keskiviikko 31. elokuuta 2016

Turvaa suojateille

Kesällä perheenjäseneni olivat jäädä suojatiellä auton alle. Oli hyvin lähellä, että takaa kääntynyt auto ei törmännyt heihin kovalla vauhdilla. Asiasta tehtiin poliisi-ilmoitus, ja kuski myönsi syyllisyytensä. Mitään pahempaa ei onneksi tapahtunut.

Kaikki tilanteet eivät kuitenkaan pääty yhtä hyvin. Viime vuonna suojatieonnettomuuksissa kuoli Suomessa 9 ihmistä ja loukkaantui 256 ihmistä. Liikenneturvan teettämän tutkimuksen mukaan vaaratilanteisiin suojatiellä vaikuttavat erityisesti autoilijan tarkkaavaisuuden herpaantuminen, kiire ja liian kova tilannenopeus. Lisäksi asiaan vaikuttavat asenteet. Liikenneturvan mukaan 25 prosenttia suomalaisista kuljettajista ei näe vakavana rikkeenä sitä, että he eivät anna suojatiellä jalankulkijalle esteetöntä kulkua.
 
Liikenneympäristöllä ja nopeusrajoituksilla on asiaan suuri vaikutus. Kuljettajien asenteisiin voidaan lisäksi vaikuttaa tiukemmalla valvonnalla ja kampanjoimalla suojateiden turvallisuuden puolesta. Liikenneturvan mukaan autoilijan huono käytös jalankulkijoita kohtaan tulisi saada yhteiskunnassa yhtä paheksuttavaksi kuin esimerkiksi rattijuopumus. Tutkimuksissa on todettu, että ihmiset ymmärtävät liikenneturvallisuuden merkityksen paremmin omassa lähiympäristössään.
 
Jotta Helsinki olisi jatkossa turvallisempi suojatiekaupunki, jätin tänään valtuustossa aloitteen. Esitin, että kaupunki kartoittaa asukkaille suunnatulla kyselyllä kaupungin turvattomiksi koetut suojatiet, ja selvittää mahdollisuudet tarvittaessa lisätä liikennevaloja, lisätä hidasteita tai suojatien korotuksia, laskea nopeusrajoitusta tai tehdä muita tarpeellisiksi katsottuja toimia näiden suojateiden lähistöllä. Esitin myös, että kaupunki neuvottelee poliisin kanssa mahdollisuuksista lisätä suojateiden valvontaa turvattomiksi koetuissa paikoissa. Lisäksi esitin, että kaupunki aloittaisi Helsingin oman, pitkäjänteisesti toteutettavan kampanjan suojateiden turvallisuuden puolesta. Tätä kampanjaa varten voitaisiin kerätä eri kanavien kautta kaupunkilaisten ideoita siitä, miten autoilijoiden asenteisiin ja liikenteen riskikäyttäytymiseen voitaisiin parhaiten vaikuttaa heidän lähiympäristössään.
 
 
 
 
 
 
 
 

 

torstai 3. joulukuuta 2015

Tulevaisuuden Helsinki on hiilivapaa


Päätimme eilen Helsingissä siirtyä kohti uusiutuvaa energiaa ja luopua Hanasaaren hiilivoimalasta. Päätöksemme on valtavan tärkeä Helsingin kehityksen kannalta, kaupungin energiatalouden kannalta ja meidän lastemme tulevaisuuden kannalta. Vielä merkittävämpää on kuitenkin se, että tekemämme päätös osaltaan vaikuttaa kaikkien ihmisten, kaikkien lajien ja koko maapallon elinolosuhteisiin. Ilmastonmuutos ratkaistaan kaupungeissa, jotka tuottavat leijonanosan päästöistä. Meidän on oltava mahdollisimman kaukonäköisiä ja ajateltava globaalisti, vaikka emme koskaan itse ehtisi näkemään kaikkia päätöksemme vaikutuksia.

Kun ongelma on ilkeä ja monimutkainen, ratkaisutkaan eivät ole yksinkertaisia. Kaikki keinot on käytettävä. Hyväksymämme Helenin kehityssuunnitelma perustuu laajaan näkemykseen energiansäästöstä, energiatehokkuudesta ja hajautetusta energiantuotannosta. Ihminen on riippuvainen ympäristöstä. Jos ympäristöstä ei huolehdita, ei huolehdita ihmisistäkään.

Tekemämme päätös on askel kohti hiilineutraaliutta. Helsinki ei jää kaipaamaan hiilikasojansa. Päätöksen toteutuksessa tulee hakea kunnianhimoisesti uusiutuvan energian ratkaisuja ja selvittää kaikki toimenpiteet, joilla voidaan saada esimerkiksi auringosta saatava energia käyttöön paljon nykyistä paremmin. Energiatehokkuus on myös välttämätön osa ratkaisua. Kaupungin on jatkossa vaikutettava aktiivisesti erityisesti kiinteistö- ja rakennusalan ammattilaisiin, jotta energiatehokkuusosaaminen kasvaa ja saamme terveellisiä, turvallisia ja samalla energiatehokkaita taloja.
Eilinen päätös on hyvä alku, mutta jatkossa tarvitaan vieläkin enemmän. Kannatin valtuustossa Silvia Modigin tekemää pontta, jonka mukaan selvitetään välitavoitteita fossiilisista polttoaineista luopumiselle, energiatehokkuuden parantamiselle sekä energiansäästölle vuosille 2025, 2030 ja 2040 siten, että tavoite hiilineutraalista Helsingistä on mahdollista saavuttaa vuoteen 2050 mennessä. Ponsi hyväksyttiin valtuustokäsittelyssä.
Hiilivapaa Helsinki on lähempänä toteutumistaan. Työ sen puolesta jatkuu.

torstai 24. syyskuuta 2015

Katutaiteelle Helsingissä pelisäännöt ja pilottialue


Katutaidetta Hampurissa. Kuva: Petra Malin

Katutaiteen ystävät saivat eilen Helsingissä hyviä uutisia, kun valtuusto käsitteli aloitettani katutaiteen edistämisestä. Helsingin kaupungin virastot ja taidemuseo suhtautuivat aloitevastauksessa katutaiteeseen hyvin myönteisesti. Helsinki on nyt perustamassa ryhmän, joka laatii katutaidehankkeille selkeät pelisäännöt ja varmistaa tiedonkulun eri virastojen välillä. Tämä on hienoa, koska helsinkiläiset katutaiteen tekijät ovat pitkään toivoneet vastuutahoa, joka koordinoisi katutaiteeseen liittyviä lupia ja käytäntöjä. Lupaprosessi on vaatinut tähän asti taiteilijoilta kohtuuttomasti työtä. 

Katutaide on ottanut pääkaupunkiseudulla tänä vuonna hyppäyksen eteenpäin. Vantaalla Myyrmäessä ja Espoossa eri alueilla on toteutettu alikulkutunneleihin kiitosta saaneita katutaideteoksia. Helsingin Arabianrannassa puolestaan on tehty upea muraalitaideteos kerrostalon seinään. Jopa Helsingin kaupungintalolla Virka-galleriassa on tällä hetkellä esillä katutaiteilija Salla Ikosen töitä. 
 
Katutaide pitää sisällään muun muassa lyhytikäiseksi tarkoitettua graffitiseinätaidetta ja pysyvämpää muraalitaidetta. Nuorisoasiainkeskus on tehnyt hienoa työtä graffitiseinien osalta, mutta pysyviä katutaiteen tekemisen paikkoja ei Helsingissä ole juuri ollut. Pysyvämmän katutaiteen tilanne onkin Helsingissä jälkijunassa moneen muuhun Euroopan ja Suomen kaupunkiin verrattuna. Olen nähnyt esimerkiksi eräässä ranskalaisessa maalaiskylässä paikallisen taiteilijan muistomerkin muraalina toteutettuna, ja satukuvia tanskalaisten päiväkotien ulkoseinillä. Vastaavat hankkeet olisivat tervetulleita Helsinkiin.
Katutaiteen kehittymisen kannalta on olennaista, että pelisääntöjen laatimisen lisäksi katutaidetta edistetään aktiivisesti kaupungin toimesta. Kaupungilla on keinoja, esimerkiksi prosenttiperiaate ja lähiörahasto, joilla voidaan tukea taidetta asuinalueilla. Muualla toteutetuissa projekteissa on saatu hyviä kokemuksia siitä, että paikallisyhteisö on otettu mukaan katutaideprojektiin miettimään sopivia paikkoja taiteelle ja suunnittelemaan teoksia. Esimerkiksi tällaista toimintaa varten ehdotin aloitteessani katutaiteen pilottialueen valitsemista. Alueella saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää koko kaupungissa. 
Aloitteen käsittelyn yhteydessä valtuusto hyväksyi eilen ponnen, jonka mukaan osana katutaiteen pelisääntöjä pohtivan työryhmän työtä selvitetään mahdollisuudet katutaiteen pilottialueen löytämiselle vuoden 2016 aikana. Helsinki on siis jo hyvin pian vähän värikkäämpi paikka.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Helsingissä ei hyväksytä varhaiskasvatuslain muutoksia

Helsingin varhaiskasvatuslautakunta otti eilen 15.9.2015 kielteisen kannan hallituksen suunnitelmiin muuttaa varhaiskasvatuslakia. Vasemmisto, Vihreät ja SDP asettuivat vastustamaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistoa ja ryhmäkokojen kasvattamista. Opetuslautakunta antoi samaan aikaan kokouksessaan samansisältöisen lausunnon.

Lausunto on tärkeä, koska suurena kaupunkina Helsingin mielipiteellä on painoarvoa. Lausunto jatkaa seuraavaksi kaupunginhallitukseen, jossa vasemmistovihreä yhteistyö varmasti jatkuu. Varhaiskasvatuksen leikkauksien estäminen vaatii kuitenkin yhä poliittista toimintaa ja kansalaisliikettä, sekä ennen kaikkea resursseja.

Edit 21.9.2015: Myös kaupunginhallitus otti tänään kielteisen kannan varhaiskasvatuslain muutoksiin. Mahtava juttu! Lisää asiasta kirjoittamassani Vasemmiston valtuustoblogissa.

Lautakunta teki Helsingin lausuntoon seuraavanlaiset muutokset Vihreiden Jani Moliisin esittämänä ja minun kannattaminani:

"Lautakunta haluaa lausunnossaan korostaa subjektiivisen kokopäiväisen hoito-oikeuden tärkeyttä ja tuo esille, että subjektiivinen päivähoito-oikeus tulee säilyttää kaikkien lasten oikeutena. Esitetty päivähoito-oikeuden rajaaminen osa-aikaiseksi vanhempien työtilanteen perusteella on hyvin ongelmallinen niin periaatteena kuin käytännössä. Kuntien varhaiskasvatusviranomaisilla ei ole tällä hetkellä velvollisuutta eikä edellytyksiä seurata vanhempien tulo- tai työtilannetta. Jotta esitetty päivähoito-oikeuden rajaaminen voitaisiin toteuttaa, pitäisi varhaiskasvatusviranomaisilla olla jatkuva pääsy nykyistä huomattavasti kattavampiin tietolähteisiin, ja resurssit seurata lasten vanhempien elämäntilanteen muutoksia. Mikäli perheiden tulisi jakaa varhaiskasvatusviranomaisille laajasti tietoa vanhempien tulotilanteesta ja perheen elämäntilanteesta toisi se mukanaan uusia haasteita tietosuojaan ja salassapitoon. Lisäksi toteutuessaan esitysluonnos sisältää suuren riskin, että vaikeassa elämäntilanteessa olevat perheet eivät saa tarvitsemiaan palveluita, kun palvelun tarpeen todistaminen on perheiden itsensä vastuulla.

Moderni työelämä, jossa monilla vanhemmilla on hyvin katkonaisia ja lyhytkestoisia työsuhteita, johtaisi esityksen myötä siihen, että monien lapsien päivähoitotilanne vaihtelisi jatkuvasti. Tämä vaatisi huomattavasti nykyistä joustavampia hoitorakenteita ja johtaisi siihen, että lapset todennäköisesti joutuisivat vaihtamaan ryhmästä tai jopa päiväkodista toiseen.
 
Lautakunta katsoo, että toteutuessaan esitysluonnos vaikuttaa hyvin kielteisesti mahdollisuuksiin saavuttaa 1.8.2015 voimaan tulleen varhaiskasvatuslain asettamia sisältöjä ja tavoitteita varhaiskasvatustoiminnalle."

"Esitysluonnos kasvattaa toteutuessaan yli 3-vuotiaiden lasten määrää suhteessa hoito- ja kasvatushenkilöstöön ja tekee varhaiskasvatuksen laadun säilyttämisestä hyvin haastavaa. Varhaiskasvatuslautakunta katsoo, että nykyistä lasten määrää aikuista kohden ei tule kasvattaa. Varhaiskasvatus on yksi huonoimpia säästökohteita, koska korkealaatuinen varhaiskasvatus on erittäin kustannustehokas tapa ennaltaehkäistä lasten ja nuorten suurempia ongelmia myöhemmin. Lautakunta katsoo, että toteutuessaan esitysluonnos vaikuttaa hyvin kielteisesti mahdollisuuksiin saavuttaa 1.8.2015 voimaan tulleen varhaiskasvatuslain asettamia sisältöjä ja tavoitteita varhaiskasvatustoiminnalle." 

"Esitysluonnos kasvattaa toteutuessaan yli 3-vuotiaiden lasten määrää suhteessa hoito- ja kasvatushenkilöstöön ja tekee varhaiskasvatuksen laadun säilyttämisestä hyvin haastavaa. Varhaiskasvatuslautakunta katsoo, että nykyistä lasten määrää aikuista kohden ei tule kasvattaa."

"Esityksen todellisia taloudellisia vaikutuksia on hyvin vaikea arvioida tarkasti, koska kaikkia esityksen toteuttamiseen liittyviä tekijöitä ei ole tiedossa. Esimerkiksi tietoa siitä, kuinka moni perhe käyttää tällä hetkellä kokopäiväistä varhaiskasvatusta, vaikka toinen vanhemmista on kotona, ei ole tiedossa. Lisäksi esitys tulee lisäämään hallinnollisia kustannuksia merkittävästi ja vaatii investointeja varhaiskasvatuksen ja muiden viranomaisten käyttämiin tietojärjestelmiin tarvittavien tiedonsiirtojen mahdollistamiseksi."



torstai 3. syyskuuta 2015

Hänen nimensä oli Aylan Kurdi

Joissakin maissa kuolleilla ei ole yksityisyyden suojaa. Asuin Espanjassa Madridin terrori-iskujen aikaan ja televisiossa helikopterikamera näytti suorana lähetyksenä kuvaa junista, jossa uhrit yhä makasivat. Lehden etusivulta omaiset saattoivat tunnistaa kuolleen läheisensä. En ole koskaan unohtanut etusivun kuvaa, enkä erityisesti siinä näkynyttä keltaiseen jakkupukuun pukeutunutta naista. Uutisointitapa ei rajoittunut terrori-iskuihin: television paikallisuutisissa näytettiin kuvaa maassa makaavasta perheväkivallan uhrista.

Olen viime aikoina alkanut epäröidä, kun kirjaudun sisään sosiaaliseen mediaan. Rasistiset äänenpainot ja syrjivät kannanotot tulivat jo aiemmin silmille, mutta niitä piti lukea, jotta niitä saattoi vastustaa. Sen sijaan kun uutisvirtaan alkoi ilmestyä kuolleiden lasten kuvia, alkoi tuntua siltä, että tämä on jo liikaa. Surullinen totuus on, että aivan liian monille tämä ei ole somen kuvavirtaa, jonka voi sulkea pois, vaan totista totta. Tulisiko näitä kuvia siis jakaa? 

Kuolleiden lasten kuvat järkyttävät ja herättävät ihmisiä huomaamaan, että pakolaisten hätä on todellinen. Kuitenkin mediakulttuurissa, jossa ei olla totuttu selailemaan ruumiskuvia kahvipöydässä, näyttäytyy näiden lasten yksityisyys ja ihmisarvo erilaisena kuin suomalaisten lasten. Jokainen ihminen, aikuinen tai lapsi, on arvokas. Tarvitsemmeko todella valokuvia kuolleista lapsista sen muistamiseksi? Ja minkälaisen hinnan lapsen läheiset tai vastaavia kohtaloita kokeneet tästä maksavat? Traumatyön ammattilaiset tietävät, että onnettomuudesta uutisoiminen, puhumattakaan siitä otetusta valokuvasta, pahentaa traumaa ja saa läheiset elämään trauman aina uudelleen.

En koskaan saanut tietää keltaiseen jakkupukuun pukeutuneen naisen nimeä. Turkkilaiselle rannalle kuolleen pojan nimi sen sijaan on julkaistu. Hänen nimensä oli Aylan Kurdi ja hänen ikänsä oli kolme vuotta. Kun me muistamme hänet, muistakaamme hänen nimensä. Ja muistakaamme myös, että tuhannet lapset ja aikuiset tarvitsevat apuamme, nyt.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Vain kaksi kättä

Viime viikon tiistai tuntuu nyt hyvin kaukaiselta. Käsittelimme varhaiskasvatuslautakunnassa Helsingin päivähoidon tilannetta ja talousarviota. Keskustelimme syksyllä voimaan tulevasta uudesta varhaiskasvatuslaista ja esiopetuslain muutoksista. Lautakunta oli yhtä mieltä siitä, että ryhmäkokojen sitovuus ja esiopetuksen velvoittavuus aiheuttavat kustannuksia, joihin ei olla varauduttu, ja lähetti yhteisen viestin kaupunginhallitukselle, että rahaa tulee varata lisää tarvittaessa jopa 5 miljoonaa euroa.

Esitin itse myös, että kaupungin omia päiväkotipaikkoja tulisi olla suhteessa tarjolla enemmän, koska niiden tarve on toistuvasti arvioitu alakanttiin. Tämä esitykseni ei mennyt lautakunnassa läpi. Olin kuitenkin tyytyväinen siitä, että lautakunnassa tunnustettiin lisäresurssien tarve yli puoluerajojen.

Heti seuraavana päivänä kaikki kääntyi ylösalaisin: Sipilän hallitus julkisti ohjelmansa rajut leikkaukset päivähoitoon. Huolellisesti valmisteltu uusi varhaiskasvatuslaki heitettiin ulos ikkunasta. Lapsen oikeudet ja lasten turvallisuus, sukupuolten tasa-arvo, tutkimustieto varhaiskasvatuksen ennaltaehkäisevistä vaikutuksista nuorten ongelmiin, mahdollisuudet laadukkaaseen työhön ja työntekijöiden hyvinvointi - mitkään näistä eivät painaneet hallituksen vaakakupissa.

Suuret leikkaukset ovat onneksi nostaneet suuren vastaliikkeen. Tätä kirjoittaessani jo lähes yhdeksän tuhatta ihmistä on ilmoittautunut päivähoidon leikkauksia vastustavaan Vain kaksi kättä -mielenosoitukseen. Hallituksella on vielä mahdollisuus pyörtää päätöksensä. Tarvitaan yhteistyötä ja joukkovoimaa, jotta hallitus vihdoin ymmärtää, kuinka suuresta ja merkittävästä asiasta on kyse.

Monet muut leikkaukset osuvat myös lapsiperheisiin, ja tarvitaan toimintaa niidenkin vastustamiseksi. Helsingin Vasemmisto suunnittelee lapsiperhetoiminnan aloittamista. Jos olet kiinnostunut lapsiperheiden tilanteen parantamisesta tai haluat vain viettää aikaa toisten perheiden kanssa, tervetuloa mukaan piknikille Tokoinrantaan nyt sunnuntaina 7.6.2015 klo 13.

Helsingillä on edelleen oma vastuunsa päivähoidon järjestämisestä, vaikka uuden hallituksen linjaukset herättävätkin suurta huolta. Helsingissä varhaiskasvatus on jo eriytynyt alueellisesti ja tämä vähentää sen ennaltaehkäisevää vaikutusta juuri niillä alueilla, joilla sitä eniten tarvittaisiin. Syksyllä puolueiden sitoutuminen varhaiskasvatukseen mitataan uudelleen Helsingin budjettineuvotteluissa. Suuri ongelma on se, että kaupungin palveluihin varataan jatkuvasti liian vähän rahaa, ja tähän on pitkällä tähtäimellä saatava muutos.

Hallitus puhuu kauniita sanoja siitä, että meidän lapsillemme ei saa jättää velkaa. Hallitus on kuitenkin valmis kohdistamaan leikkaukset juuri lapsiin ja jättämään kaikkein hyväosaisimmat säästöjen ulkopuolelle. On aika vaatia sanojen sijaan tekoja.



tiistai 19. toukokuuta 2015

Katutaidetta kaupunkilaisille

Katutaiteen kokeilualueen saaminen Helsinkiin edistyy. Viime viikolla nuorisolautakunta otti positiivisen kannan asiasta tekemääni aloitteeseen todeten, että nuoret ovat toivoneet voimakkaasti  katutaideseiniä kaupungille tekemissään aloitteissa. Tänään yleisten töiden lautakunta käsittelee aloitetta ja viraston lausuntoehdotus asiassa on myönteinen.


Katutaidetta Pariisissa. Kuva: Petra Malin.


Asia etenee vielä ainakin kaupunginhallitukseen ja valtuustoon. Toivon mukaan positiivinen asenne jatkuu kautta linjan ja katutaiteen pilottialueen saaminen Helsinkiin tulee mahdolliseksi. Asiassa vaaditaan yhteistyötä eri virastojen välillä ja halua toimia joustavasti säädösten ja hallintokuntien rajapintojen viidakossa. Uskon, että Helsingissä pystytään tähän, kun tahtoa näyttää löytyvän. Kaupungissa on tehty viime vuosina hyvää työtä luvallisten graffitiseinien eteen, mutta helsinkiläisen katutaiteen kehittyminen edellyttää myös tilaa, johon voidaan tehdä pysyvämmiksi tarkoitettuja töitä.
 
Jotta katutaiteen pilottialue onnistuisi ja tuottaisi kaupunkilaisille mahdollisimman paljon iloa, on tärkeää, että kaupunkilaiset saavat alusta asti osallistua alueensa katutaideprojektien suunnitteluun. Asukkaiden tulee kokea katutaide omakseen. Arabiassa kerrostalon päätyyn maalattu muraali on otettu positiivisesti vastaan naapurustossa ja koko Helsingissä. Toivottavasti jatkossa kuulemme vastaavia tarinoita muistakin kaupunginosista.