torstai 14. kesäkuuta 2018

Ei ole olemassa puolikkaita lapsia



Viime vuoden lopulla eräs vanhempi otti minuun yhteyttä ja kertoi, että on huolissaan siitä, että hänen lapsensa vaikuttaa pudonneen byrokratian porsaanreikään. Lapsen osapäiväisessä päiväkotiryhmässä oli kolmetoista lasta yhtä aikuista kohden. Tämä johtui siitä, että osapäiväisyyden vuoksi kaikki lapset laskettiin puolikkaiksi, vaikka he olivat kaikki paikalla aina yhtä aikaa.  

Kun kuulin tästä, ajattelin, että kyseessä täytyy olla jonkinlainen väärinkäsitys. Kun otin yhteyttä toimialaan, minulle kuitenkin kerrottiin, että vanhemman kuvailema käytäntö on täysin laillinen. Olin ällistynyt.  

Haluan uskoa, että kun varhaiskasvatuslaki on säädetty, on ajateltu osapäiväisten lasten olevan paikalla eri aikoihin. Helsingissä kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla on tähän asti kuitenkin tulkittu, että jos varhaiskasvatusta saa vain neljä tuntia päivästä, sitä voi yhtä hyvin saada tuplakokoisessa ryhmässä. Lakiin on jäänyt porsaanreikä ja mahdollisuus ryhmäkoolla kikkailuun. 

Helsingissä on muissa asioissa jo aiemmin lähdetty siitä, että varhaiskasvatuslakiin jätettyjä älyttömyyksiä voidaan täällä korjata. Päätinkin tehdä aloitteen että selvitetään sitä, että osapäiväryhmissä noudatettaisiin samaa henkilöstömitoitusta kuin kokopäivähoidossa, kun lapset ovat paikalla yhtä aikaa. 

Kun aloite tuli valmistelusta, oli vuoroni ällistyä uudelleen. Luulin, että asia koskisi vain muutamia päiväkotiryhmiä, mutta tällaisia tuplamitoitettuja ryhmiä olikin lähemmäs seitsemänkymmentä, ja niissä oli lähes seitsemänsataa lasta. Kyseessä ei ole siis mikään marginaalinen ongelma, vaan se koskettaa hyvin monia helsinkiläisperheitä. 

Osapäiväryhmissä on usein lapsia, joiden jompikumpi vanhempi on jostakin syystä kotona, ja suhteessa paljon lapsia, jotka tarvitsevat esimerkiksi kielellistä tukea ja jotka hyötyisivät erityisen paljon laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Viime aikoina olemme saaneet lukea taas uusia tutkimustuloksia siitä, kuinka varhaiskasvatus parantaa lasten kouluvalmiuksia. Jos me oikeasti olemme sitoutuneet edistämään lasten yhdenvertaisuutta, tämä epäkohta on korjattava. 

Kaupunginhallitus ja kaupunginvaltuusto ottivat myönteisen kannan aloitteeseeni. Seuraavaksi pitää varmistaa, että positiivinen asenne näkyy myös teoissa, ja korjata asia myös budjetissa.

Kokopäivähoitokaan ei ole vailla henkilöstömitoituksen ongelmia. Tilapäinen poikkeaminen mitoituksesta voi olla päivittäistä, jolloin lapsia saattaa kokopäiväryhmissäkin olla paikalla todella monta yhtä aikuista kohden. Henkilöstömitoitus lasketaan päiväkotikohtaisesti, jolloin yksittäisessä ryhmässä lasten määrä aikuista kohden voi olla iso. Olen pyytänyt selvitystä siitä, miten poikkeamaa Helsingissä sovelletaan. 

Palaamme valtuustossa syksyllä asiaan sekä osa- että kokopäivähoidon osalta. Oikeassa elämässä ei ole olemassa puolikkaita lapsia.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Hallituksen sote-malli vaarantaa helsinkiläisten hyvinvoinnin




Helsingin valtuusto käsitteli tänään kaupungin lausuntoa hallituksen sote-esityksestä. Pidin kokouksessa seuraavan puheenvuoron:

Kävin puolitoista viikkoa sitten Tukholmassa Vasa-museossa. Katsellessani Vasa-laivan hylkyä mieleeni tuli elävästi hallituksen sote-malli. Vasa-laiva upposi Tukholmassa neitsytmatkallaan vuonna 1628. Laivasta piti tulla Ruotsin laivaston suurin, voimakkain ja kaunein alus. Hallitsija Kustaa II Adolf ei luottanut alan asiantuntijoiden osaamiseen vaan muutteli piirustuksia oman makunsa mukaisiksi, mikä teki laivasta vaarallisen kiikkerän ja täysin merikelvottoman. Rakennusvaiheessa laivaa levennettiin hieman, mutta tämä ei estänyt katastrofaalista lopputulosta. 

Nykyään laivojen suunnitteluun käytetään alan osaajia ja virkahenkilöt varmistavat niiden merikelpoisuuden etukäteen. Sen sijaan tämä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämismalli on suunniteltu pelkistä poliittisista lähtökohdista käsin ja on selvää, ettei se ole turvallinen. On hienoa, että olemme Helsingissä lähteneet yhdessä toteamaan, että tällainen malli vaarantaa helsinkiläisten hyvinvoinnin ja terveyden. Malliin tehdyt pienet viilaukset eivät tee kokonaisuudesta käyttökelpoista. Voi vain toivoa, että järki voittaa ja joku hallituksessa viheltää pelin poikki, ennen kuin me täällä todistamme katastrofia.

Mallin tavoittelemat miljardisäästöt uhkaavat erityisesti sosiaalipalveluita. Tähän mennessä perusterveydenhuollolla ja erikoissairaanhoidolla on ollut poliittisesti enemmän puolestapuhujia. Toimeentulotuen Kela-siirron yhteydessä huomattiin, millainen kaaos liian vähäisillä resursseilla saatiin aikaan, ja kuinka hitaasti ongelmiin reagoitiin. Ne, jotka eivät voi huutaa palveluidensa perään jäävät tässä mallissa jalkoihin.  

Sosiaalityön syrjään työntäminen näkyy mallissa myös siinä, että markkinoille avattavissa sotekeskuksissa on saatavilla sosiaalipalveluiden osalta pelkästään ohjausta ja neuvontaa. Vastaava tilanne terveyspalveluiden kannalta olisi, jos keskuksen ainoa terveyspalvelu olisi terveydenhoitajan vastaanotto. Sosiaali- ja terveyspalveluiden integraation kannalta tämä malli on erittäin huono ja johtaa ihmisten hyppyyttämiseen. Raja-aitoja ei poisteta, vaan niitä luodaan lisää, erityisesti paljon palveluita käyttäville.

Helsingissä on kehitetty monia matalan kynnyksen palveluita esimerkiksi nuorille ja asunnottomille. Ne ovat säästöjä tehtäessä ensimmäisenä uhattuina, koska niitä ei suojaa laki. Asiakasmaksut ovat vaarassa nousta, mikä todennäköisesti johtaisi siihen, että ihmiset jäisivät joko ilman hoitoa tai tukea tai hakeutuisivat sen piiriin liian myöhään. Kaiken kaikkiaan tämä malli iskee eniten juuri niihin helsinkiläisiin, jotka ovat jo nyt muita vaikeammassa asemassa.