keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Helsingin päiväkotitilat kuntoon

 
Helsingin päiväkodit ovat jo pitkään kärsineet tilanahtaudesta. Vuodesta 2013 Helsingissä on uusia päiväkoteja rakennettaessa noudatettu tilamitoitusta 8 m2 /lapsi tilapaikkaa kohden. Uusissa päiväkodeissa olevien lasten vanhemmat ovat viestineet tilanahtaudesta ja siitä, että tilat eivät ole pedagogisesti tarkoituksenmukaisessa käytössä. Esimerkiksi jotkut lapsiryhmät ovat toimineet suurimman osan päivästä päiväkodin eteistilassa, ruokailuja ja päiväunia myöten. 
 
Suurien lapsimäärien on myös koettu lisäävän meluhaittoja. Päiväkotien keskimääräinen melutaso on 90 dB ja tämä ylittää melutason (85 db), jolle altistuminen kahdeksan tunnin ajan päivittäin aiheuttaa kuulovaurion riskin. 

Jotta lapset ja aikuiset voisivat saada tarkoituksenmukaisemmat tilat, jätin tänään valtuustossa aloitteen, jonka mukaan varhaiskasvatuksen uusien ja merkittävästi peruskorjattavien tilojen osalta  lapsikohtaista tilamitoitusta tulee nostaa lukuun 9 m2/lapsi. Esitin lisäksi, että tilamitoitukseen ei tule laskea mukaan eteisiä, varastoja ja henkilökunnan taukotiloja. Lapset ansaitsevat hyvät ja oppimista tukevat tilat, ja työntekijät hyvät työolosuhteet.

(Jätin valtuustossa myös aloitteen maahan muuttaneiden lasten valmistavan opetuksen resursseista, josta voit lukea lisää Uuden Suomen blogistani.)

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Sote on kaatunut - eläköön sote



Hallituksen sote-malli sai tänään dramaattisen lopun, kun hallitus ilmoitti jättävänsä eronpyyntönsä. Malliin sisäänrakennettuja ongelmia, palvelujen pirstomista ja eriarvoisuuden kasvua, ei aiemmin tunnustettu vaan ongelmat on yritetty kieltää. Lopulta se ei ollut enää mahdollista.

Kuten muutkin, me Helsingin kaupunginvaltuutetut olemme eläneet sote-keskustelun kanssa jo pitkään. Jo vuosia sitten hallituksen sote-mallin alkumetreillä saimme valtuustossa valtionvarainministeriön virkamieheltä esittelyn sote-valmistelusta. Joku valtuutetuista kysyi häneltä, miten lainvalmistelun taso voidaan turvata näin kiireisessä aikataulussa. Virkahenkilö sanoi, että laatua ei tällä aikataululla voidakaan varmistaa. Soten ongelmat ovat varmasti olleet hallituksen tiedossa jo alusta lähtien. 

Marraskuussa 2016 käytin Vasemmiston valtuustoryhmän puheenvuoron sote-mallista. Vertasin silloin hallituksen sote-mallia junaan, joka oli matkalla kohti jyrkänteen reunaa. Totesin, että olisi korkea aika vetää hätäjarrusta. Myöhemmät tapahtumat eivät ole antaneet aihetta muuttaa mielipidettäni. 

Tämä ei ole soten loppu, vaan uuden alku. Palveluiden kehittäminen yhdenvertaisemmiksi ja tasa-arvoisemmiksi on saanut uuden mahdollisuuden. Nyt on korkea aika rakentaa reilu, julkisiin palveluihin perustuva sote, josta palvelut on helppo löytää ja saada. Sote on kaatunut, eläköön sote! 

(Teksti on julkaistu alun perin Uuden Suomen blogissani, tutustu siihen täällä!)

maanantai 11. helmikuuta 2019

Kaupungin lentopäästöt yllättävän suuret - Helsinki vähentää nyt lentämistä




Helsingin kaupungin lentomatkustamisen päästöt ovat yllättävän suuret: 6 470 lentomatkaa ja 1 028 119 kiloa hiilidioksidipäästöjä pelkästään vuonna 2018.  Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on 10 300 kiloa vuodessa, joten suomalaiselta menisi keskimäärin sata vuotta tuottaa ne päästöt, jotka kaupungin työmatkoihin liittyvästä lentomatkustamisesta syntyvät yhden vuoden aikana.

Vaikka monessa asiassa ollaan siirrytty ilmastoystävällisempään suuntaan, lentomatkustamisen kasvu jatkuu globaalisti. Helsinki-Vantaallakin matkustajamäärät lisääntyivät viime vuoden alkupuolella 11,9 prosentilla. Alan yritykset ovat sitoutuneet vakiinnuttamaan alan päästöt vasta vuoden 2020 tasolle, joten toistaiseksi päästöt saavat vain kasvaa.

Monet yksittäiset henkilöt, myös minä, ovat ilmastosyistä päättäneet vähentää lentämistä tai lopettaa sen kokonaan. Yksilötason päätökset ovat tärkeitä (silloin kun niitä on mahdollista tehdä), mutta vielä tärkeämpää on tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat laajemmalla tasolla. Sen vuoksi tein viime syksynä kaupunginvaltuustossa aloitteen siitä, että Helsinki sitoutuisi lentomatkustamisen päästöjen vähentämiseen.

Kaupunginhallitus käsitteli tänään aloitettani. Vasemmiston esityksestä kaupunginhallitus päätti yksimielisesti, että kaupunki panostaa jatkossa enemmän etäyhteyksien käyttöön ja pyrkii korvaamaan osan työmatkoista etäyhteyksien kautta tapahtuvilla tapaamisilla. Lisäksi henkilöstön virkamatkaohjetta tullaan tänä vuonna muuttamaan niin, että ohjeessa tullaan mahdollistamaan soveltuvin osin myös lentämistä vähäpäästöisempi matkustaminen. Kaupunginhallitus myös totesi, että kotimaan virkamatkat tulee jatkossa toteuttaa pääsääntöisesti muuten kuin lentäen, jos lentämiseen ei ole painavaa syytä.

Päätös on tärkeä paitsi konkreettisena päästövähennyksenä, myös esimerkkinä. Helsinki on yksi Suomen suurimmista työpaikoista, ja toivon, että tämän päätöksen myötä myös muut kunnat, yritykset ja yhteisöt lähtevät nopeasti vähentämään lentämistä. Ilmastonmuutoksen torjuminen ei voi odottaa.

EDIT: Kaupunginvaltuusto hyväksyi aloitteeni yksimielisesti 27.2.2019. Lisäksi valtuusto päätti seurata muutosten vaikutuksia lentomatkustamisen päästöjen vähenemiseen.

tiistai 29. tammikuuta 2019

Lasten turvallisuus ei ole leikin asia

Voitontavoittelu niin varhaiskasvatuksessa kuin vanhustenhoidossa johtaa välillä ihmisten kannalta täysin kohtuuttomiin tilanteisiin. Viime viikolla olemme kuulleet vakavista puutteista Esperi Caren pyörittämissä yksityisissä hoivakodeissa. Nyt tuli tietoon, että Ankkalampi-ketju on perustanut Helsinkiin useampia päiväkoteja ilman lupaa, ja tarkistamatta tilojen turvallisuutta ja terveellisyyttä. 

Se, mikä minua eniten vihastuttaa, sekä Ankkalammen että Esperi Caren tapauksissa, on piittaamattomuus palveluita käyttävien turvallisuudesta, jopa hengestä. Lauttasaaren Ankkalammen tapauksessa päiväkodissa on paloturvallisuuden kannalta puutteelliset poistumistiet, eikä kukaan ole varmistanut, onko tilassa asbestia tai muita haitta-aineita.

Korostin viime viikolla kasvatus- ja koulutuslautakunnan kokouksessa kaupungin prosessien korjaamista niin, että tällaista ei voisi enää tapahtua. Rakennusvalvonnan tietojen perusteella Lauttasaaren tapaus on kuitenkin vain jäävuoren huippu.

Vasemmisto on vastustanut palvelusetelin tuomista varhaiskasvatukseen sillä perusteella, että se siirtää varhaiskasvatusta voittoa tavoittelevien toimijoiden käsiin. Joidenkin puolueiden poliitikot ovat väittäneet, että palveluseteli ratkaisisi varhaiskasvatuksen paikkaongelmat eri puolella kaupunkia. Kukaan ei koskaan osannut vastata minulle, miten yksityinen pystyy löytämään varhaiskasvatukseen soveltuvia tiloja alueilta, joilla on pula paikoista, kun kaupunki myös etsii koko ajan näitä soveltuvia tiloja. Vastaus vaikuttaisi ainakin joissakin tapauksissa olevan, että jotkut voittoa tavoittelevat toimijat eivät ole välittäneet tilojen soveltuvuudesta.

Yksityisellä, voittoa tavoittelemattomalla varhaiskasvatuksella on oma tärkeä paikkansa varhaiskasvatuksen kentällä. Nyt nähdyn kaltaista kehitystä emme kuitenkaan missään nimessä tarvitse lisää Helsinkiin. Kaupungin valvonta on pettänyt tässä kohtaa. Yksityisen varhaiskasvatuksen valvonta on vaikeampaa kuin kaupungin oman toiminnan, mutta kaupungin käytäntöjä on muutettava heti. Lasten turvallisuus ei ole leikin asia.

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Helsingin sisäilmaongelmat luovat kohtuuttomia tilanteita



Helsingin valtuusto käsitteli tänään Vasemmiston ryhmäaloitetta maailman puhtaimmasta sisäilmasta Helsinkiin. Olen jäsen kasvatus- ja koulutuslautakunnassa, jonne tuli erityisesti viime vuonna valtavasti palautetta sisäilmaongelmista. Eikä ihme: investointiohjelmassa odottaa 58 perusparannuskohdetta ja toimialalla tehdään 50-60 kuntotutkimusta ja 30-50 haitta-ainetutkimusta vuosittain. Näissä kaikissa kohteissa on siis laajasti koettu, että sisäilmaongelmat aiheuttavat haittaa. Jokainen kohde tarkoittaa kymmeniä ellei satoja lapsia, nuoria ja työntekijöitä, joita nämä asiat koskettavat. 

Ja tämä on vain jäävuoren huippu: se, että päädytään tekemään tutkimuksia, on usein pitkän ja hankalan selvittelyn takana. Monet vanhemmat ja työntekijät kokevat, että asioiden edistäminen on vaikeaa ja vaatii heiltä kohtuuttomasti voimavaroja. Eri kouluissa ja päiväkodeissa vanhemmilla ja henkilökunnalla on erilaiset mahdollisuudet käyttää aikaa ja tehdä vaikuttamistyötä. Sisäilmakorjausten ja selvitysten eteneminen ei saa olla kiinni aktiivisista vanhemmista.  

Sisäilmaongelmat ovat myös sosiaali- ja terveyspalveluiden asia. Vuonna 2016 tehty tutkimus käsitteli taloudellisesta näkökulmasta sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia. Väitöskirjatutkija Sari Mäki kirjoittaa: 

”Sisäilmasta sairastuneet asemoivat itsensä taloudellisesti köyhiksi, pakotetuiksi, kyvyttömiksi ja toivottomiksi. Köyhän asemassa korostuvat tulojen pienentyminen sekä kulujen kasvaminen sairastumisen myötä. Oireilun ja sairastumisen tunnustamattomuuden vuoksi koetaan taloudellisia pakkoja, jotka syventävät köyhyyden tunnetta. Kyvyttömyys näyttäytyy taloudellisena riippuvuutena läheisistä ihmisistä, ja sen vaikutus itsetuntoon on kielteinen.”
  
”Sisäilmasta sairastunut tulee kohdata erityisesti sairastumisen ja taloudellisen kriisin alkuvaiheessa, jolloin sairastuneen voimavarat ovat vähäiset. Taloudellisella, oikeudellisella ja terveydenhuollon tuella kriisiin joutuneelle ihmiselle voidaan tarjota välineitä arkeen palaamiseen ja elämän jatkumiseen.” 

Näissä tutkijan mainitsemissa kohtaamisissa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat avainasemassa. Jotta työntekijät tai sisäilmasta sairastuneet eivät joutuisi kohtuuttomiin tilanteisiin, esitin valtuustossa, että kaupungin sisäilmaohjelmaa valmisteltaessa selvitetään, millä tavalla voidaan systemaattisesti kartoittaa oppilaiden ja henkilöstön oireilua. Lisäksi esitin, että tarkennetaan toimintamallia sisäilmaepäilytilanteissa siten, että se sisältää ohjeet kouluille, oppilaiden vanhemmille ja kouluterveydenhuollolle tilanteisiin, joissa epäillään sisäilmaongelmia. Esitin myös, että varmistetaan että sosiaali- ja terveyspalveluissa on sovitut ja selkeät toimintamallit tilanteisiin, joissa palvelun käyttäjän tai potilaan tuen tarve liittyy koettuihin sisäilmaongelmiin. 

Esitykseni eivät menneet läpi. Valtuustossa muut puolueet ja pormestari vetosivat siihen, että asiaa käsitellään myöhemmin kiinteistöstrategiassa ja sisäilmaohjelmassa. Tekemäni esitykset perustuivat muiden kuntien hyviin käytäntöihin, vanhempien edustajien laajoihin näkemyksiin ja asiaa koskevaan tutkimukseen. Jatkan työtä sen eteen, että nämä näkemykset otetaan tulevaisuudessa huomioon. Kaupunkilaiset ansaitsevat puhtaan sisäilman.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Toimiva kaupunki, mutta kenelle?

Tänään Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli vuoden 2019 budjettia. Lasten ja nuorten määrä kasvaa Helsingissä juuri nyt tavalla, joka on aivan poikkeuksellista. Seuraavan kolmen vuoden aikana on arvioitu, että varhaiskasvatusikäisten lasten ja toisen asteen osallistumisiässä olevien nuorten määrä kasvaa molempien noin tuhannella. Peruskouluikäisiä lapsia on arvioitu tulevan lisää jopa neljä ja puoli tuhatta.

Kasvava lasten ja nuorten määrä on loistava juttu. Samalla se asettaa kaupungille monenlaisia haasteita. Kaikille lapsille on löydyttävä päiväkotipaikka läheltä kotia, kasvatuksen ja koulutuksen on oltava laadukasta ja sen on tapahduttava riittävissä, terveellisissä ja turvallisissa tiloissa. Tämä ei olelainkaan yksinkertaista toteuttaa, mutta meidän poliitikkojen vastuulla on varmistaa, että tämä kaikki toteutuu.

Kasvavaan lapsimäärään ei tähän asti ole vastattu lisäämällä vastaavasti resursseja. Arjessa se näkyy esimerkiksi erityisen tuen tarpeen vaikeassa saatavuudessa sekä monin muin tavoin päiväkotien ja koulujen toiminnassa. Kun valtuusto seuraavan kerran arvioi kaupungin strategian toteutumista, on syytä nostaa esiin se, miten juustohöylääminen niin sosiaali- ja terveyspalveluista kuin kasvatuksesta ja koulutuksesta voitaisiin lopettaa ja lasten ja nuorten määrän kasvu huomioida paremmin. 

Vasemmiston vaatimuksesta nyt varmistetaan, että kaikissa peruskouluissa on riittävät ja tarkoituksenmukaiset oppimateriaalit. Tämä on iso asia lasten tasa-arvon kannalta. Ei voi olla vanhempien aktiivisuudesta ja heidän tekemistään kirjatilauksista kiinni, löytyykö jokaiselta tarpeellinen oppikirja. Saimme Vasemmistossa läpi myös erittäin tärkeän lisäyksen lasten erityisen tuen palveluihin, mutta lisäpanostuksia jatkossa tarvitaan, ja kohdennuksia tukeen myös varhaiskasvatuksen puolelle. Osapäivähoidossa olevien lasten asema jää edelleen huonommaksi kuin kokopäivähoidossa olevien, sillä osapäivähoidon pienempään henkilöstömitoitukseen ei vielä puututa. Tämä asia pitää korjata vuonna 2020. 

Olen hyvin iloinen siitä, että kaupunki on aloittanut sosiaalityöntekijöiden ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten palkkojen korottamisen. Tein keväällä talousarvioaloitteen pienipalkkaisten naisvaltaisten alojen palkkojen nostamisesta, ja iloitsen siitä, että monet aloitteen tavoitteista on otettu osaksi budjettia. Palkkaohjelmassa tulee jatkossa kuulla työntekijöiden näkemyksiä ja varmistaa tasa-arvon toteutuminen. 

Kaupungin budjetissa onkin monia muita hyviä kohdennuksia ja ilonaiheita kasvatuksen ja koulutuksen kannalta, kuten toisen asteen maksuttomuuden asteittainen edistäminen. Sosiaali- ja terveyspalveluihin tehty 13 miljoonan lisäys on suuri asia ihmisoikeuksille ja ihmisarvolle. Työ ei ole silti ollenkaan valmis. Kun me puhumme kaupunginvaltuustossa, että teemme toimivaa kaupunkia, on syytä miettiä, kenelle sitä teemme. Toimiva kaupunki näyttää erilaiselta silloin, kun on varhaiskasvatuksen piirissä oleva lapsi, mielenterveyspalveluja tarvitseva kaupunkilainen tai vaikka pienyrittäjä, mutta meidän poliitikkojen on tehtävä toimivaa kaupunkia ihan kaikille, ei harvoille.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Oikeus uskoa tulevaisuuteen

Kuva: Roni Rekomaa.
"Oletko ehdolla eduskuntavaaleissa?" Moni on kysynyt minulta tätä. Näissä vaaleissa moni politiikassa vaikuttava tuntuu pohtineen asiaa enemmän kuin yleensä. Olen kaupunginvaltuutettu ja kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsen. Päivätyökseni teen kokopäiväisesti väitöskirjaa sosiaalityöstä. Työn, muun elämän ja politiikan yhteensovittaminen voi olla monelle haastavaa, niin minullekin.

Kun mietin arkeani, mieleeni tulee usein Elizabeth Bishopin runo "One Art". Sen ensimmäiset säkeet kuuluvat näin:

"The art of losing isn't hard to master
so many things seem filled with the intent
to be lost that their loss is no disaster."

Politiikan tekeminen vaatii minulta sitä, että olen valmis hyväksymään sen, että menetän joitain asioita. Kaikkea kiinnostavaa, tai tärkeääkään, ei pysty tekemään vaikka haluaisi, ainakaan sataprosenttisesti. Valtavaa tietomäärää haltuun ottaessa osa asioista jää väistämättä vähemmälle huomioille. Kuten Bishopin runossa, jopa tavaroita hukkuu: kun ajatukset ovat kiinni budjeteissa tai esityslistoissa, hanskat ja huivit unohtuvat metron penkille.

Samaan aikaan politiikasta saa paljon. Pääsee näkemään kuinka omilla aloitteilla on merkitystä ja asiat etenevät. Tutustuu uusiin ihmisiin, kuulee kaupunkilaisilta heille tärkeistä asioista ja oppii koko ajan uutta.

Mikä tärkeintä, politiikalla on, erityisesti juuri nyt, valtava merkitys meille kaikille ja tulevaisuudellemme. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on tehtävä juuri nyt. Nykyisen hallituksen aloittama tieteen, tutkimuksen ja koulutuksen kurittaminen on pysäytettävä, ennen kuin eräille tärkeimmistä voimavaroistamme, osaamiselle ja koulutukselle, aiheutuu peruuttamatonta vahinkoa. Hyvinvointivaltion aikana rakennetut sosiaali- ja terveyspalvelut ollaan pilkkomassa ja hajottamassa voitontavoittelun välineeksi. Sekava järjestelmä ja asiakasmaksujen korotukset uhkaavat ihmisten turvallisuutta, ellei sote-uudistusta ohjata oikeille raiteille. Vihaa ja rasismia voimanaan käyttävät liikkeet haastavat demokratiaa näkyvästi ympäri Eurooppaa, vaikka ovat edelleen vähemmistössä asenteidensa kanssa. Vihan sijaan on rakennettava ihmisoikeuksia kunnioittava, kaikille avoin ja saavutettava vaihtoehto.

Bishopin runon lopussa käy ilmi, että vaikka monesta asiasta voi luopua, joidenkin asioiden menettäminen on itse asiassa katastrofi. Usko tulevaisuuteen on yksi asia, josta minulla tai muillakaan meistä ei ole varaa luopua. Siksi olen Vasemmiston ehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa. Jokaisella meistä pitää olla oikeus uskoa tulevaisuuteen.