuntijoita ja lähtökohtana ei ollut palveluita käyttävien ihmisten etu. Prosessi on ollut surullista seurattavaa. Itse olen kaupunginvaltuustossa tuonut toistuvasti jo vuosien ajan esiin mallin ongelmia ja sitä, että erityisesti sosiaalipalvelut on unohdettu mallista kokonaan. Helsinki ottikin malliin kriittisen kannan. Hallitus piti kuitenkin kiinni mallistaan siihen asti kunnes kävi selväksi, että sen toteuttaminen olisi perustuslain vastaista: malli ei tarjoaisi kaikille ihmisille yhdenvertaisia mahdollisuuksia saada palveluita.

Millainen sote sitten tarvittaisiin? Eilen julkaistiin Sosiaalibarometri, laaja kysely, johon on osallistunut kuntien sosiaali- ja terveysjohtajia, sosiaalityöntekijöitä ja Kelan työntekijöitä. Kysely on tehty viime vuonna, mutta jo silloin vastaajat totesivat, että hallituksen uudistuksen tavoitteiden toteutuminen on epätodennäköistä. Vastaajien mukaan hyvinvointi- ja terveyseroja voitaisiin vähentää oikealla sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyöllä, kansanterveyttä parantavilla yhteiskuntapoliittisilla toimilla ja panostamalla ennaltaehkäisyyn. Palvelutarjontaa ei tule rajata tai asiakasmaksuja nostaa, ja maakunnilla tai muilla palveluista vastaavilla tahoilla on oltava demokraattinen mahdollisuus päättää palveluista.

Sosiaali- ja terveyspalveluista on tehtävä helpommin saavutettavia palveluita käyttävien kannalta. Järjestelmän on myös oltava hyvä ja oikeudenmukainen työntekijöille. Tällä hetkellä monissa tehtävissä koetaan kohtuutonta ylikuormitusta ja sinnitellään pienillä palkoilla, mikä onkin johtanut työvoimapulaan esimerkiksi hoitoalalla ja sosiaalityössä. Kun nyt säästetään väärästä päästä, ihmiset eivät saa tarvitsemaansa apua ajoissa, ja siitä kärsivät lopulta kaikki.

Tulevalla hallituskaudella on aloitettava oikeudenmukaisen sote-järjestelmän valmistelu. Mallin lähtökohdaksi on otettava palveluita käyttävien ihmisten etu ja sen valmistelussa on kuultava niin alan ammattilaisia kuin tutkijoita. Sosiaali- ja terveysalalle tarvitaan lakiin kirjattavat maksimiasiakasmitoitukset ja alan palkkauksesta on tehtävä oikeudenmukaisempaa. Myös ennaltaehkäisyyn on panostettava.

Nyt on myös varmistettava että poliittiseen päätöksentekoon otetaan mukaan koko eduskunta ja uudistuksen aikajännettä mietitään hallituskausien yli. Kun kyseessä ovat ihmiselämän pituiset kysymykset, emme voi tehdä lyhytnäköistä politiikkaa.


maanantai 8. huhtikuuta 2019

Varhaiskasvatuksen ryhmäkoot kuntoon muutenkin kuin paperilla


 "Vein lapseni päiväkotiin, ja vastaanottamassa oli yksi työntekijä, jolla oli hoidettavanaan jo kymmenen lasta. Osa oli alle kolmivuotiaita. Voiko tämä olla oikein? Eikö laissa sanota, että ryhmäkoko on pienempi?"

Kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsenenä olen saanut lukemattomia tällaisia yhteydenottoja. Lisäksi on usein ihmetelty, miten päiväkodista puuttuu koko päivän työntekijä eikä sijaista ole, tai miksi varhaiskasvatuksen opettaja joutuukin siirtymään päiväksi toiseen ryhmään ja suunniteltu toiminta peruuntuu.

Tämä kaikki juontaa juurensa varhaiskasvatuslakiin. Helsinkiläisessä päiväkodissa pitää olla vähintään yksi aikuinen seitsemää (laissa kahdeksaa) yli kolmivuotiasta lasta kohden jossain vaiheessa päivän aikana, mutta määrästä saa poiketa useita tunteja joka päivä. Lisäksi lapsikohtaista suhdelukua sovelletaan yleisesti niin, että suhdeluku lasketaan päiväkotikohtaisesti, ei ryhmää kohden. Tämän vuoksi yhdessä lapsiryhmässä voi olla hyvinkin tiukka tilanne, jos muissa ryhmissä mitoitus on kunnossa, koska paperilla tilanne näyttää päiväkodin tasolla riittävältä. Yleensä työntekijät kuitenkin siirtyvät ryhmästä toiseen paikkaamaan työntekijätilannetta, jolloin kaikissa ryhmissä on vajetta ja suunniteltu toiminta jää pitämättä.

Viime viikolla julkaistiin kansalaisaloite varhaiskasvatuksen suhdelukujen tarkemmasta määrittelystä. Aloitteella halutaan turvata, että varhaiskasvatuksessa on aina riittävä määrä henkilökuntaa paikalla. Aloitteessa ehdotetaan, että suhdeluvuista ei enää saisi poiketa työntekijöiden suunniteltujen poissaolojen ajaksi, ja että työntekijöiden määrä laskettaisiin lapsiryhmäkohtaisesti, ei päiväkodin tasolla. Aloitteen ideoimisessa on ollut mukana iso joukko ammattilaisia ja meitä muita varhaiskasvatuksen aktiiveja. Suosittelen lämpimästi allekirjoittamaan sen. Varhaiskasvatuksen arjen haastavuudesta iso osa liittyy arjen ennakoimattomuuteen, ja aloitteen avulla tätä saataisiin korjattua.

Muita ratkaisujakin tarvitaan. Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen on palautettava kaikille lapsille - ei ole oikein, että lapsen oikeus varhaiskasvatukseen riippuu vanhemman tilanteesta. Lakia on muutettava myös siltä osin, että ryhmäkokoja on kokonaisuudessaan pienennettävä. Olisi syytä myös pohtia, tulisiko siirtyä monimutkaisesta suhdelukuajattelusta kohti selkeitä ryhmäkohtaisia henkilöstömitoituksia. Myös osapäivähoitoon osallistuvien lasten ryhmissä on oltava sama määrä henkilöstöä kuin kokopäiväryhmissä silloin kun lapset ovat paikalla yhtä aikaa. Palkkaus on alalla saatava kuntoon, jotta myös sijaisia olisi saatavilla paremmin.

Nämä kaikki vaativat paljon poliittista työtä. On tärkeää, että myös suhdelukujen tarkastelu nostetaan politiikan agendalle. Varhaiskasvatuksen haasteet muodostuvat monen tekijän summasta, ja muutoksia pohtiessa on syytä kuunnella henkilöstöä. Heillä on usein paras käsitys siitä, palveleeko nykyinen lainsäädäntö käytäntöä parhaiten. Jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja turvalliseen arkeen.

(Pääset allekirjoittamaan aloitteen täällä.)

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Ilmastonmuutoksen torjuminen kuuluu kaikille, ei harvoille



Tänään on Suomen ylikulutuspäivä, eli päivä, jona suomalaiset ovat kuluttaneet oman osuutensa maailman luonnonvaroista. Päivä tuli tänä vuonna aikaisemmin kuin koskaan ennen. Koko maailman yhteinen ylikulutuspäivä tulee yleensä elokuussa, joten suomalaiset ovat tässä asiassa erittäin huonolla tavalla etuajassa.

Ylikulutuspäivään tiivistyy se, miksi suomalaisten toiminnalla on ilmastonmuutoksen kannalta suurta merkitystä. Vaikka meitä ei ole maailman mittakaavassa paljon, kulutamme kolme kertaa määrämme verran. Jos saamme oman kulutuksemme alas, sillä on suhteessa iso merkitys.

Ei ole mitenkään epärealistista todeta, että tilanne voisi hyvin olla erilainen. Suomen hiilidioksidipäästöt henkilöä kohden ovat kaksi kertaa suuremmat kuin Ruotsin. Meidän on mahdollista, ja meidän täytyy, tehdä poliittisia valintoja, jotka muuttavat tilanteen nopeasti.

Vaalikentillä olen joskus saanut kysymyksiä kaikkien Vasemmiston ehdokkaiden sitoutumisesta ilmastonmuutoksen torjuntaan. Jos Vasemmiston listoilla eri puolilla maata on eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä, esimerkiksi teollisuustyöntekijöitä pikkupaikkakunnilta, voiko luottaa siihen, että kaikki Vasemmiston edustajat ovat varmasti ilmastonmuutoksen torjumisen kannalla?

Olen vastannut kysyjille, että Vasemmisto on yksiselitteisesti sitoutunut ilmastonmuutoksen hillitsemisen 1,5 asteen tavoitteeseen, ja tavoitteeseen tarvittaviin toimenpiteisiin. Vasemmiston mallin tekee erityiseksi se, että me haluamme toteuttaa siirtymän kohti kestävää yhteiskuntaa mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla, joka tekee mahdolliseksi sen, että kaikki voivat osallistua.

Ei auta sanoa ihmiselle, että siirry joukkoliikenteeseen tai sähköautoon, jos asuu syrjäseudulla, eikä uuteen autoon ole varaa. On ymmärrettävää, että joku kokee vaikeaksi luopua ympäristöä kuormittavasta elinkeinostaan, jos muuta ei ole tarjolla. Sen takia tulevassa hallituksessa on panostettava siihen, että kestävään ilmastopolitiikkaan liittyy vahva ajatus oikeudenmukaisuudesta. Päätöksentekijöiden on tuettava ihmisiä ilmasto- ja ympäristöystävällisissä valinnoissa myös rahallisesti, silloin kun siihen on tarvetta. Rahat tähän voidaan ottaa tuista, joita ympäristölle haitalliselle toiminnalle on tähän asti maksettu. Tutkimusten mukaan pelko, että yritykset karkaavat ulkomaille, jos ne eivät saa tukea saastuttamiseen, on turha.

Teollisuustyöntekijöistä, maanviljelijöistä ja metsänomistajista voi tulla ilmastosankareita, jos tarjoamme siihen mahdollisuuden. Taistelu ilmastonmuutoksesta ei saa jakaa yhteiskuntaa, vaan kaikille on oltava mahdollista tulla mukaan: erilaisten ammattien edustajien, kaupunkilaisten ja syrjäseudulla asuvien, nuorien ja vanhojen. Ilmastonmuutoksen torjuminen kuuluu kaikille, ei harvoille.

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Tasa-arvo ei toteudu työn ja perheen yhteensovittamisessa


"Naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia." Näin totesi pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelma vuonna 2015. Hallitus näki tasa-arvon asiana, joka on Suomessa jo toteutunut. Miltä tilanne näyttää, kun sitä katsotaan yhden keskeisen tasa-arvokysymyksen, työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta?

Viime viikolla MustRead haastatteli THL:n tutkimusjohtaja Johanna Tammi-Laskulaa, joka kertoi, että viimeisimpien tilastojen mukaan miehet käyttävät perhevapaista juuri ja juuri 10 prosenttia. Isien vanhempainvapaakuukausien käyttö on vähitellen lisääntynyt heille jyvitettyjen vapaakuukausien myötä, mutta kehitys on viime vuosikymmeninä ollut todella hidasta. 

Tänään Helsingin Sanomat järjesti keskustelun työn ja perheen yhteensovittamisesta. Keskustelussa haastateltiin nyt THL:n erikoistutkija Johanna Närveä. Närvi kertoi, että äitien ja isien kokemusmaailmat erkanevat perhevapaavaiheessa jo paljon, ja erot näkyvät yhä työelämään palaamisen jälkeen.

Vanhemmista äidit ovat niitä, jotka enimmäkseen lyhentävät työaikaansa lastenhoidon vuoksi. Näin tapahtuu siitäkin huolimatta, että isillä olisi työelämässä enemmän mahdollisuuksia etätyöhön tai asioiden hoitamiseen kesken päivän. Miehet ja naiset työskentelevät erilaisilla aloilla ja miehet ovat useammin tehtävissä, joissa työaika joustaa.

Suomen työmarkkinat ovatkin jakautuneet kansainvälisestikin vertaillen poikkeuksellisen vahvasti nais- tai miesenemmistöisiin ammatteihin. Vuonna 2016 tasa-ammateissa, eli tehtävissä, joissa miehiä ja naisia on yhtä paljon, oli Suomessa vain 9,3 prosenttia palkansaajista. Sosiaali- ja terveyspalveluissa naisten osuus on ollut 86,4 prosenttia. Johanna Närvi korostaakin, että naiset ovat useammin töissä aloilla, joissa ollaan kiinni ihmisten kanssa tehtävässä työssä koko päivän ajan.

Miehet eivät käytä joustoja, joihin heillä työtehtävien puolesta olisi parempi mahdollisuus. Tilanteeseen vaikuttavat monet asiat: monet vanhemmat toivoisivat esimerkiksi osa-aikatyötä, mutta työnantajat eivät aina halua järjestää tähän mahdollisuuksia. Johanna Närven mukaan työajan lyhentäminen ei useinkaan onnistu, tai tehtäväksi jää joka tapauksessa sama työmäärä pienemmällä palkalla.

Sukupuolten välinen tasa-arvo on Suomessa monin tavoin yhä kaukana toteutumisestaan. Vasemmisto esittää työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamiseksi uutta perhevapaamallia, jossa molemmille vanhemmille jyvitetään oma kuuden kuukauden ansiosidonnainen vapaajakso, ja kolmannen kuuden kuukauden jakson he voivat jakaa haluamallaan tavalla. Myös yhden vanhemman perheiden ja adoptioperheiden tilanne on huomioitava vapaajärjestelmässä nykyistä paremmin.

Työajan lyhentämisestä on tultava käytännössäkin mahdollista, kaikille sukupuolille. Työnantajille on luotava kannustimia työajan lyhentämisen helpottamiseksi. Työn ja perheen yhteensovittaminen on nähtävä tasa-arvokysymyksenä kaikilla työpaikoilla, ei vain naisvaltaisilla aloilla.

Tulevan hallituksen on kirjattava sukupuolten välinen tasa-arvo tavoitteeksi hallitusohjelmaansa, ja lisäksi kerrottava, miten hallitus aikoo saavuttaa tämän tavoitteen. Tasa-arvon ongelmat eivät katoa sillä, että niiltä sulkee silmänsä.