tiistai 21. elokuuta 2018

Palveluseteli ei ratkaise päivähoidon paikkapulaa



Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunta käsittelee ensi viikolla selvitystä varhaiskasvatuksen palvelusetelistä. Varhaiskasvatusjohtajan selvitys, jota on valmistelu jo pitkälle ilman että asiasta on tehty poliittista päätöstä, ottaa hyvin positiivisen kannan palveluseteliin, korostaen sen roolia vaikean päiväkotipaikkapulan ratkaisussa.

Olen kuullut joidenkin poliitikkojen toteavan, että aivan sama, millä keinoilla Helsinkiin saadaan lisää päiväkotipaikkoja, kunhan niitä vaan saadaan lisää. On totta, että tilanne Helsingissä on hyvin vaikea: tänä vuonna arvioidaan, että kunnan omassa päivähoidossa on jopa 600 lasta enemmän kuin budjetissa on suunniteltu.

Palvelusetelin väitetään ratkaisevan paikkaongelmat, koska yksityisillä, erityisesti suurilla ketjuilla, on mahdollista joustavasti ja nopeasti perustaa uusia päiväkoteja tarpeen mukaan. Samaan aikaan poliitikoille on jo vuosia vakuutettu, että kaupunki etsii ja ottaa käyttöönsä kaikki kaupungin mahdolliset päiväkotikäyttöön soveltuvat tilat, isot tai pienet. Myös yksityiset toimijat ovat todenneet, että Helsingistä on vaikea löytää päiväkotikäyttöön sopivia tiloja. Kukaan ei ole esittänyt uskottavaa suunnitelmaa siitä, mistä uudet päiväkotitilat yhtäkkiä löytyvät, jos vaatimukset tiloille ovat samat yksityisten ja kunnallisten päiväkotien kohdalla. Uskottavampi kehityskulku on, että kunta luopuu jostakin päiväkotitilasta ja yksityinen toimija siirtyy tilalle, tai että Helsinkiin syntyy uusia yksityisiä päiväkoteja tiloihin, jotka eivät ole kaupungille kelvanneet, koska niillä ei esimerkiksi ole lainkaan omaa pihaa.

Mitä ongelmaa yksityisessä päivähoidossa sitten on, varsinkin jos kunta jatkossa kattaisi lähes koko hoidosta syntyvän laskun? Ei välttämättä mitään, niin kauan kuin pedagogiikka ja lasten hyvinvointi ovat pääasia ja työntekijöiden hyvinvoinnista huolehditaan. Niissä kunnissa, joissa palvelusetelin käyttö on laajaa, suuret voittoa tavoittelevat päiväkotiketjut ovat kuitenkin vallaneet alaa pieniltä erikoistuneilta yksityisiltä toimijoilta. Perusopetuksessa voitontavoittelu ei ole sallittua, mutta varhaiskasvatukseen tämä mahdollisuus on jätetty. Voittoa voi tehdä vain henkilökunnan palkoista, tiloista tai päiväkodin olosuhteista nipistämällä: paljon keskustelua herättänyt varhaiskasvatuksen henkilöstön matala palkkataso on yksityisellä puolella vielä pienempi kuin julkisella, ja henkilöstömitoitusten valvonnassa on monilta osin puutteita.

Vielä viime vuonna kaupungin omat asiantuntijat olivat huolissaan siitä, että palveluseteli antaisi yksityisille määräävan markkina-aseman, mutta nyt palveluseteliä säätelevän sääntökirjan väitetään estävän nämä ongelmat. Selvityksessä on asetettu tavoitteeksi, että yksityisen päivähoidon osuus nousisi Helsingissä 12,5 prosentista 20 prosenttiin. Kun palveluseteli vahvistaa nimenomaan isoja ketjuja, niiden ääni alkaa politiikassa kuulua aivan uudella tavalla, jos joka viides päiväkoti on yksityinen. Kaupunki voi joutua tilanteeseen, jossa suuri yksityinen toimija uhkaa lähteä markkinoilta ja jättää tuhannet lapset yhtäkkiä kunnan hoidettavaksi, jos palvelusetelin sääntöjä ei muokata toimijoiden toivomaan suuntaan. Kaupungin ei pidä asettaa itseään haavoittuvaan asemaan.

Palvelusetelivalmistelulla on jo nyt muitakin ennakoimattomia seurauksia. Tällä hetkellä toimialalla suunnitellaan kaupungin ainoasta allergiapäiväkodista luopumista. Päiväkoti on suunnattu vaikeista ja hengenvaarallisista allergioista kärsiville lapsille, ja se on järjestöltä tilattu ostopalvelu. Nyt järjestöä on kehotettu perustamaan yksityinen päiväkoti palvelusetelillä, vaikka päätöstä palvelusetelistä ei ole vielä edes tehty. Päiväkodin johdon mukaan pienen yksityisen päiväkodin perustaminen ei ole järjestölle kannattavaa. Tilan todennäköisesti ottaisikin käyttöönsä jokin suuri yksityinen päiväkotiketju.

Palvelusetelin käyttöönotto mullistaisi Helsingin päivähoidon kentän. Helsinki ei ole toistaiseksi vielä ollut mukana kehityksessä, jossa varhaiskasvatuksesta on eri kunnissa tehty sijoituskohde. Helsingin ei pidä lyhytnäköisesti lähteä suurten voittoa tavoittelevien toimijoiden armoille.

Palvelusetelin hinnaksi kaupungille yhden vuoden ajalta on arvioitu jopa kolme miljoonaa euroa. Rahalle olisi varhaiskasvatuksessa paljon parempaa käyttöä. Paljon nykyistä paremmat investoinnit omiin päiväkotitiloihin ja varhaiskasvatuksen palkkatason tarkistus ovat ainoa kestävä tapa turvata helsinkiläisen varhaiskasvatuksen laatu, ja päiväkotipaikka jokaiselle helsinkiläislapselle.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Ensimmäinen valtuustovuosi

Ensimmäinen vuosi kaupunginvaltuutettuna ja kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsenenä on nyt täynnä. Olemme Vasemmiston saaneet aikaan paljon, vaikka tekemistä myös yhä riittää. Omalta osaltani olen vienyt eteenpäin esimerkiksi naisvaltaisten alojen kuten lastentarhanopettajien ja sosiaalityöntekijöiden palkkakuopan korjaamista, osapäivähoidon henkilöstömitoituksen nostamista kokopäivähoidon tasolle, erityisen tuen tarpeessa olevien oppijoiden huomioimista, päivähoito- ja koulupaikkojen riittävyyttä uusilla asuinalueilla ja palveluiden saavutettavuutta laajemminkin.

Olen pitänyt paljon ääntä palveluiden puolesta: viime vuonna kuulin olevani eniten puheenvuoroja käyttänyt valtuutettu. Puheenvuorot, aloitteet ja muu toimintani valtuustossa löytyvät valtuuston sivuilta, lautakunnassa tai sen suomenkielisessä jaostossa tehtyä työtä ei ole listattu siellä mukaan. Vuoden viimeisessä kokouksessa käytin Vasemmiston ryhmäpuheenvuoron tilinpäätöksestä, jossa korostin sitä, että Helsingin pääasiallinen tehtävä on turvata asukkailleen hyvä elämä ja riittävät palvelut, eikä taloudellista tulosta saa tehdä kaupunkilaisten kustannuksella.

Kasvatus- ja koulutuslautakunnassa ovat puhututtaneet tänä vuonna erityisesti sisäilmaongelmat ja varhaiskasvatus. Molemmat ovat minulle politiikan painopistealueita, ja jatkan työtä turvallisten ja terveellisten tilojen sekä laadukkaan ja saavutettavan varhaiskasvatuksen eteen lautakunnassa taas syksyllä, muita tärkeitä kysymyksiä unohtamatta.

Erityiseksi kysymykseksi syksyllä tulee nousemaan varhaiskasvatuksen voitontavoittelu, Helsingissä valmistelussa olevan palvelusetelin myötä. Asiasta ei ole tehty vielä poliittista päätöstä, mutta virkamiesvalmistelu on aloitettu. Alan työntekijöissä ja kaupunkilaisissa herättää jo nyt oikeutettua suuttumusta se, että kaupungin varhaiskasvatukseen sijoittamaa rahaa menisi palvelusetelin myötä pörssiyhtiöiden voittoihin, lasten olosuhteiden ja henkilöstön palkkojen kustannuksella. Vasemmisto näkee, että varhaiskasvatuksessa ei pitäisi sallia voitontavoittelua: se on kielletty myös perusopetuksessa.

Kaupunkilaisilta tulee paljon yhteydenottoja ja palautetta, mikä on hienoa. Aion etsiä yhdessä kaupunkilaisten kanssa heidän ongelmiinsa ratkaisuja myös jatkossa. Heinäkuussa on kuitenkin aika levätä ja lomailla. Mahtavaa kesää kaikille! Palataan syksyllä taas siihen, miten saadaan yhdessä aikaan oikeudenmukaisempi ja hauskempi Helsinki.




torstai 14. kesäkuuta 2018

Ei ole olemassa puolikkaita lapsia



Viime vuoden lopulla eräs vanhempi otti minuun yhteyttä ja kertoi, että on huolissaan siitä, että hänen lapsensa vaikuttaa pudonneen byrokratian porsaanreikään. Lapsen osapäiväisessä päiväkotiryhmässä oli kolmetoista lasta yhtä aikuista kohden. Tämä johtui siitä, että osapäiväisyyden vuoksi kaikki lapset laskettiin puolikkaiksi, vaikka he olivat kaikki paikalla aina yhtä aikaa.  

Kun kuulin tästä, ajattelin, että kyseessä täytyy olla jonkinlainen väärinkäsitys. Kun otin yhteyttä toimialaan, minulle kuitenkin kerrottiin, että vanhemman kuvailema käytäntö on täysin laillinen. Olin ällistynyt.  

Haluan uskoa, että kun varhaiskasvatuslaki on säädetty, on ajateltu osapäiväisten lasten olevan paikalla eri aikoihin. Helsingissä kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla on tähän asti kuitenkin tulkittu, että jos varhaiskasvatusta saa vain neljä tuntia päivästä, sitä voi yhtä hyvin saada tuplakokoisessa ryhmässä. Lakiin on jäänyt porsaanreikä ja mahdollisuus ryhmäkoolla kikkailuun. 

Helsingissä on muissa asioissa jo aiemmin lähdetty siitä, että varhaiskasvatuslakiin jätettyjä älyttömyyksiä voidaan täällä korjata. Päätinkin tehdä aloitteen että selvitetään sitä, että osapäiväryhmissä noudatettaisiin samaa henkilöstömitoitusta kuin kokopäivähoidossa, kun lapset ovat paikalla yhtä aikaa. 

Kun aloite tuli valmistelusta, oli vuoroni ällistyä uudelleen. Luulin, että asia koskisi vain muutamia päiväkotiryhmiä, mutta tällaisia tuplamitoitettuja ryhmiä olikin lähemmäs seitsemänkymmentä, ja niissä oli lähes seitsemänsataa lasta. Kyseessä ei ole siis mikään marginaalinen ongelma, vaan se koskettaa hyvin monia helsinkiläisperheitä. 

Osapäiväryhmissä on usein lapsia, joiden jompikumpi vanhempi on jostakin syystä kotona, ja suhteessa paljon lapsia, jotka tarvitsevat esimerkiksi kielellistä tukea ja jotka hyötyisivät erityisen paljon laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Viime aikoina olemme saaneet lukea taas uusia tutkimustuloksia siitä, kuinka varhaiskasvatus parantaa lasten kouluvalmiuksia. Jos me oikeasti olemme sitoutuneet edistämään lasten yhdenvertaisuutta, tämä epäkohta on korjattava. 

Kaupunginhallitus ja kaupunginvaltuusto ottivat myönteisen kannan aloitteeseeni. Seuraavaksi pitää varmistaa, että positiivinen asenne näkyy myös teoissa, ja korjata asia myös budjetissa.

Kokopäivähoitokaan ei ole vailla henkilöstömitoituksen ongelmia. Tilapäinen poikkeaminen mitoituksesta voi olla päivittäistä, jolloin lapsia saattaa kokopäiväryhmissäkin olla paikalla todella monta yhtä aikuista kohden. Henkilöstömitoitus lasketaan päiväkotikohtaisesti, jolloin yksittäisessä ryhmässä lasten määrä aikuista kohden voi olla iso. Olen pyytänyt selvitystä siitä, miten poikkeamaa Helsingissä sovelletaan. 

Palaamme valtuustossa syksyllä asiaan sekä osa- että kokopäivähoidon osalta. Oikeassa elämässä ei ole olemassa puolikkaita lapsia.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Hallituksen sote-malli vaarantaa helsinkiläisten hyvinvoinnin




Helsingin valtuusto käsitteli tänään kaupungin lausuntoa hallituksen sote-esityksestä. Pidin kokouksessa seuraavan puheenvuoron:

Kävin puolitoista viikkoa sitten Tukholmassa Vasa-museossa. Katsellessani Vasa-laivan hylkyä mieleeni tuli elävästi hallituksen sote-malli. Vasa-laiva upposi Tukholmassa neitsytmatkallaan vuonna 1628. Laivasta piti tulla Ruotsin laivaston suurin, voimakkain ja kaunein alus. Hallitsija Kustaa II Adolf ei luottanut alan asiantuntijoiden osaamiseen vaan muutteli piirustuksia oman makunsa mukaisiksi, mikä teki laivasta vaarallisen kiikkerän ja täysin merikelvottoman. Rakennusvaiheessa laivaa levennettiin hieman, mutta tämä ei estänyt katastrofaalista lopputulosta. 

Nykyään laivojen suunnitteluun käytetään alan osaajia ja virkahenkilöt varmistavat niiden merikelpoisuuden etukäteen. Sen sijaan tämä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämismalli on suunniteltu pelkistä poliittisista lähtökohdista käsin ja on selvää, ettei se ole turvallinen. On hienoa, että olemme Helsingissä lähteneet yhdessä toteamaan, että tällainen malli vaarantaa helsinkiläisten hyvinvoinnin ja terveyden. Malliin tehdyt pienet viilaukset eivät tee kokonaisuudesta käyttökelpoista. Voi vain toivoa, että järki voittaa ja joku hallituksessa viheltää pelin poikki, ennen kuin me täällä todistamme katastrofia.

Mallin tavoittelemat miljardisäästöt uhkaavat erityisesti sosiaalipalveluita. Tähän mennessä perusterveydenhuollolla ja erikoissairaanhoidolla on ollut poliittisesti enemmän puolestapuhujia. Toimeentulotuen Kela-siirron yhteydessä huomattiin, millainen kaaos liian vähäisillä resursseilla saatiin aikaan, ja kuinka hitaasti ongelmiin reagoitiin. Ne, jotka eivät voi huutaa palveluidensa perään jäävät tässä mallissa jalkoihin.  

Sosiaalityön syrjään työntäminen näkyy mallissa myös siinä, että markkinoille avattavissa sotekeskuksissa on saatavilla sosiaalipalveluiden osalta pelkästään ohjausta ja neuvontaa. Vastaava tilanne terveyspalveluiden kannalta olisi, jos keskuksen ainoa terveyspalvelu olisi terveydenhoitajan vastaanotto. Sosiaali- ja terveyspalveluiden integraation kannalta tämä malli on erittäin huono ja johtaa ihmisten hyppyyttämiseen. Raja-aitoja ei poisteta, vaan niitä luodaan lisää, erityisesti paljon palveluita käyttäville.

Helsingissä on kehitetty monia matalan kynnyksen palveluita esimerkiksi nuorille ja asunnottomille. Ne ovat säästöjä tehtäessä ensimmäisenä uhattuina, koska niitä ei suojaa laki. Asiakasmaksut ovat vaarassa nousta, mikä todennäköisesti johtaisi siihen, että ihmiset jäisivät joko ilman hoitoa tai tukea tai hakeutuisivat sen piiriin liian myöhään. Kaiken kaikkiaan tämä malli iskee eniten juuri niihin helsinkiläisiin, jotka ovat jo nyt muita vaikeammassa asemassa.