tiistai 16. lokakuuta 2018

Oikeus uskoa tulevaisuuteen

Kuva: Roni Rekomaa.
"Oletko ehdolla eduskuntavaaleissa?" Moni on kysynyt minulta tätä. Näissä vaaleissa moni politiikassa vaikuttava tuntuu pohtineen asiaa enemmän kuin yleensä. Olen kaupunginvaltuutettu ja kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsen. Päivätyökseni teen kokopäiväisesti väitöskirjaa sosiaalityöstä. Työn, muun elämän ja politiikan yhteensovittaminen voi olla monelle haastavaa, niin minullekin.

Kun mietin arkeani, mieleeni tulee usein Elizabeth Bishopin runo "One Art". Sen ensimmäiset säkeet kuuluvat näin:

"The art of losing isn't hard to master
so many things seem filled with the intent
to be lost that their loss is no disaster."

Politiikan tekeminen vaatii minulta sitä, että olen valmis hyväksymään sen, että menetän joitain asioita. Kaikkea kiinnostavaa, tai tärkeääkään, ei pysty tekemään vaikka haluaisi, ainakaan sataprosenttisesti. Valtavaa tietomäärää haltuun ottaessa osa asioista jää väistämättä vähemmälle huomioille. Kuten Bishopin runossa, jopa tavaroita hukkuu: kun ajatukset ovat kiinni budjeteissa tai esityslistoissa, hanskat ja huivit unohtuvat metron penkille.

Samaan aikaan politiikasta saa paljon. Pääsee näkemään kuinka omilla aloitteilla on merkitystä ja asiat etenevät. Tutustuu uusiin ihmisiin, kuulee kaupunkilaisilta heille tärkeistä asioista ja oppii koko ajan uutta.

Mikä tärkeintä, politiikalla on, erityisesti juuri nyt, valtava merkitys meille kaikille ja tulevaisuudellemme. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on tehtävä juuri nyt. Nykyisen hallituksen aloittama tieteen, tutkimuksen ja koulutuksen kurittaminen on pysäytettävä, ennen kuin eräille tärkeimmistä voimavaroistamme, osaamiselle ja koulutukselle, aiheutuu peruuttamatonta vahinkoa. Hyvinvointivaltion aikana rakennetut sosiaali- ja terveyspalvelut ollaan pilkkomassa ja hajottamassa voitontavoittelun välineeksi. Sekava järjestelmä ja asiakasmaksujen korotukset uhkaavat ihmisten turvallisuutta, ellei sote-uudistusta ohjata oikeille raiteille. Vihaa ja rasismia voimanaan käyttävät liikkeet haastavat demokratiaa näkyvästi ympäri Eurooppaa, vaikka ovat edelleen vähemmistössä asenteidensa kanssa. Vihan sijaan on rakennettava ihmisoikeuksia kunnioittava, kaikille avoin ja saavutettava vaihtoehto.

Bishopin runon lopussa käy ilmi, että vaikka monesta asiasta voi luopua, joidenkin asioiden menettäminen on itse asiassa katastrofi. Usko tulevaisuuteen on yksi asia, josta minulla tai muillakaan meistä ei ole varaa luopua. Siksi olen Vasemmiston ehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa. Jokaisella meistä pitää olla oikeus uskoa tulevaisuuteen.





perjantai 5. lokakuuta 2018

Varhaiskasvatuksen ja sosiaalityön palkat nousevat Helsingissä - hyvä alku oikeudenmukaiselle palkkaukselle

Naisvaltaisten alojen matala palkkaus on yksi suurista tasa-arvoon liittyvistä ongelmista. Kasvatukseen, koulutukseen, sosiaalityöhön ja hoivaan erikoistuneet ammattilaiset ovat pitkään saaneet aivan liian pientä palkkaa osaamisestaan.

Tein keväällä aloitteen valtuustossa palkkakuopassa olevien alojen palkkatason korjaamisesta. Nyt valoa alkaa näkyä tunnelin päässä: kaupunki tiedotti tänään, että Helsingin lastentarhanopettajien palkat nousevat 175 euroa kuukaudessa 1.1.2019 alkaen. Myös muihin varhaiskasvatuksen tehtäviin kuten lastenhoitajille, perhepäivähoitajille ja varhaiskasvatuksen esimiehille on tiedossa korotuksia. Korotuksia tulee lisäksi sosiaalityön sekä kotihoidon erilaisiin tehtäviin ja useille muille ammattiryhmille.

Tämä on hieno uutinen. On syytä olla tyytyväinen siitä, että tätä suurta epäkohtaa on lähdetty korjaamaan ja että Vasemmiston tekemä pitkäjänteinen työ oikeudenmukaisen palkkauksen eteen alkaa tuottaa tulosta. Palkan tulee vastata työn vaativuutta.

Tällä hetkellä on kuitenkin vaikea ottaa kantaa siihen, kuinka paljon esitys muuttaa asioita pienipalkkaisten naisvaltaisten alojen kannalta. Tiedotus asiassa on ollut toistaiseksi niukkaa. Vasemmiston näkökulmasta tärkeää on, että kaupunki varaa budjetissa erillistä rahaa erityisesti tämän ongelman korjaamiseen. On myös tärkeää, että korotukset koskevat oikeudenmukaisesti eri työtehtävissä olevia mutta yhtä vaativaa työtä tekeviä.

Nyt on tärkeää saada tarkka tieto siitä, mitä esitys pitää sisällään ja minkä suuruiset korotukset kullekin ryhmälle ovat. Ammattilaiset ovat palkkansa ansainneet.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Lentomatkustamisen päästöt kasvavat - Helsingin on toimittava päästöjen vähentämiseksi

Lentomatkustaminen Helsingin seudulla on lisääntynyt voimakkaasti. Tammi-kesäkuussa 2018 Helsinki-Vantaan lentokentän läpi kulki noin kymmenen miljoonaa matkustajaa, mikä on yli 1,3 miljoonaa enemmän kuin edellisenä vuonna vastaavana aikana. Matkustajien määrä lisääntyi 11,9 prosentilla.

Tutkijat ovat kritisoineet Helsinkiä siitä, että se ei ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota kaupunkilaisten kuluttamisesta ja ulkomaanmatkailusta johtuviin hiilidioksidipäästöihin. Maailman hiilidioksidipäästöistä jopa 5 prosenttia aiheutuu lentoliikenteestä. Korkealla ilmassa tapahtuvien päästöjen vaikutukset ilmakehään ovat myös suhteessa suuremmat.

Jätin tänään kaupunginvaltuustossa aloitteen siitä, että Helsinki sitoutuisi toimimaan aktiivisesti lentomatkustamisen päästöjen vähentämiseksi. Esitin, että Helsingin tulee selvittää keinoja vähentää helsinkiläisten lentomatkustamista tekemällä vähäpäästöisempiä matkustusmuotoja tukevaa liikennepolitiikkaa sekä kannustamalla helsinkiläisiä lähimatkailuun ja yrityksiä työmatkalentämisen vähentämiseen. Kaupungin tulee myös selvittää kaupungin oman työmatkalentämisen määrä ja sen aiheuttamat päästöt, ja mahdollinen tarve kaupungin työmatkalentämisen vähentämiseen. Esitin myös, että kaupunki selvittää mahdollisuuden suorittaa hiilidioksiodipäästöjen kompensaatiomaksut kaupungin omista lentomatkoista.

Helsinki ei ratkaise asiaa yksin: lentomatkustamisen päästöihin on puututtava myös maailmanlaajuisesti ja Suomen lainsäädännössä. Helsinki voi kuitenkin toimia yhtenä esimerkkinä siitä, että lentopäästöjen vähentäminen on mahdollista. Se on myös välttämätöntä, jos aiomme todella ottaa ilmastonmuutoksen torjumisen vakavasti.

perjantai 31. elokuuta 2018

Helsingin opetus ja kasvatus leikkausuhan alla


Helsingin Sanomat uutisoi tänään pormestarin esittämän budjettiraamin aiheuttamista leikkauslistoista kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla. Sama tilanne on kaikilla toimialoilla.
Kasvatuksen ja koulutuksen lautakunta käsitteli budjettiehdotusta tiistaina. Lausunnossa todetaan, että esitetty budjettikehys johtaisi varhaiskasvatuksen kotihoidon tuen kuntalisän poistamiseen yli 2-vuotiailta, peruskoulujen ja lukioiden ryhmäkokojen kasvattamiseen, peruskoulujen jako- ja kerhotuntien sekä samanaikaisopetuksen vähentämiseen ja lukioiden kurssitarjonnan vähentämiseen, sekä ammatillisen koulutuksen resurssien vähentämiseen kahdella prosentilla.


Lasten ja nuorten määrä kasvaa Helsingissä ensi vuonna 2,4 prosenttia. Jos toimialan budjetti laskettaisiin väestömäärän kasvun sijasta asiakasmäärän kasvun perusteella, kasvatuksen ja koulutuksen budjettikehys olisi 17,4 miljoonaa euroa annettua kehystä suurempi. 
Lautakunnan ehdotuksessa esitetään, että kaikki tämänhetkinen kaupunginhallituksen jakovara kohdistetaan kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle erilaisiin kohteisiin. Nämä eivät vielä pidä sisällään esimerkiksi mahdollisia osapäivähoidon henkilöstömitoituksen korjauksia tai varhaiskasvatuksen palkankorotuksia, joten tämäkin raha on vielä täysin riittämätön.


Lautakunta totesikin Vasemmiston esityksen perusteella tiistaina yksimielisesti seuraavaa:
"Kasvatus- ja koulutuslautakunta toteaa, että tämä esitetty budjettikehys ei riitä kaupungin strategian toteuttamiseen eikä mahdollista riittävän laadukasta kasvatusta ja koulutusta Helsingissä."


Luottamushenkilön näkökulmasta tilanne on täysin poikkeuksellinen: en ole ennen nähnyt virkamiesten ottavan niin suoraan kantaa, että esitelty budjetti on täysin riittämätön. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla on historiallisen leikkaava talousarvioesitys ja historiallinen lapsimäärän kasvu. Budjettineuvotteluissa meidän on tehtävä töitä sen eteen, että saamme jatkossakin laadukkaan kasvatuksen ja koulutuksen kaikille helsinkiläisille lapsille ja nuorille.

tiistai 21. elokuuta 2018

Palveluseteli ei ratkaise päivähoidon paikkapulaa



Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunta käsittelee ensi viikolla selvitystä varhaiskasvatuksen palvelusetelistä. Varhaiskasvatusjohtajan selvitys, jota on valmistelu jo pitkälle ilman että asiasta on tehty poliittista päätöstä, ottaa hyvin positiivisen kannan palveluseteliin, korostaen sen roolia vaikean päiväkotipaikkapulan ratkaisussa.

Olen kuullut joidenkin poliitikkojen toteavan, että aivan sama, millä keinoilla Helsinkiin saadaan lisää päiväkotipaikkoja, kunhan niitä vaan saadaan lisää. On totta, että tilanne Helsingissä on hyvin vaikea: tänä vuonna arvioidaan, että kunnan omassa päivähoidossa on jopa 600 lasta enemmän kuin budjetissa on suunniteltu.

Palvelusetelin väitetään ratkaisevan paikkaongelmat, koska yksityisillä, erityisesti suurilla ketjuilla, on mahdollista joustavasti ja nopeasti perustaa uusia päiväkoteja tarpeen mukaan. Samaan aikaan poliitikoille on jo vuosia vakuutettu, että kaupunki etsii ja ottaa käyttöönsä kaikki kaupungin mahdolliset päiväkotikäyttöön soveltuvat tilat, isot tai pienet. Myös yksityiset toimijat ovat todenneet, että Helsingistä on vaikea löytää päiväkotikäyttöön sopivia tiloja. Kukaan ei ole esittänyt uskottavaa suunnitelmaa siitä, mistä uudet päiväkotitilat yhtäkkiä löytyvät, jos vaatimukset tiloille ovat samat yksityisten ja kunnallisten päiväkotien kohdalla. Uskottavampi kehityskulku on, että kunta luopuu jostakin päiväkotitilasta ja yksityinen toimija siirtyy tilalle, tai että Helsinkiin syntyy uusia yksityisiä päiväkoteja tiloihin, jotka eivät ole kaupungille kelvanneet, koska niillä ei esimerkiksi ole lainkaan omaa pihaa.

Mitä ongelmaa yksityisessä päivähoidossa sitten on, varsinkin jos kunta jatkossa kattaisi lähes koko hoidosta syntyvän laskun? Ei välttämättä mitään, niin kauan kuin pedagogiikka ja lasten hyvinvointi ovat pääasia ja työntekijöiden hyvinvoinnista huolehditaan. Niissä kunnissa, joissa palvelusetelin käyttö on laajaa, suuret voittoa tavoittelevat päiväkotiketjut ovat kuitenkin vallaneet alaa pieniltä erikoistuneilta yksityisiltä toimijoilta. Perusopetuksessa voitontavoittelu ei ole sallittua, mutta varhaiskasvatukseen tämä mahdollisuus on jätetty. Voittoa voi tehdä vain henkilökunnan palkoista, tiloista tai päiväkodin olosuhteista nipistämällä: paljon keskustelua herättänyt varhaiskasvatuksen henkilöstön matala palkkataso on yksityisellä puolella vielä pienempi kuin julkisella, ja henkilöstömitoitusten valvonnassa on monilta osin puutteita.

Vielä viime vuonna kaupungin omat asiantuntijat olivat huolissaan siitä, että palveluseteli antaisi yksityisille määräävan markkina-aseman, mutta nyt palveluseteliä säätelevän sääntökirjan väitetään estävän nämä ongelmat. Selvityksessä on asetettu tavoitteeksi, että yksityisen päivähoidon osuus nousisi Helsingissä 12,5 prosentista 20 prosenttiin. Kun palveluseteli vahvistaa nimenomaan isoja ketjuja, niiden ääni alkaa politiikassa kuulua aivan uudella tavalla, jos joka viides päiväkoti on yksityinen. Kaupunki voi joutua tilanteeseen, jossa suuri yksityinen toimija uhkaa lähteä markkinoilta ja jättää tuhannet lapset yhtäkkiä kunnan hoidettavaksi, jos palvelusetelin sääntöjä ei muokata toimijoiden toivomaan suuntaan. Kaupungin ei pidä asettaa itseään haavoittuvaan asemaan.

Palvelusetelivalmistelulla on jo nyt muitakin ennakoimattomia seurauksia. Tällä hetkellä toimialalla suunnitellaan kaupungin ainoasta allergiapäiväkodista luopumista. Päiväkoti on suunnattu vaikeista ja hengenvaarallisista allergioista kärsiville lapsille, ja se on järjestöltä tilattu ostopalvelu. Nyt järjestöä on kehotettu perustamaan yksityinen päiväkoti palvelusetelillä, vaikka päätöstä palvelusetelistä ei ole vielä edes tehty. Päiväkodin johdon mukaan pienen yksityisen päiväkodin perustaminen ei ole järjestölle kannattavaa. Tilan todennäköisesti ottaisikin käyttöönsä jokin suuri yksityinen päiväkotiketju.

Palvelusetelin käyttöönotto mullistaisi Helsingin päivähoidon kentän. Helsinki ei ole toistaiseksi vielä ollut mukana kehityksessä, jossa varhaiskasvatuksesta on eri kunnissa tehty sijoituskohde. Helsingin ei pidä lyhytnäköisesti lähteä suurten voittoa tavoittelevien toimijoiden armoille.

Palvelusetelin hinnaksi kaupungille yhden vuoden ajalta on arvioitu jopa kolme miljoonaa euroa. Rahalle olisi varhaiskasvatuksessa paljon parempaa käyttöä. Paljon nykyistä paremmat investoinnit omiin päiväkotitiloihin ja varhaiskasvatuksen palkkatason tarkistus ovat ainoa kestävä tapa turvata helsinkiläisen varhaiskasvatuksen laatu, ja päiväkotipaikka jokaiselle helsinkiläislapselle.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Ensimmäinen valtuustovuosi

Ensimmäinen vuosi kaupunginvaltuutettuna ja kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsenenä on nyt täynnä. Olemme Vasemmiston saaneet aikaan paljon, vaikka tekemistä myös yhä riittää. Omalta osaltani olen vienyt eteenpäin esimerkiksi naisvaltaisten alojen kuten lastentarhanopettajien ja sosiaalityöntekijöiden palkkakuopan korjaamista, osapäivähoidon henkilöstömitoituksen nostamista kokopäivähoidon tasolle, erityisen tuen tarpeessa olevien oppijoiden huomioimista, päivähoito- ja koulupaikkojen riittävyyttä uusilla asuinalueilla ja palveluiden saavutettavuutta laajemminkin.

Olen pitänyt paljon ääntä palveluiden puolesta: viime vuonna kuulin olevani eniten puheenvuoroja käyttänyt valtuutettu. Puheenvuorot, aloitteet ja muu toimintani valtuustossa löytyvät valtuuston sivuilta, lautakunnassa tai sen suomenkielisessä jaostossa tehtyä työtä ei ole listattu siellä mukaan. Vuoden viimeisessä kokouksessa käytin Vasemmiston ryhmäpuheenvuoron tilinpäätöksestä, jossa korostin sitä, että Helsingin pääasiallinen tehtävä on turvata asukkailleen hyvä elämä ja riittävät palvelut, eikä taloudellista tulosta saa tehdä kaupunkilaisten kustannuksella.

Kasvatus- ja koulutuslautakunnassa ovat puhututtaneet tänä vuonna erityisesti sisäilmaongelmat ja varhaiskasvatus. Molemmat ovat minulle politiikan painopistealueita, ja jatkan työtä turvallisten ja terveellisten tilojen sekä laadukkaan ja saavutettavan varhaiskasvatuksen eteen lautakunnassa taas syksyllä, muita tärkeitä kysymyksiä unohtamatta.

Erityiseksi kysymykseksi syksyllä tulee nousemaan varhaiskasvatuksen voitontavoittelu, Helsingissä valmistelussa olevan palvelusetelin myötä. Asiasta ei ole tehty vielä poliittista päätöstä, mutta virkamiesvalmistelu on aloitettu. Alan työntekijöissä ja kaupunkilaisissa herättää jo nyt oikeutettua suuttumusta se, että kaupungin varhaiskasvatukseen sijoittamaa rahaa menisi palvelusetelin myötä pörssiyhtiöiden voittoihin, lasten olosuhteiden ja henkilöstön palkkojen kustannuksella. Vasemmisto näkee, että varhaiskasvatuksessa ei pitäisi sallia voitontavoittelua: se on kielletty myös perusopetuksessa.

Kaupunkilaisilta tulee paljon yhteydenottoja ja palautetta, mikä on hienoa. Aion etsiä yhdessä kaupunkilaisten kanssa heidän ongelmiinsa ratkaisuja myös jatkossa. Heinäkuussa on kuitenkin aika levätä ja lomailla. Mahtavaa kesää kaikille! Palataan syksyllä taas siihen, miten saadaan yhdessä aikaan oikeudenmukaisempi ja hauskempi Helsinki.




torstai 14. kesäkuuta 2018

Ei ole olemassa puolikkaita lapsia



Viime vuoden lopulla eräs vanhempi otti minuun yhteyttä ja kertoi, että on huolissaan siitä, että hänen lapsensa vaikuttaa pudonneen byrokratian porsaanreikään. Lapsen osapäiväisessä päiväkotiryhmässä oli kolmetoista lasta yhtä aikuista kohden. Tämä johtui siitä, että osapäiväisyyden vuoksi kaikki lapset laskettiin puolikkaiksi, vaikka he olivat kaikki paikalla aina yhtä aikaa.  

Kun kuulin tästä, ajattelin, että kyseessä täytyy olla jonkinlainen väärinkäsitys. Kun otin yhteyttä toimialaan, minulle kuitenkin kerrottiin, että vanhemman kuvailema käytäntö on täysin laillinen. Olin ällistynyt.  

Haluan uskoa, että kun varhaiskasvatuslaki on säädetty, on ajateltu osapäiväisten lasten olevan paikalla eri aikoihin. Helsingissä kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla on tähän asti kuitenkin tulkittu, että jos varhaiskasvatusta saa vain neljä tuntia päivästä, sitä voi yhtä hyvin saada tuplakokoisessa ryhmässä. Lakiin on jäänyt porsaanreikä ja mahdollisuus ryhmäkoolla kikkailuun. 

Helsingissä on muissa asioissa jo aiemmin lähdetty siitä, että varhaiskasvatuslakiin jätettyjä älyttömyyksiä voidaan täällä korjata. Päätinkin tehdä aloitteen että selvitetään sitä, että osapäiväryhmissä noudatettaisiin samaa henkilöstömitoitusta kuin kokopäivähoidossa, kun lapset ovat paikalla yhtä aikaa. 

Kun aloite tuli valmistelusta, oli vuoroni ällistyä uudelleen. Luulin, että asia koskisi vain muutamia päiväkotiryhmiä, mutta tällaisia tuplamitoitettuja ryhmiä olikin lähemmäs seitsemänkymmentä, ja niissä oli lähes seitsemänsataa lasta. Kyseessä ei ole siis mikään marginaalinen ongelma, vaan se koskettaa hyvin monia helsinkiläisperheitä. 

Osapäiväryhmissä on usein lapsia, joiden jompikumpi vanhempi on jostakin syystä kotona, ja suhteessa paljon lapsia, jotka tarvitsevat esimerkiksi kielellistä tukea ja jotka hyötyisivät erityisen paljon laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Viime aikoina olemme saaneet lukea taas uusia tutkimustuloksia siitä, kuinka varhaiskasvatus parantaa lasten kouluvalmiuksia. Jos me oikeasti olemme sitoutuneet edistämään lasten yhdenvertaisuutta, tämä epäkohta on korjattava. 

Kaupunginhallitus ja kaupunginvaltuusto ottivat myönteisen kannan aloitteeseeni. Seuraavaksi pitää varmistaa, että positiivinen asenne näkyy myös teoissa, ja korjata asia myös budjetissa.

Kokopäivähoitokaan ei ole vailla henkilöstömitoituksen ongelmia. Tilapäinen poikkeaminen mitoituksesta voi olla päivittäistä, jolloin lapsia saattaa kokopäiväryhmissäkin olla paikalla todella monta yhtä aikuista kohden. Henkilöstömitoitus lasketaan päiväkotikohtaisesti, jolloin yksittäisessä ryhmässä lasten määrä aikuista kohden voi olla iso. Olen pyytänyt selvitystä siitä, miten poikkeamaa Helsingissä sovelletaan. 

Palaamme valtuustossa syksyllä asiaan sekä osa- että kokopäivähoidon osalta. Oikeassa elämässä ei ole olemassa puolikkaita lapsia.