lauantai 18. helmikuuta 2017

Ryhmäkokoja pienentämällä maailman parhaaseen varhaiskasvatukseen



Vasemmisto kampanjoi tänään maailman parhaiden koulujen ja varhaiskasvatuksen puolesta. Monella paikkakunnilla Vasemmiston valtuutetut ovat tehneet tällä viikolla aloitteita ryhmäkokojen pienentämisestä ja kaikkien lasten päivähoito-oikeuden palauttamisesta.

Olemme Helsingissä paremmassa asemassa kuin moni muu, sillä päiväkotien ryhmäkokoja ei täällä olla kasvatettu eikä subjektiivista päivähoito-oikeutta lakkautettu. Helsinki on ollut suurena kaupunkina näyttämässä tietä ja osoittamassa, että meillä on mahdollisuus valita toisin.

Helsingin varhaiskasvatuksesta on silti kuulunut huolestuttavia uutisia. Työntekijät kertovat kiireestä, tilanahtaudesta ja lisääntyvästä työntekijöiden siirtelystä ryhmästä tai päiväkodista toiseen. Lasten määrä on Helsingissä noussut tuhansilla viimeisen kymmenen vuoden aikana eivätkä palvelut ole pysyneet perässä.

Tiukassa tilanteessa päiväkodeille on asetettu tavoitteeksi toteuttaa sovittua seitsemän lapsen suhdelukua mahdollisimman tarkasti. Myös tiloihin sovitetaan niin monta lasta kuin laskennallisesti on mahdollista, riippumatta siitä, ovatko neliöt oikeasti lasten käytettävissä. Sijaisten palkkaamisen sijaan joissakin päiväkodeissa on suosittu ammattilaisten siirtelyä ryhmästä toiseen. Henkilöstön vaihtuessa jatkuvasti voi jäädä huomaamatta, jos joku lapsi tarvitsisi erityistä tukea eikä oppimiseen liittyviä suunnitelmia ole helppo toteuttaa.

Vasemmiston vaalitulos ja punavihreä yhteistyö ratkaisevat sen, lähteekö Helsinki jatkossa suurentamaan ryhmäkokoja tai rajaamaan päivähoito-oikeutta. Jos Helsinki haluaa olla varhaiskasvatuksen edelläkävijä, nykytilanteen säilyttäminen ei kuitenkaan vielä riitä. Maailman parhaaseen varhaiskasvatukseen tarvitaan laatua, mihin taas tarvitaan pieniä ryhmäkokoja ja pysyvyyttä.

Olen esittänyt Vasemmiston tavoitteeksi tulevaan valtuustostrategiaan, että Vasemmisto ajaisi Helsinkiin entistäkin pienempiä varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja. Tavoitteeksi tulisi asettaa kuusi lasta työntekijää kohden nykyisen seitsemän sijaan. Mikäli tulen valituksi valtuustoon, tämä on yksi asioista joita aion ajaa.

Lisäksi päivähoitoon tulee palkata riittävästi vakituista varahenkilöstöä ja tiukista tilanormeista on luovuttava. Sijoitukset varhaiskasvatuksen laatuun maksavat myöhemmin itsensä takaisin. Helsinki on jo osoittanut, että se voi tehdä hyviä ratkaisuja silloinkin, kun laki ei siihen velvoita. Jatketaan samalla tiellä!


lauantai 4. helmikuuta 2017

Sote-vallankumous hyvinvointiyhteiskunnassa

Hyvinvointiyhteiskunnassa on käynnissä vallankumous. Olemme tilanteessa, jossa julkiset palvelut ollaan hallituksen sote-uudistuksen myötä pilkkomassa ja yhtiöittämässä kilpailua varten. Osassa sosiaalipalveluita suunnitellaan jo kuumeisesti palvelupaketteja, joille voidaan laskea suoritehintoja. Vastaavaa uudistusta ei ole koskaan tehty missään, mutta se ollaan ajamassa Suomessa läpi kahdessa vuodessa. Asiantuntijat ja virkamiehet viestittävät, että uudistus vain syventää eriarvoisuutta ja palveluiden pirstaleisuutta, mutta tätä huolta ei kuunnella.

Sosiaalialan ammattilaiset ovat epätietoisia tulevaisuudestaan. Ovatko he jatkossa töissä yksityisissä sote-keskuksissa neuvomassa ja ohjaamassa suhteellisen hyvinvoivia ihmisiä heidän arjen pulmissaan? Vai maakunnissa antamassa viimesijaista hätäapua niille, jotka ovat uudistuksen myötä pudonneet peruspalveluiden kelkasta?

Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden ääni ei ole kuulunut uudistuksen valmistelussa. On herännyt kysymys, ovatko alan asiantuntijat ja ammattilaiset tehneet tarpeeksi vaikuttaakseen uudistuksen sisältöön. Voimmeko vielä tuoda panoksemme mukaan ja vaikuttaa siihen, mikä on sosiaalisen paikka tässä uudistuksessa? Sosiaalityöntekijänä ja kunnallisessa päätöksenteossa mukana olevana henkilönä olen miettinyt tätä kysymystä paljon. 

Perustavanlaatuinen ongelma kysymyksenasettelussa on se, että tämä sote-uudistus on näkemykseni mukaan lähtökohdiltaan sosiaalityön eettisten periaatteiden vastainen. Ihmisten todelliset tarpeet eivät voi koskaan määrittää maakunnissa sitä, miten paljon palveluja tarjotaan, vaan menoille on asetettu automaattinen katto. Vanhusten, vammaisten tai muiden paljon palveluita tarvitsevien ihmisarvon turvaaminen näissä olosuhteissa ei ole mahdollista. Lisäksi uudistus on kasvattamassa palveluiden asiakasmaksuja. Jo nyt ihmisen taloudellinen asema vaikuttaa hänen terveyteensä, hyvinvointiinsa ja jopa hänen elämänsä pituuteen. Kun rahasta tulee entistä useammalle este palveluihin hakeutumiselle, nämä ongelmat vain syvenevät. Uudistukseen liittyy myös monta muuta eriarvoisuutta lisäävää piirrettä. 

Mikä on sosiaalityön paikka sote-uudistuksessa? Mikäli uudistus astuu voimaan, sosiaalityön tehtävä on pyrkiä huolehtimaan siitä, että sen vaikutukset kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Sosiaalityön paikka voi tällöin entistä useammin olla perinteisen viranomaisjärjestelmän ulkopuolella, kansalaisyhteiskunnan aktiivisena toimijana ja vaikuttajana. Juuri nyt sosiaalityön paikka on kuitenkin tuoda esiin uudistuksen ongelmia, ja kaikin keinoin pyrkiä vaikuttamaan siihen, että uudistus ei tässä muodossaan toteutuisi. 


keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Leikkipuistojen ja hyvän päivähoidon puolesta

Teimme eilisessä varhaiskasvatuslautakunnassa monta hyvää päätöstä. Päätimme aloittaa kolmen uuden leikkipuistorakennuksen rakennuttamisen: Kotinummen, Brahen ja Lohikäärmepuiston. Olen hyvin iloinen siitä, että leikkipuistojen tilanne huomioitiin laajasti eri kaupunginosissa. Leikkipuistorakennukset ovat Helsingin hieno erityispiirre. Niissä järjestetään tärkeää toimintaa alueen vauva- ja lapsiperheille sekä iltapäivätoimintaa pienille koululaisille. Brahessa, Lohikäärmepuistossa ja Kotinummessa ennen olleita leikkipuistorakennuksia ei voida enää käyttää. Kaikkia uusia puistorakennuksia tarvitaan.

Vuodenvaihteessa mediassa käytiin keskustelua päivähoidon tilanteesta. Kirjoitin asiasta Helsingin Sanomiin. Sain viime syksynä tavallista enemmän huolestuneita yhteydenottoja koskien työntekijöiden kierrättämistä. Syksyllä voimaan tulleen varhaiskasvatusasetuksen mukaan yhtä työntekijää kohden paikalla saa olla enintään seitsemän lasta. Jos päiväkodin aikuiset sairastuvat, tilannetta paikataan siirtelemällä työntekijöitä päivän aikana ryhmästä tai päiväkodista toiseen. Tämä vaarantaa varhaiskasvatuksen laadun ja vaikeuttaa tuen tarpeessa olevien lasten auttamista.

Varhaiskasvatusvirastolle on kilpailukykysopimuksen vuoksi annettu tehtäväksi tuottaa 1,4 miljoonan euron säästöt, joita kaavailtiin toteutettavaksi muun muassa lisäämällä työntekijöiden kierrättämistä entisestään. Varhaiskasvatuslautakunta otti eilen kantaa, että kaupunginhallituksen tulee seurata, että kilpailukykysopimuksen vuoksi henkilöstön kierrättäminen ryhmästä toiseen ei lisäänny. Kaupunginhallituksen on tunnettava tässä asiassa vastuunsa. Jatkossa meidän on tehtävä töitä sen eteen, että päiväkoteihin saataisiin enemmän vakituista varahenkilöstöä. Lisäksi lautakunta otti eilen kantaa, että kaupunginhallituksen tulee huomioida lapsimäärän todellinen kasvu.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: lautakunta lausui esityksestäni, että puhtauspalveluiden päiväkotiapulaisia ei tulisi siirtää palvelukeskus Helsinkiin vaan heidän tulisi jatkossakin olla osa samaa työyhteisöä muun henkilöstön kanssa. Päätös on ilahduttava: lasten kanssa työskentelevien aikuisten ei tulisi vaihtua jatkuvasti.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Puheenjohtajan terveiset


Helsingin Vasemmiston puheenjohtaja Petra Malin, varapuheenjohtaja Ilpo Haaja ja varapuheenjohtaja Veera Minkin. Kuva: Elina Vainikainen.
Sain eilen ilon ja kunnian tulla valituksi Helsingin Vasemmiston puheenjohtajaksi. Edustan helsinkiläisiä Vasemmiston jäseniä ja teen yhteistyötä Vasemmiston valtuustoryhmän kanssa sen eteen, että jäsenten ääni kuuluu kunnallispolitiikassa. Eilen valitulla puheenjohtajistolla ja piirihallituksella on myös tärkeä tehtävä valmistautua tuleviin kunnallisvaaleihin. Otan tehtävän vastaan innostuneena.

Minulle vasemmistolaisuus edustaa oikeudenmukaisuutta. Kaikkia tuntemiani Vasemmiston aktiiveja yhdistää voimakas sitoutuminen oikeudenmukaisuuteen ja eriarvoisuuden vastustamiseen. Tämä sitoutuminen on suuri voima, joka on jatkossa saatava parhaaseen mahdolliseen käyttöön.

Yleensä politiikkaan lähdetään jostain arkisesta ja itselle läheisestä syystä. Minulle se oli kokemus sosiaalityöstä. Kohtasin työssä ongelmia, joihin en pystynyt vaikuttamaan yksittäisenä työntekijänä tarpeeksi. Erityisesti asunnottomuus ja asumisen kalleus olivat tekijöitä, joihin halusin lähteä politiikassa vaikuttamaan. Helsingin Vasemmiston tehtävänä on löytää ne ihmisille tärkeät, pienet arkiset asiat, joihin he haluavat muutosta, ja viedä niitä yhdessä eteenpäin. Näin voidaan saada aikaan suurempi myönteinen muutos.

Kunnallisvaaleissa tärkeiksi kysymyksiksi nousevat kuinka turvata varhaiskasvatus ja koulutus, kuinka puuttua asumisen kalleuteen, kuinka rakentaa hauskaa ja viihtyisää Helsinkiä ja kuinka tuoda esiin sote-uudistuksen vaikutukset ihmisten arkeen ja varmistaa se, että ketään ei jätetä ilman tukea. Helsingin tulee myös kantaa vastuunsa ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä ja pakolaisten vastaanottamisessa.

Helsingin Vasemmistossa me vaadimme tasa-arvoista, syrjimätöntä ja oikeudenmukaista Helsinkiä. Tämä tarkoittaa monenlaisia asioita. Kaikilla on oikeus kulkea kadulla ja toimia verkossa ilman äärioikeiston uhkaa tai muun syrjinnän kohteeksi joutumista. Työntekijät tarvitsevat oikeudenmukaisen palkkauksen ja hyvät työolot. Ketään ei saa jättää ilman tarvitsemaansa apua tai tukea. Lähden innolla tekemään työtä näiden tavoitteiden eteen yhdessä Helsingin Vasemmiston jäsenien ja muiden helsinkiläisten kanssa.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia on parannettava

Työterveyslaitos julkisti 25.10.2016 kansainvälisen selvityksen kunta-alan työntekijöiden työhyvinvoinnista. Selvitys toi esiin hälyttäviä puutteita sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnissa: sairauspoissaolot ovat jatkuvasti muita kuntatyöntekijöitä korkeammalla tasolla ja sosiaalityöntekijöillä on noin 1,5–2 -kertainen riski joutua mielenterveysongelmien vuoksi työkyvyttömäksi verrattuna psykologeihin, erityisopettajiin ja lastentarhanopettajiin.
Työterveyslaitos vaatii toimia sosiaalityön kuormitustekijöihin puuttumiseksi. Sosiaalityöntekijöitä kuormittavat erityisesti resurssipula, kiireinen työtahti, vastuu asiakkaista ja asiakkaiden ongelmien moninaisuus. Tutkimushankkeessa sosiaalityön tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat työn määrä, työn organisointi ja esimiestyö. Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi on tärkeää paitsi työntekijöiden ja työyhteisöjen kannalta, myös palveluita käyttävien kannalta. Työhyvinvoinnin puutteet ovat riski palveluiden laadulle.
Helsingin yhtenä suurimmista sosiaalialan työnantajista on toimittava aktiivisesti sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin parantamiseksi. Tein valtuustossa 2.11.2016 aloitteen siitä, että kaupunki selvittää sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin tilanteen Helsingissä ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kuormittavien tekijöiden vähentämiseksi ja työhyvinvoinnin parantamiseksi. 

torstai 20. lokakuuta 2016

Käytännön apua köyhyyteen

Mikä auttaa, jos rahat eivät riitä? Perussuomalaisten Mika Niikon mielestä leipäjonoon lähteminen. Niikkoa lähellä oleva ruoka-apuhanke on saanut satojen tuhansien eurojen avustuksen sosiaali- ja terveysministeriöltä, vaikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi kilpailevan hankkeen selvästi paremmaksi. Maria Ohisalo kritisoi päätöstä blogissaan ja totesi, että rahalla olisi saatu palkattua esimerkiksi 20 sosiaalityöntekijää. Niikko vastasi kutsumalla sosiaalityöntekijöiden työtä "voivotteluksi" ja totesi, että ruoka-apu on käytännöllisempi tapa auttaa ihmisiä kuin sosiaalityö.

Aikuissosiaalityöntekijänä olen tehnyt pitkään töitä ihmisten kanssa, joiden on vaikeaa saada rahojaan riittämään elämiseen. Osa heistä käy leipäjonossa, mutta kukaan ei ole sanonut, että tekisi niin, jos ei olisi pakko. Sosiaalipalveluihin hakeutuminenkin saattaa saada jotkin ihmiset tuntemaan häpeää, mutta myös ruokajonossa seisominen koetaan nöyryyttäväksi. Ruokajakelua toteuttavat vapaaehtoiset tekevät tärkeää työtä, mutta siinä vaiheessa, kun ruoka-avun tarve on syntynyt, järjestelmä on jo pettänyt.

Syitä rahattomuuteen on monia. Osa ei ole tietoinen kaikista heille kuuluvista etuuksista, osalla on vaikea suoriutua veloistaan, osa joutuu kattamaan yllättäviä kuluja, joihin he eivät ole voineet varautua. Sairastuminen, vaikea perhetilanne tai pitkittynyt työttömyys voivat altistaa taloudellisille vaikeuksille. Kaikissa näissä asioissa sosiaalityöntekijä voi toimia yhdessä ihmisen kanssa tilanteen parantamiseksi. Lisäksi aikuissosiaalityössä on täydentävän ja ennaltaehkäisevän toimeentulotuen käyttämisen mahdollisuus silloin, kun ihmisen tilanne niin vaatii.

Toki on sellaisiakin asioita, joihin sosiaalityössä ei voida suoraan vaikuttaa. Perusturvan riittämätön taso ja työpaikkojen vähäinen määrä suhteessa työttömiin ovat asioita, joille sosiaalityössä ei voida mitään. Ne ovat rakenteellisia ongelmia, joihin puuttumisesta vastaavat lainsäätäjät: hallitus, johon Perussuomalaisetkin kuuluvat.

Mitä hallitus tekee? Suunnittelee leikkauksia perusturvaan ja asumismenojen omavastuun palauttamista toimeentulotukeen. Aiempina vuosikymmeninä havaittiin, että asumismenojen omavastuu ei toimi minkäänlaisena kannustimena, koska työpaikkoja tai edullisia asuntoja ei yksinkertaisesti ole kaikille saatavilla. Esityksellä saataisiin aikaan vain lisää toimeentulovaikeuksia, velkaantumista ja asunnottomuutta.

Leipäjonon ehdottaminen ratkaisuksi ongelmiin, joita on samalla omalla politiikallaan aiheuttamassa ja pahentamassa, on äärimmäisen kyynistä ja lyhytnäköistä. Sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus auttaa ihmisiä löytämään tilanteisiinsa pitkäkestoisia ratkaisuja ja samalla tuoda esiin sitä, millaisia käytännön seurauksia nyt tehdyillä päätöksillä on ihmisten arkeen.